Olet vakaa, päämäärätietoinen suoriutuja ja tulet menestymään elämässäsi. Minä olen ehkä eksyksissä itseni kanssa, suoritan elämääni ilman selkeää päämäärää, ajelehtien milloin missäkin. En voisi olla kanssasi, koska ahdistuisin.
Liian erilaisia...
kauniita_unia
28192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kuka?
En ihan noin sanois. Veikkaanpa, että et ymmärtäisi mun huonoja puolia. Elämäni ei ole niin sliipattua ja järjestettyä kuin ehkä sun. Pitäs olla tiptop. Se ahdistaa. Mä ymmärrän kyllä hyvin pitkälle kaikkia mahdollisia asioita..
Olen joutunut ymmärtämään paljon... Ja kilpailemaan elämässäni, mille on kylläkin tullut loppu. Moni ei ehkä ymmärrä, tuskin sinäkään. Luulen, että vaatisit minulta liikaa. Sliipattua?!
Ulkokultaista, kun mä taas mieluummin ryven paskassa, jos siltä tuntuu enkä yritä olla muuta. Mutta olenhan ennenkin luullut väärin.
Mä olen se, joka ei tod vaatisi liikoja, vai olisiko pusut, halit ja rakastelu, keskustelu, lautapelailu jne liikaa?
Tiedät kyllä, että vaadit aika paljon enemmän... En jaksa tästä aiheesta enempää tälle iltaa.
Ihanan passiivis-agressiivista!
naapurin kommentti "mikähän rokkari tuo on?"
Mistä noita koskaan etukäteen voi tietää. tehän voitte olla hyväkin pari.
Nimenomaan. Liikaa tuijotetaan siihen samankaltaisuuteen. Joissain tapauksissa voisivat vastakohdat täydentää. Suoritujalle tekee hyvää välillä heittäytyä ja heittäytyjälle väliin ryhdistäytyä. Molemmille tekee hyvää joustaa. Voisi toimia jopa loistavasti. Sen tietäisi kokeilemalla.
Olen suoriutuja-heittäytyjä, saanko esittäytyä?
Ei pidä paikkaansa.
Täydentävät toisiaan.
Tässä tapauksessa ei...! En halua olla ilkeä, mutta pakko suojella itseänikin.
Minun päämääräni on selviytyä yksin niinkuin tähänkin asti. En näe siinä mitään ongelmaa. Naisethan pärjää hyvin yksinkin.
Me ollaan ehkä liian samanlaisia, kummatkin vähän semmosia itsenäisiä ja hiljaisia... oltais voitu tänään mennä samaan osoitteeseen, mutta möhlin sen taas (minä ja minun tyhmät moraalit)
Kai kuitenkin ymmärrät sen silmiin katsomisen merkityksen; tykkään ja välitän sinusta. En haluaisi enää nähdä sinua surullisena...
Toivottavasti kukaan ei minusta saa aloituksen moista käsitystä, sillä sen voi saada, mutta ei pidä lainkaan paikkaansa. Pelkkä suorittaminen turruttaisi minut ja aivan niinkuin aloitus kuvaa se ahdistaisi minua. Tosin suorittamisesta pääsin vasta avun kautta pois. Olen rauhallinen, mutta kuitenkin tarvittaessa tulinen ja tykkän kokea eri juttuja. Ei pysty selittämään.
Nimenomaan nykyisin tiedän omat rajani :)
Tämä on oikein hyvä ketju ihmisen ihmeelliseen mielenmaisemaan:) Tässä ketjussa tulee ilmi ihmisen pelot, surut, epävarmuus jne. Itseensä, jota sitten projisoi toiseen ikäänkuin huomaamatta. Varmasti jokainen meistä tuntee joskus epävarmuutta ja kelpaamattomuutta toiseen ihmiseen ja siksi juuri mieli keksii mitä ihmeellisimpiä syitä, "miksu meistä ei voi tulla mitään..." vaikka sitä niin hirveästi haluaisikin, mutta rohkeutta on liian vähän ja epävarmuutta liian paljon toisen edessä. Sitähän se tunne-elämä on. Tunteet, rakkaudesta puhumattakaan saa seinäkellotkin mykäksi. Itse olen niin paljon keksinyt syitä miksi hän ei voi tykätä minusta, mitän hän ei hyväkyisi minussa.
Ja todennäköisesti keksimilläsi syillä ei ole minkäänlaista totuusarvoa, jos häneltä asiaa kysyt :-)
En ymmärrä miksi käyttää elämästään kallisarvoisia minuutteja itsen vähättelyyn. Se kyllä hehkuu kilometrien päähän pitääkö ihminen itsestään vaiko ei. Minä puolestani olen keksinyt lukuisia syitä miksi hän voisi tykätä juuri minusta. On sitten hänen asiansa kelpaanko. Itselleni ainakin kelpaan, ja se on pääasia.
Minä en ajattele kelpaanko jollekin, mutta nyt on sellainen elämäntilanne, että en halua ketään elämääni. Liian moni on tehnyt "pahaa" viimeisen vuoden aikana.
Totuusarvoa tuskin nimeksikään:) Pystytkö aina olemaan yhtä varma kelpaavuudestasi hänelle? Minä en. Välillä uskon siihen ja välillä epäröin ja koen sen hyvinkin normaalina mielentoimintona. Kalliita minuutteja voisi käyttää vielä pahempaankin:) Ihmisiä me kuitenkin ollaan. Ainakin minä haluan olla tunteva ja inhimminen ihminen. En ohjelmoitu järkikoneisto.
On varmaan hyvä ottaa aikalisää ja kerätä voimia, jos elämäntilanne on kovin vaikea. Itsellänikin on tällä hetkellä ehkä elämäni yksi vaikeimmistä vaiheista meneillään - en kuitenkaan anna sen estää muihin ihmisiin tutustumista.
Kyllä melko järkiperäinen ja aika tunteetonkin täytyy olla, jos kaikilta osin pystyy joka tilanteessa sanomaan ja uskomaan, että kelpaa jollekulle täysin. Minustakin on sykkiväsydänelossa henkilön tapaan inhimillistä, että ihminen väliin on epävarma asioista. Sekin voi olla ongelma, jos ei koskaan uskalla olla epävarma, eikä salli itselleen epävarmuutta.
En tietenkään pysty, en ole robotti minäkään vaan herkkä ja tunteellinen naisihminen :-) Pidän ihan mahdollisena, etten kelpaa hänelle. Huonona hetkenä saatan ajatella nimenomaan näin. Lähtökohtaisesti kuitenkin ajattelen, että olen ihan jees, ja että jos en kelpaa hänelle niin ehkä jollekin toiselle sitten. Pääasia, että itselleni.
Jos ei kelpaa jollekulle niin silloin hän ei ole oikea ihminen sinulle. Niin helppoa se on. Siksi on turha pohtia omia mahdollisia puutteitaan. Siitä en ole varma haluanko lainkaan luopua tästä yksin olemisen ihanuudesta. Se vaatii paljon joustamista ja toisen huomioonottamsista. Jatkan mummini ja äitini perintöä. He elivät viimeistet vuosikymmenensä yksin ja tyytyväisinä leskeksi jäätyään. Kummallakaan ei ollut tarvetta saada uutta puolisoa.
No kuule kaikkea muuta olen kuin tunteeton tai varma yhtään mistään. Minulla vain on tapana kyseenalaistaa omia ajatuksiani.
Oletko nainen vai mies? Ei kaikkien tarvisi omia. ;)
Sehän voi olla sekä-että.