Tilapäinen tappio
on hyväksyttävä.
Ja lähde mistä ilo
solisee
on täynnä kyyneleitä
Kun suru on syvällä
sitä enemmän
voi iloa olla.
Toivo on onnettoman
toinen sielu
Elämä ei ole ongelma
joka pitäisi ratkaista
vaan todellisuus
joka on koettava.
Särjettyä ja murtunutta
ei Luoja hylkää
emme kai mekään.
On parempi itkeä ilosta
kuin iloita itkemisestä
ja autamme toisiamme ilolla
ei surulla
hymyillä
ja antaen aurinkoa hetkiin.
ja rakkaus lääkitsee haavat
kuten auringon kulku
taivaalla
Pimeimmällä hetkellä
tulee näkyviin
lupaus sarastuksesta.
Rakkauden siemen kasvaa
kaikkina vuodenaikoina.
Uskon sen voimaan.
*hymy yöhön*
on hyväksyttävä.
Ja lähde mistä ilo
solisee
on täynnä kyyneleitä
Kun suru on syvällä
sitä enemmän
voi iloa olla.
Toivo on onnettoman
toinen sielu
Elämä ei ole ongelma
joka pitäisi ratkaista
vaan todellisuus
joka on koettava.
Särjettyä ja murtunutta
ei Luoja hylkää
emme kai mekään.
On parempi itkeä ilosta
kuin iloita itkemisestä
ja autamme toisiamme ilolla
ei surulla
hymyillä
ja antaen aurinkoa hetkiin.
ja rakkaus lääkitsee haavat
kuten auringon kulku
taivaalla
Pimeimmällä hetkellä
tulee näkyviin
lupaus sarastuksesta.
Rakkauden siemen kasvaa
kaikkina vuodenaikoina.
Uskon sen voimaan.
*hymy yöhön*
Vastaukset 34
Vanhimmat
Nyt voin mennä nukkumaan. Hyvää yötä sinulle, Runoilija.
Onnellisia pilkataan
sormi ojossa
jotta kukaan ei ymmärtäisi
mitä onni on
ja kulkisi sormien mukaan
mutta kiitos
onnellista hetkestä ajatuksin
ja hyvää yötä
*hymy halit ja onnellista unta*
Elämä on kuin nokkonen
kosketat ja hipaiset sitä
se satuttaa ja haavoittaa.
Otat kunnolla kiinni
se ei edes polta-
Ja kuten kuusama
se voi näyttää kuolleelta
mutta kun hoivaat sitä
ja annat rakkautta
se kukkii.....
*hymy yöhön*
usko rakkauteesi ja
että sinua rakastetaan
juuri sellaisena kuin olet
Myrskyisän meren toisella puolella selvästi näkyvissä hän, jonka luokse tahtoo matkata vaikka soutamalla. Vaaroja uhmaten valtavilla aalloilla taiteillen haluaa matkata toisen luokse ja myrsky laantuukin matkalla. Mutta jostakin tuntemattomasta syystä hän on langettanut meren sankkaan sumuun, jolloin kumpikaan ei toista voi nähdä. Voi olla paikallaan tai matkata jonnekin, mutta minne? Ei voi olla varma enää siitäkään, että mistä edes lähti koko rohkealle seikkailulleen.
Rakkautta voi helposti yrittää peitellä sanoista muodostuvalla sumulla, mutta kehonkielellä on voimakkaasti tuntevan lähes mahdotonta valehdella. Se on se sumutorvi jota seurata, jos ei muutakaan ole. Sumutorvi, jota tarvitaan sumussa seilatessa, oli se sitten kenen langettamaa sumua tahansa.
Tämä oli kaunista. Hyvää päivänjatkoa.
Majakka kalliolla
kestää myrskyt
ja näyttää vartalonsa valon
oli sumu tai huono sää
Valo on ja pysyy
ohjaten rantaan
luo toisen
Kallio on totta
Majakan valo on totta
Vartalonkieli on totta
Ja vaikka puheet on mitä on
On elämä ja rakkaus totta
kuten majakka , valo ja kallio
ne on ja pysyy
ja kestää kaiken
ja haluavat rantautujan
pääsevän luo rakkaan
ja sumutorvi kutsuu
ja sen suunnan kuulet
usko mikä on totta
ja unohda sekoittava
sinua rakastetaan
juuri sellaisena kuin olet
tai siitä huolimatta
ja sinä olet totta toiselle
usko se
* hymyhalit hetkiin ja varjelus sumuun
ja liukkaalle ja <3 nenänpääpusut oikealle*
Kiitos ja hymyhalit päivään
Vaikka aavistaisikin toisen välittämisen olevan totta, niin totta on myös se että on ajanut oman elämänsä monella tavalla umpikujaan ja voimattomaksi rakkauden perässä juostessa. Lopulta se voi ilmentyä myös fyysisenä sairasteluna. Se että voi huonosti on siis myös totta, kuten sekin, että ei voinut huonosti silloin kun oli autuaan tietämätön toteutumattoman rakkauden tavoittelusta.
Mikään molemminpuolinen rakkaus ei ole lähelläkään helppoa, mutta mikä on liikaa? Montako kymmentä vuotta voi vain yksipuolisesti antaa saamatta mitään takaisin? Vaikka rakkaus olisikin molemminpuolista, niin onko kyseessä kuitenkaan oikea rakkaus sen ilmentyessä teoissa vain yksipuolisena? Onko oikeasti niin että rakkautta on tavoiteltava hinnalla millä hyvänsä, vaikka tapattamalla itsensä henkisesti ja sitä kautta hiljalleen fyysisestikin?
Vaikka tietää toisen haluavan tavoittelun jatkuvan ja itsekin tietää tai aavistaa hänen olevan käsittämättömän hieno ihminen, niin silti jokainen on kuitenkin vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Ei siitä huolehtimiseen välttämättä kuolevainen ihminen kykene jos toinen vain imee energiaa vuodesta toiseen antamatta mitään takaisin. Erityisesti jos on aiemminkin joutunut pitkiksi ajoiksi vastaaviin tilanteisiin eikä muusta ole kokemusta. Pitäisi oppia saamaan energiaa jopa tällaisessakin tilanteessa, mutta mistään ei tunnu löytyvän johtolankaa. Maailma koostuu erilaisista ristiriidoista, mutta mikä on se raja, mihin asti sitä on siedettävä?
Ensiksikin kaikki lähtee Luojan rakkaudesta meihin. Olemme syntyneet juuri me.
Meidät on hyväksytty juuri sellaisena kuin olemme tai siitä huolimatta. Emme ole
täydellisiä. Meissä on puutteita .Olemme vajavaisia. Opimme elämän varrella ja
kasvamme. Luoja rakastaa meitä kuolemankin jälkeen tai ainakin siihen asti. Joka
päivä hyvä ja paha on ympärillämme ja voimme valita. Se kasvaa jota ruokimme
ja jolle annamme valtaa. Paha tai hyvä . Joka päivä on anteeksianto ja mahdollisuus
vaihtaa paha hyväksi tai hyvä pahaksi. Me teemme valintoja joka hetki . Silti sekä
paha että hyvä haluaa meitä joukkoihinsa eli jahtaa sieluamme kertoen rakastavansa meitä . He taistelevat sielustamme koko meidän ikämme .Siis mikä on meidän rakkautemme ? Kauanko se kestää ? Kauanko sen eteen tulee taistella ?
Sehän on meistä jokaisesta kiinni .Kukin tekee yksilöllisesti . Silti meitä rakastetaan
joka hetki ,joka päivä ja koko ikämme . Jos koemme tunteita . Ne ovat merkki meille
toimia ja tehdä tuntemusten mukaan ja kertoa se avoimesti toiselle ja suoraan
hänelle elävässä elämässä . Mikäli emme sitä tee tunne on kuin kyhmy selässä -
kipeä patti joka sattuu kun siihen koskettaa. Tuo tunnemöykky voi laajeta jopa
fyysiseksi pahoinvoinniksi. Toinen voi omalla toiminnallaan aiheuttaa lisää
pahoinvointia omilla kyhmyillään joita on saanut aikaisemmassa elämässään ilman
että olisi niitä läpikäynyt. Näillä voi toisen itsetuntoa järkyttää. Tämäkin on pahan
ja hyvän jokapäiväistä taistelua meidän sieluista eli voimme joka päivä antaa
itsemme joko hyvän tai pahan käyttöön . Ja kun paha näkee aukon meidän sisimmässämme se yrittää heti käyttää aukon hyväksi jotta me liittyisimme siihen.
Hyvän keinot ovat rakkaus , usko , toivo ,anteeksianto ja totuus ! Kaikki vaikeita
toteuttaa . Silti totuudessa pysyminen , avoimuus , luottamus , kärsivällisyys ja
anteeksianto ovat keskeisiä rakkaudessa. Kysymys kuuluukin miten olet toiminut
rakkaudessa ja miten toinen toimii tai on toiminut. Se on tuntemusten oppimista
ja läpikäymistä . Missä raja ? Itse me teemme rajamme kuten lapselle. Silti
rakkaus on ja pysyy ja jos se on elämän kirjaan kirjoitettu - se ei poistu vaan pysyy vaikka koko loppuelämän tai vielä sen jälkeenkin.
Tunteet ja möykyt on puhuttava auki elävässä elämässä ja oltava avoin sillä
sailaisuudessa ne pysyvät salaisuutena ja aiheuttavat omat möykkynsä.
Siis kysy itseltäsi miten olet toiminut-miten toinen - vastaa rehellisesti itsellesi-
ja tee niin kuin sisimpäsi sanoo ja toimi !
Rakkaus on työtä
Rakkaus on salamanvälähdys
nopea kirkas valo
jonka turvin pääset
vähän eteenpäin
elämän hämärässä.
Antamisen halua
joka muuraa
yhteisen seinän.
Avoimuutta.
Hymyjä
Hyvää mieltä
Yksinäinen kipinä
uhmaamassa hämärää sadetta.
Sitä uhmaa valhe.
Salaisuuden verho.
Pelko.
Heikkous-ei kykene
Haavat
jotka poistaa rehellisyys
yksinäinen kipinä
joka uhmaa hämärää
jossa rehellisyys
tuo valon
ja totuus vapauttaa
kahleista.
Rakkaus tekee meidät
vapaiksi
ja silti joka päivä
paha ja hyvä
taistelevat meistä
ja se kasvaa
mitä ruokimme.
*hymyt iltaan *
ps. toivottavasti sait jotain irti.
Paljon olet pohtinut asiaa, itsesi ja toisen kannalta. Esitit niitä hyvin ja monelta kantilta, keinotkin selvät.
"Siis kysy itseltäsi miten olet toiminut-miten toinen - vastaa rehellisesti itsellesi-
ja tee niin kuin sisimpäsi sanoo ja toimi !"
Juuri....
Onni ei tule odottamalla.
Onni ei pysy pakottamalla
eikä elä ruokkimatta
Rakkaus vaatii tekoja
niin aina se ei ole niin yksinkertaista
mutta pääsääntö ja toimii....
mutta kaikki ei mene aina kuin luulisi.....
*hymyhalit yöhön*
Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut tasapainoista kaverisuhdetta lapsenakaan ja aikuisena joka kerta jos kerron tunteistani jollekin, hän ei enää ikinä ole voinut edes keskustella asiasta. Se, että juuri minulle aina käy näin, on taatusti jollakin tavalla minun oma vikani. Olen yrittänyt sitä ajatella niin monelta kantilta kuin osaan, mutta en vain ole keksinyt mitään suurta syytä, eikä pyynnöistäni huolimatta asiasta ole voitu keskustella.
Olen kyllä toiminutkin, jostain syystä juuri se on lopulta aina päätynyt siihen pahempaan oloon, kun toinen ei keskustele. Vaikka olisin kuinka avoin ja rehellinen, niin mikään ei koskaan auta. Näiden ihmisten kanssa en välttämättä enää ikinä pääse vaihtamaan sanaa, vaikka pyytäisin. Niin suuri asia kuin rakkaus onkin ja kuinka näkee sen voiman aikaansaannoksia muissa ihmisisssä, niin vaikeata on enää uskoa siihen. En omasta mielestäni ole paha ihminen, mutta jos en ole paha niin miksi minun tuntuu olevan lähes mahdotonta saada ystäviä, kumppanista puhumattakaan? En ole perusluonteeltani edes negatiivinen vaan positiivinen, mutta kuten tästäkin näkee, niin en enää oikein pysty kovin positiivisesti suhtautumaan moneenkaan asiaan.
Yksi ihmisen hyvinvoinnin kannalta olennainen asia on välittämisen ja välitetyksi tulemisen tarve sekä ystävät, mutta en ole ikinä onnistunut niissä eikä kukaan ole koskaan kertonut, että miksi en kelpaa tai että miksi piiloutuu muurin taakse. On hyvin vaikeata olla suhtautumatta sosiaalisiin kontakteihin jo valmiiksi hävinneenä. Tosiasia kuitenkin on, että mitä enemmän olen yrittänyt, sitä enemmän olen hävinnyt ja sitä surullisemmaksi olen tullut nähdessäni tosiasiat. Mm. näiden takia aidosti uskon hyvin usein, että minun on elettävä kokonaan yksin. Se ei ole erityisen onnellista, mutta varma valinta eikä tarvitse kärsiä jatkuvasti negatiivisistä ajatuksista siitä kuinka en voi olla kenenkään kanssa.
Purin tässä hieman oloani, ei ollut mitenkään sinua vastaan. Kiitos kuitenkin sanoistasi, joiden eteen olit jälleen kerran näkenyt vaivaa ja ajatellut kertomaani.
Ensinnäkin lähtökohta.
Kuka on onnellinen siitä mitä on ja hyväksyy itsensä kaikkine karvoineen.
Koska jokaisella on menneisyys . Kaikki on kateellisia onnelliselle ihmiselle.
Kaikki haluaisivat olla avoimia , puhua asioita ja kohdata asioita . Vain harva
siihen kykenee . Kun joku puhuu , toinen kokee huonoa omaatuntoa johtuen
menneisyydestä ja siitä miten nytkin toimii . On helpompi mennä asioita karkuun
kuin niitä kohti . Toisaalta elämässä pätee että kelle osoittaa vihaa sitä rakastaa
koska uskaltaa tälle purkaa tunteensa .Siis tunteiden näyttäminen on luottamuksen-
osoitus toiselle ja se on jo iso asia . Siis miten ansaita tuo luottamus että joku tai
jotkut osoittavat sinulle tunteensa . Olemalla se joka on . Oma itsensä eikä
yrittää mitään muuta . Ei yrittää muiden hyväksyntää ,ei kaveruutta eikä himoita
ystävyyttä. vaan olemista oma itsensä . Meillä on ominaisuutemme ja ne on annettu
meille siksi että niillä on tarkoitus ympäristölle . Mitä annamme ympäristöön.
Lapset imevät meistä eivät oppejamme vaan kasvonilmeitä,puhetapaa,kävelytyyliä,
tapaamme kohdata tunteita ,tapojamme toimia ja reagoida asioihin.Siis isä älä
saarnaa - kyllä me tiedämme - niin heidänkin kanssa lopulta aikuisena kuljemme
rinnakkain -emme peräkkäin- siis mitä annamme ympäristöön ja miten se reagoi -
jos kaikki olisimme onnellisia ja tyytyväisiä itseemme antaisimme toisille hyvää
mieltä ja hymyjä . Niin olemmeko -tuolloin jaamme itkuja ja suruja - nekin opettavat
ja ovat tärkeitä oppeja - oppeja kantapään kautta - niin onni -aurinko- asuu jokaisen
meidän sisimmässä ja kun kuuntelemme sisintä näemme valon ja hymyn mitä
jaamme . Ei tärkeää ole se mikä menee suusta sisään vaan mikä tulee suusta ulos.
Mitä jaamme ja annamme . Se on meidän rakkautemme.
Minä veistäisin
menneestä laivan
tekisin murheista
purjeen.
Ja puhaltaisin
ne aavalle merelle.
Älä pelkää kyyneleitä
ei ole harhateitä
untuva odottaa
kuoriutumista
munan sisällä
ja tuo untuva
nauttii lentää tuuleen
rakkauden tuleen.
*hymyhalit yöhön*
ps.Piti alkuun antaa esimerkki . kun joku on parisuhteessa juopon kanssa
ja tulee ero. Hän helposti etsii uuden juopon jne. Meidän tulee kysyä mitkä
ovat meidän arvot sillä haemme helposti niihin sopivaa vaihtoehtoa.
ps.ps. Ole onnellinen siitä mitä olet ja siitä mitä sinulla on ja ole ylpeä siitä
miten toimit ja miten ajattelet.
'hymyt*
Olet miettinyt tuota omana itsenä olemista paljon, muutenkin varmasti mietin aivan liikaa asioita. Mitä itseasiassa tarkoittaa olla oma itsensä, josta puhutaan kaikkialla? Tarkoittaako se esim. sitä että avoimesti kuuluttaa, tiuskii ja tekee jotain vakavampaa tiettyä ihmistä kohtaan, jos se tulee suoraan luonnosta ja omasta persoonasta
Jollakin tavalla meidän on aina muokattava omaa persoonaa, jotta voisi olla toisten kanssa. Minunkin oma luonteeni voi olla monissa tilanteissa hyvin suorapuheinen ja ehkä loukkaavakin jotakin kohtaan joka ei sitä ansaitse, vaikka noita ei tulekaan oikeassa elämässä tehtyä. Jos olisin oma itseni, niin en usko sen tuollaisessa tapauksessa auttavan ketään. Myöskin tietynlainen erikoisuuteni joissakin asioissa aiheuttaa monissa ihmetystä ja muitakin erilaisia tunteita, negatiivisiäkin. Jos kokee itsensä lähes perustavanlaatuisesti erilaiseksi, niin se oman minän esilletuominen voi olla äärimmäisen vaikeaa. Lopulta jossakin vaiheessa sitä oppii, vaikka saisi koko ajan olla selittämässä omaa erilaisuuttaan ihmetteleville.
Kaikki me peitellään välillä jotain, oli se sitten kussakin tapauksessa hyvä asia tai ei. Pitää vain kehittää rakentavampia tapoja omien ajatusten ja tuntemuksien esilletuomiseen, kunhan niitä tuo. Minussa on paljon passiivis-aggressiivistä energiaa ja sen purkaminen on suuri urakka, mutta antoisaa ja uusia ovia avaavaa.
Jos ääritunteita ja voimakasta epäkunnioitusta toisia kohtaan ei oteta huomioon, niin uskon tietynlaisen aitouden mahtiin. Uskon sinun tavoin esim. hymyn tarttuvaan voimaan, mutta en mihinkään väkisinhymyilyyn varsinkaan jos se ei ole aitoa itseä. Se on minusta vain kiillotettua ulkokuorta ja pakenemista suojakuoren alle. Sen sijaan voi olla hyvä oppia ajattelemaan enemmän ja enemmän myönteisiä ajatuksia sekä positiivisemmin unohtamatta kuitenkaan negatiivistä ja senhän tuloksena on: sielusta tuleva aito hymy!
Kateus on mielenkiintoinen asia ja siitä on monen vaikea avautua tai myöntää potevansa sitä. Jos jollakin on jokin erityinen piirre, niin mielestäni ei pidä suhtautua siihen niin että olisi itse siinä vähäisempi vaan ajatella sitä aivan loistavana mahdollisuutena saada itsekin siitä uusia vaikutteita ja näkökulmia elämään. Sehän että jollakin on jokin erityinen asia tai kyky on siis mahtava asia!
Avoimuus kaikkea erilaista kohtaan ei paitsi rikastuta omaa elämää, mutta on myös paras vastavoima kateudelle, joka tuhoaa sekä kadehtijaa että kadehdittua. Samoin jonkin erityispiirteen omaavan on hyvä tajuta, että ei yritä asettua toisten ylä- tai alapuolelle erityisyyden takia, vaan antaa muidenkin nauttia siitä hänen kanssaan. Silloin kaikki saavat enemmän ja kaiken lisäksi kateus vähentyy. Kaikilla on oma erityisyytensä ja jos niihin osattaisiin suhtautua ihaillen ja kannustaen eikä kadehtien, niin kaikkien olisi helppo olla omina itsenään jakamassa maailmaan aitoa hymyä, naurua ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jos rakkaus ja viha ovat sukulaisia, niin samoin saattaisivat olla kateus ja ihailu: tunteita joita voidaan vaihdella (tai vaihtua tahattomasti) toisiinsa toisen ollessa rakentava ja toisen tuhoava.
Hyvät yöt sullekin!
Näistä kirjoituksistani voi toisinaan ajatella, että en olisi tyytyväinen moniin ja lukuisiin asioihin elämässäni. Asia ei kuitenkaan ole näin. Se on osa temperamenttiä, että elän niin voimakkaasti kullakin ajanhetkellä vallitsevassa tunteessani ja ilmaisen niitä juuri siten kuin tunnen. Ja olen ylpeä temperamentistäni, vaikka se ei niin suomalaista kansanluonnetta ehkä olekaan - tai juuri siksi. Se aiheuttaa toisinaan ihmetystä ja väärinymmärryksiä. Ilmaisen joskus niin negatiivisiä kuin positiivisiäkin tunteita hyvin voimakkaasti. Ja negatiivisiä tunteita ja asioita (ja niiden julkituomista) tarvitaan myös - se saa arvostamaan ja ymmärtämään positiiviisuuden ja myönteisyyden arvon sekä merkityksen.
Piti alkaa 'Olen miettinyt' - ehkä olet tosin itsekin ajatellut.
Nyt painun uniosastolle ja toivottavasti näet itsekin kivoja unia!
Tuo sana aitous on hyvin kuvaava. Olla sellainen kuin on. Siis toimia kuin sisin sanoo. Kuunnella omansisimpänsä ääntä . Ei voi toimia vastoin omaa omaatuntoaan. Vaan on tehtävä sen mukaan . Muuten tulee paha olo. Itse olemme
itsemme parhaita peilejä . Kysymme itseltämme tunnenko todella näin vai onko
toinen tapa parempi .Tehtyämme ratkaisun ja toteuttaessamme sen tiedämme
teimmekö oikein vai väärin kun kroppa kertoo mitä tunnemme . Ja opimme
seuraavaa kertaa varten mikä on oma tapa .Siis miten olemme oma itsemme.
Emme kuuntele muita .Kuuntelemme omaa sisintämme ja mitä se haluaa ja teemme sen mukaan . Se on aitoutta . Jos on purettava kiukkua teemme sen . Etsimme sopivan nyrkkeilysäkin kaukana muista ja iskemme pahan olon säkkiin
tai teemme pitkän juoksulenkin johon paha olo purkautuu. Ne ovat erilaisia
erämaita missä kuuntelemme omia tuntoja ilman muiden tuntemuksia. Tietysti
muut voivat kertoa omat tunteensa mutta me kaipaamme omat erämaat jossa
yksin kuunnella tuntoja. Pääasia omalle kehitykselle on kuunnella omaa sisintään
ja purkaa se ulos tavalla tai toisella ja paha olo parhaiten omassa yksinäisyydessä
nyrkkeilysäkkiin tai vaikka itse se katsellen syksyllä myrskyisiä aaltoja ja tuntien
vesipisarat kasvoilla ja tuntien tuulen (luonnon voima)
Kerrotaan että olen ihminen jota rakastetaan tai vihataan ja kukaan ei jää kylmäksi.
Siis aiheutan tunteita . Joskus kuulin ystävieni sanovan että ole oma itsesi . Me
pidämme siitä mitä oikeasti olet . Sinun ei ole miellytettävä kaikkia eikä oltava
kaikkien pillin mukaan mitä ehkä yritin olla . Siis sain olla heikko , vajavainen ja
erehtyä ja epäonnistua jota en halunnut tehdä mutta annettuani periksi ja muututtuani heikoksi alkoi uusi elämä. Heikkous toi voiman selvitä kaikista asioista
ja minun ei tarvinnut aina olla se joka osasi asiat. Voin myöntää että muut ovat
viisaampia ja olen oppinut voivani kysyä heiltä neuvoa . Ja monen ihmisen viisaus
antoi minulle viisautta monta kertaa enemmän kuin minulla on yksin. Voin nykyisin
myöntää etten osaa asiaa mutta selvitän sen ja aion sen oppia muiden viisaudella.Nähtyäni sen tuloksia voin hymyillä elämälle . Uskallan epäonnistua
ja nauraa tekemiselleni . Se tekee ihmeitä . Minä en ole mitään mutta elämä
ja sen voima on ja sitä kautta alkaa elämä nöyryydessä ja heikkoudessa.
Luulen
että kun osoitan heikkouden
kaikki nauravat minulle.
Jos en tunne
en myöskään kärsi.
Kun olet heikko
myönnä itsellesi
jos et kärsi
et uskalla rakastaa
etkä näe mitä
omana itsenäsi tapahtuu
sillä kaikki alkaa
siitä että luotat omaan itseesi
ja siihen mitä olet
ja näet rakkauden ihmeen
*hymyhalit yöhön*
On viisaita neuvojia ja vähemmän viisaita neuvojia. Viisas neuvoja antaa neuvottavalle mahdollisuuden omaan päättelyyn. Neuvojen kysyminen ei siis aina ole viisasta, riippuu kuka neuvoo. Puolueeton neuvoja on aina paras vaihtoehto.
Juuri näin se on.
Kuten sanoin - kuuntele itseäsi - kuuntele sisimpääsi - tee niin kuin tunnet oikeaksi-
kun puhun neuvojista ja niiden viisaudesta - esim. juristi tietää oikeudellisista asioista - tai perheneuvoja perheneuvoihin liittyvistä asioista - ammattilainen omasta sektoristaan jne. - me voimme näin kysyä neuvoja ja oppeja - muita viisaita
neuvojia kyllä riittää ja kaikkia ei kannata uskoa mutta näistäkin oppii kehen voi luottaa. Esim. juridiikkakin on sellaista että kahdelta juristilta saat kaksi vastausta
ja kumpikin voi olla oikein riippuen näkökulmasta ja kysymyksen asettelusta. Mutta
yritän sanoa että näistä näkökulmista oppii ...
kuten sumutorven_soinnin näkökulma Kateus vastaan ihailu , positiivisyys vastaan
negatiivisuus , rakkaus vastaan viha .Jokaisella ihmisellä on näkökulma oikea tai
väärä mutta näkökulma kuitenkin . Ja kun opimme näkökulman eli kuulemme miksi
toinen ajattelee näin -opimme ymmärtämään miksi hän on mitäkin mieltä. Tämä
liittyy puhumiseen ja avoimuuteen ja sitä meidän tulisi tehdä että oppisimme
ymmärtämään toista vrt. miehen putkiaivot ja naisen aivojen ajattelutapa tai
kun nainen sanoo miksi et sano että rakastat minua -mies vastaa minähän sanoin
alttarilla rakastavani sinua ja kerron kyllä jos muuttuu. Mitä toinen odottaa toiselta.
Toisekseen on yksinkertaistettava asioita jotta ymmärtäisimme toisiamme koska
toisen oppitapa on erilainen itsekullakin ja se pitäisi oppia jotta toinen ymmärtäisi
meitä. Meillä on erilaiset arvot . Kaksi sellaista joihin kukaan ei voi astua sillä silloin
suutumme ja esim.neljä jotka muuttuvat elämän kuluessa ja meidän tulisi tietää
toisen arvot jotta osaamme keskustella toisen kanssa.
Kysymys kuuluu oletko onnellinen omana itsenäsi?
Voitko tehdä jotain sen eteen?
Oletko oma itsesi ?
Oletko vapaa tekemään mitä haluat?
Uskallatko olla kuin lapsi ja lentää tuuleen ja uskallatko luottaa
että se kantaa?
Ymmärrätkö että toinen ihminen on lahja - ei oma omaisuus ?
Uskallatko puhua?
Uskallatko olla avoin ?
Uskallatko olla rehellinen ?
Uskallatko puhua totta?
Niin istutamme , kylvämme
korjaamme sadon
rakastamme
synnytämme monenlaista
elämä antaa hymynsä
siitä mitä kylvämme.
Kallio on kallio
perhonen on perhonen
lintu on satakielikin
harakkakin raakkuu
ja voi ontua
kuten jokainen meistä
sitäkin rakasta
Sillä rakkaus on meissä.
*hymyhalit päivään *
ps. jokainen opettaa meitä jollakin tavalla ja silläkin on merkitystä
jotta olisimme mitä olemme! Me olemme me ! Minä olen minä!
Se on totta, että näkökulmia on monenlaisia ja vastauksetkin kertovat paljon ihmisen ajatusmaailmasta yleensä. Katkeruudesta, kateudesta ym. tunteista, jotka ihmistä hallitsevat. Ihminen valitsee itseään miellyttävät neuvot ja kuuntelee niitä, joita haluaa.
Tulee mieleen eräs Raamatun melkoisen brutaalikin kertomus 1. Kuningasten kirjassa 13 luvusta kahdesta portosta. Kaksi äitiä nukkui vauvoineen samassa tilassa. Toisen porton lapsi kuoli yöllä ja hän varasti toiselta portolta lapsen väittäen aamulla tätä omakseen. Pyytäessään apua riitatilanteessa kuninkaalta, kuningas Salomo käski viiltää lapsen kahtia, väittiväthän molemmat lasta omakseen. Lapsen äiti parahti ja käski antaa lapsen tälle toiselle, joka oli valehdellut, kun taas oman lapsensa menettänyt suostui julmuuteen. Kuningas tiesi lapsen äidiksi hänet, joka rakasti lastaan niin paljon, että oli valmis suostumaan, mihin vain lapsen hengen säästymiseksi.
Hyvän neuvon tunnistaa kyllä, jos antaa hyvyydelle sijaa. Neuvo ei aina ole kaikkein helpoin ja miellyttävin, mutta hyvyyden kyllä tunnistaa aina.
*kiitos*
yläkerta antaa viisaita neuvoja ja sydämen viisautta
*hymyhalit*
Ps. piti myös sanoman
Kuuntele toisten mielipiteitä vastakkaisiakin
Kiitos sinulle. Hymyily tarkoittaa minulle oman sisimmän peittämistä. Halaus siis vakavana...nyt vähän huvittaa totisuuskin, olkoon niin.
Kaikesta voi oppia. Kantapään kautta oppimisesta kerroit jo eli kokemuksen kautta opitusta. Joskus on vaikea tietää, mikä olisi viisainta. Onko aina hyvä järkeillä? Ehkä lopultakin kyse on arvoista, niin kuin mainitsit. Kuunnellako itseä, toista, muita ihmisiä...niitä arvoja.
Joskus on vaikea tietää , mikä olisi viisainta - niin tekemällä silloin ja oppimalla
onko se viisasta vai ei kuten Salomon teki .
Hymyily - peittää oma sisin -> minusta näet mikä tulee sisimmästä ja väittävät että
minua voi lukea kuin avointa kirjaa -> näet mitä toinen antaa kun tunnet hänet ja kuten kirjoitit sydämen äänen kuulee.
On minustakin ihmisillä käsityksiä -> julkinen kuva , työkuva , harrastuskuva , kuva
ystävänä ja vaikkapa kuva pelipöydässä pelaajana. todellisuudessa jotka minut
tuntevat on vain yksi kuva vaikka ihmiset huhuineen toisenlaista kuvaa muokkaavatkin ja antavat ymmärtää minun olevan jotain toista kuin olen ja
monelle on yllätys kun he oppivat tuntemaan - he sanovat minulle kerrottiin
että sinä olet sitä ja tätä mutta ethän sinä ole ollenkaan sellainen.
Mikä on todellisuus jostain ?
Kuka on totta - kuka on valhetta ?
Uskoakko annettua kuvaa vai opetellako itse tuntemaan joku ja sitten muodostamaan kuva ihmisestä !
Kun kuljet pystypäin ja yrität puolustaa rehellisyyttä , avoimuutta , puhumista,
totuutta , hymyä ja rakkautta niin sinut leimataan kaiken tämän vastaiseksi.
Mitä ajattelen elämästä,
taivaasta ja ihmisestä?
Niin katso heinänkortta-
katso muurahaista
katso ihmiskasvoja ja sen ilmeitä
-näe ihmissielun pieni totuus
Koko avaruus ihmeineen
elävä solu
ihmissieluineen
siinä kohdattava
totuus
johon haemme vastausta
kuka minä olen
miksi minä olen
ja mitä varten minä olen
mitä annamme sisimmästä
sitä niitämme
*hyvää mieltä ja hymyjä hetkiin*
Minullakin itseironia on auttanut paljon, se tekee myös muista ihmisistä helpommin lähestyttävämpiä ja välittömämpiä. Ongelmani on ollut, että olen mennyt niin paljon muiden ehdoilla monissa asioissa.
Olen ollut aivan varma niin omista kuin toisenkin tunteista, mutta en ole riittävän ajoissa uskaltanut myöntää, että parempi on vain laittaa poikki kun se olisi ollut parasta. Se on yhtälailla sisältä tuleva ääni, jota pitäisi kunnioittaa. Vaikka toisesta välittäisikin, niin pitää vain myöntää itsellensä, että toista ei voi odottaa loputtomiin, jos se tekee liian pahaa.
Pitää vain ottaa niin positiiviset kuin negatiiviset tosiasiat ja arvelut puntariin ja katsoa, kumpaa vaaka lopulta näyttää. Minun elämäkseni on tullut palstoilla pyöriminen ja toisen etsiminen sieltä yrittäen kaivaa ymmärrystä hänen näkökulmaansa ja tekemisiin. Jos oikeassa elämässä ei toinen suostu kertomaan mitään niin kuin aikuiset normaalisti tekisivät, niin minun pitäisi vain ohittaa koko asia ja antaa sen olla kokonaan.
Ei tällä lailla voi elää, vaan minun pitäisi elää niin että teot ja sisin ääni ovat sopusoinnussa. Tein juuri oikein ottamalla yhteyttä ja kertomalla tunteeni, mutta olen tehnyt väärin herättelemällä toiveita jostakin enemmästä. Jos joku kohtelee sinua huonosti, niin siitä on sanottava. Jos ei tee mitään toisen kohdellessa sinua huonosti, niin se antaa vain enemmän ja enemmän sijaa huonolle kohtelulle ja sille että tekee vastoin sisimmän ääntä. Tarkoitus ei ole rangaista tai kostaa mitään, vaan ainoastaan tehdä asiat selväksi ja jatkaa eteenpäin.
Osittain ongelmieni takia ilmeisesti aina olen rakastunut ihmisiin, joiden kanssa olen lopulta joutunut pettymään. Ihmisiä, joilla on ollut ongelmia vetää rajat omille ja toisen tunteille, jolloin olen mennyt siihen mukaan ja mennyt siitä osittain sekaisin, kärsinhän samasta ongelmasta itsekin, joskaan en niin voimakkaasti. Olen kyllä nähnyt ne ongelmat, mutta ajatellut, että ajan mittaan kunhan osoitan välittämistäni, toinen olisi valmis kohtaamaan minut ja pääsemään sinuiksi tilanteen kanssa. Näin siksi, että olen ymmärtänyt että ajan kanssa he uskovat kaiken tulevan lähes täydelliseksi, niin kuin itsekin olen uskonut. Lopulta tällaiset lupaukseltakin omaan päähän vaikuttavat asiat alkavat mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
Kun asioista on kuitenkin oppinut enemmän ja aikaa kulunut lisää ja lisää, ei mikään ole koskaan muuttunut. Minulle ei puhuta mistään ja saan vain aavistella syitä siihen. En enää sisimmissäni voi luottaa toiseen. Lopulta pitää vain myöntää, että on onnellisempi yksin kuin olla tuollaisessa tilanteessa. En missään nimessä voi toisia tuosta syyttää, koska olen sen tehnyt itselleni enemmän kuin kerran, antanut tapahtua. Toisaalta ihmettelen ja haluaisin tietää mikä tekee asiasta niin vaikean toiselle, että juuri mitään sanoja ei voida vaihtaa, koska itse samassa tilanteessa ehdottomasti kertoisin kipeistäklin asioista suoraan, koska tietäisin kuinka tärkeätä se olisi.
Tärkeintä tässä tilanteessa on varmasti kehittää edelleen itseään, tunnistamaan noita tilanteita ja sanomaan ei riittävän ajoissa, jos ei enää usko tilanteen parantuvan. Minä en usko, mieluusti olisin toki väärässäkin. Se, että uskoisin, edellyttäisi jo melkein sitä, että toinen tulisi kotiovelleni ja nimenomaan haluaisi selittää. Itse en enää tee mitään sellaisia yhteydenottoja, koska aiheuttaa vain lisää pahaa oloa. Minun on vain opeteltava rajani ja oppia lopettamaan väkisin toisen perässä juokseminen. Se, että huomaan toisen välittävän niin kuin minäkin hänestä, saa minut vain jotenkin niin sekaisin ja sinisilmäisesti alistuneeksi sekä jämähätäneeksi sille tunteelle, että toinen voi käyttää sitä miten huvittaa ja minun osani on vain hyväksyä. Siksi se on vaikeata.
Tarinasi on tutun oloista . Tuon kaiken olen minäkin kokenut ja voisin kertoa
erilaisia tarinoita . Kerrot että tekojen ja sisimmän tulee kohdata . Vastaisin että
myös puheiden ja tekojen tulee kohdata . Olen niin kymmeniä kertoja nähnyt
miten puhuminen kipeistä asioista ja rakkaudesta saattaa ihmiset lukkoon . He
pelkäävät mitä siitä seuraa . He haluaisivat rakastaa avoimesti ,puhuen, pysyen
totuudessa, rehellisesti ja antaen hyvää mieltä toiselle ja jakaen hymyjä , mutta
he eivät pysty siihen vaikka kuinka haluaisivat . Heillä on nuo lukot itsessään eikä
niitä saa auki elleivät he itse tee asialle jotain. esim.juoppo on juoppo kunnes
myöntää olevansa juoppo ja tarvitsevansa apua. Tunnelukoista ei pääse ellei
myönnä niitä olevan. Nuo lukkolaiset tarraavat kiinni kuin hukkuva oljenkorteen.
He haluaisivat olla kuten sinä mutta eivät pysty siihen ja sinä et pysty auttamaan
elleivät he pyydä sitä . Jokainen janoaa rakkautta . Harva pystyy sitä antamaan ja
vielä harvempi pystyy ottamaan sitä vastaan . Esimerkiksi minä en voi olla terapeutti parisuhteessa - se ei vaan onnistu - seurustelin kauan aikaa sitten
ihmisen kanssa jolla oli rinnat leikattu syövän takia. Entiselle missille se oli kova
paikka. Hänet oli kuitenkin todettu puhtaaksi yli 1.5 vuotta kun tapasimme .
Puhuimme , puhuimme ja taas puhuimme.Ensin veljen 4 v poika jäi auton alle.
Sitä puitiin. Sitten hänellä sovittiin syöpä haimassa ja maksassa ja alle 0.5 v
hän kuoli. Hän lopetti minun kanssa seurustelun koska halusi että minä en ole
hänen terapeuttinsa ja minulla jää hyvä kuva hänestä. Kova paikka . Vaikea
päätös mutta se oli hyväksyttävä. Muutama vuosi sitten minua haki täysin
tuntematon nainen tanssipaikalla tanssiin:"Minä rakastan sinua.Lähdetkö
tanssimaan." Myöhemmin selvisi hän oli saman niminen kuin tuo syöpään kuollut.
Hän oli samanikäinen.Hänellä oli myös missitausta jne. Kuulin pilven reunalta
sanat ihmiseltä joka luki minua kuin avointa kirjaa ja minä häntä. Uskomaton
tarina mutta totta ja sen kuuli paikalla myös muutama ystäväni. Terapeutteihin
on helppo rakastua mutta todellista parisuhdetta on vaikea saavuttaa .....
Niin kuuntele sisimmän ääntä ja toimi sen mukaan !
Me pelkäämme luonnon kauneutta
ja ahtaudumme kaupunkeihin
sulloutuen meluun ja melskeeseen
pelkäämme sutta kuin lampaat
kun pitäisi uskaltaa kuunnella
hiljaisuutta
tuulen tuiverrusta
ja lintujen laulua
luonnon ääniä
ja toimia sen mukaan!
*hymyhalit iltaan*
ps. sinulle jaksamista ja toivon että saat näistä teksteistä jotain irti
koska olen tuon rämpisen joskus läpikäynyt ja minua tuo yläkerta
on opettanut jotta niistä olen suosilmäkkeestä ylös. Kaikkea hyvää.
Hienoja pohdintoja, useimmat päivät eletään arjessa ajattelematta sen kummemmin suhdetta. Ehkä tottumuksestakin, mukavampi ja helpompi olla jonkun kanssa kuin yksin.
-”sä saat muuten tänään tiskata, oot niin vaahdonnukin kovasti”
”ha hah, mä oles se joka täällä tekee töitä”
-”sehän nyt selvästi sanotaan siinä kirjeessäkin”
”no missä kirjeessä ja mitä, salaatko sinä jotain?”
-”en nyt tiiä sanoa kun se on sellainen niin pyhä”
”mikä kirje sulle nyt muka niin pyhä on?”
-”ei se teksti vaan kirjesalaisuus”
”ROSKAPUSSI HAISEE”
-”joo joo, munhan piti viedä se ei-l-ee-n”
”ÄLÄKÄ PAUKUTA OVIA”
-”ei ei”
-”Terve Rami, mihis oot noin lennossa”
=”terve terve, äijien kanssa ”saunaoluelle” tuu mukaan, vai mihis ite hiivit”
-”piti ite lähtee nää saastat roudaan kun ------- ei ole, ois tuossa yks vanha juttukin luettavana”
=”no pärjäile, minä avaankin tässä jo tuon korin”
-”samoin, jotain siihen suuntaan minäkin avaan”
*kiitos*
Tottumus tappaa sillä koskaan ei toinen voi olla itsestäänselvyys mutta helposti
juuri noin käy että kaikkea pidetään itsestäänselvyytenä....mutta ajattelutapa.....
Päätetään että huomenna siivotaan:
Aamulla äiti herättää lapset,ruokkii heidät ,pukee heidät ulos ja laittaa lounaan.
Kutsuu miehen ja lapset syömään....ja kysyy , koska me aloitetaan siivoamaan....
mies toteaa...minähän olen koko aamupäivän siivonnut autotallia....mitä sinä olet
oikein tehnyt.....
Rakkaus on pyykkäreistä parhain
se kuuraa kaksin käsin
tahrat , pilkut ,läikät pois
toinen on kuin kukka
jota on hoidettava
jotta se kukkii
kuten rakkauskin
puhumista
puhumista
ja taas puhumista
ja aurinkoa että hymyä
Säännöllisesti on katsottava
toista silmiin
katsottava mitä sisin kertoo
ja mitä se ajattelee
sisin ei ole kirjesalaisuus
vaan avoin kirja
jota on opittava lukemaan
ja ymmärrettävä.
*hymyhalit*
toinen on lahja jota on hoidettava ei itsestäänselvä omaisuus
Kiitos ymmärtävistä ja kannustavista sanoistasi! Koen, että hyvin harva ymmärtäisi tilannettani jos kertoisin, sinä selvästi käsität sen erittäin hyvin, kuka oletkin. Sitä kun nimenomaan haluaisi auttaa niin paljon, mutta jossain vaiheessa on vain nostettava kädet pystyyn, ennen kuin itse joutuu tilanteeseen, josta ei ilman apua selviä. Sen jälkeen ei voisikaan auttaa enää yhtään ketään. Ja kun vielä tietää, että varmasti osaisi auttaa jos toinen vain antaisi. Mutta jos raja on tullut vastaan, niin silloin se on tullut vastaan.
Kaikesta kuitenkin oppii arvokkaita asioita elämän polun varrelle, niin kuin omassa suosikkiesimerkissäni Thomas Edison, joka inspiroitui ja iloitsi aina tehdesään uusia, opettavia virheitä. Kunhan vain osaa ottaa elämän opetukset sopivalla tavalla vastaan, niin kaikki vahvistaa lopulta. Ja muutenkin edelleen on mahtava asia, että on hän on olemassa ja jolta olen saanut vaikutteita myös elämän ja maailman hienommista puolista. Se voi kuitenkin usein olla erillinen asia kuin mahdollisuus toimivaan parisuhteeseen.
Työskentelin joskus luovien hullujen kanssa ja teimme laitteita joita samanlaisia
ei ollut maailmassa . Opin että suurimmat keksinnöt oli nenän alla mutta suurin osa
kulki niiden ohi. Luova hullu kokeili tuota mahdotonta. Olen oppinut elämältä
että tärkeintä on puhua suoraan ihmisille-ei tuomiten-vaan kertoen mitä tuntee
ja kokee. Sitten jättää elämän haltuun mitä tapahtuu ja ,monesti tapahtuu ja
palapelit loksahtaa paikoilleen .Väkisin laittamalla paloja se ei valmistu koskaan.
Joka ilta ja joka aamu laitan kädet ristiin ja uskon Luojan haltuun asiani koska minä
en pysty muutoksiin mutta elämä pystyy ja minä vain ihmettelen mitä tapahtuu
kuten keksinnöissäkin - ne olivat ihmeitä joissa ihminen ei saanut arvostella ensi
vaiheessa mitään vaan heittää hölmöjä ideoita uudesta ja kun hölmöjä alettiin
puida niin syntyi uutta esim. kuumahierremenetelmä-mietittiin missä elämässä
sitä tapahtuu -yksi sanoi linnunkupu , toinen viljan jauhaminen kivellä .Kukaan ei
arvostellut linnunkupua ja kun kokeiltiin huomattiin että linnunkupu voitiin
toteuttaa ja saavutettiin miljoonasäästöt uudella menetelmällä .Samoin elämä
keksii uusia tapoja muuttaa asioita mutta jonkun hullun on ensin sanottava se ääneen.
*kiitos kun olet kertonut tunteitasi * jatka eteenpäin ja luota elämän yläkerran
voimaan keksiä uusia asioita ja siihen että siinäkin on sinulla tärkeä paikka.
*voimahalit yöhön ja usko ja luota itseesi ja siihen mitä olet*kiitos*
Joistakin meistä kai vaan tulee tällaisia. Ehkä taustalla vaikuttavat geenit ja kasvatus, mene ja tiedä. Omakin oloni on sosiaalisessa elämässä usein sellainen, että olen vääränlainen, liikaa tai liian vähän jotain tilanteeseen nähden. Tasapaino tuntuu puuttuvan.
Olen aina mennyt tunteisiini syvälle ja yleensä näyttänyt ja kertonut sen, jos olen kokenut voivani luottaa. Ehkä sellainen intensiteetti pelottaa toisia tai sitten ristiriita tulee muutoin rauhallisen ulkokuoreni kanssa. Koska en kuitenkaan ole voinut puhua tai ilmaista tunteitani juurikaan toiselle ihmiselle, on niitä pakko ollut suodattaa ulospäin. Tiedän, että tällainen tapa kuluttaa valtavasti voimia. Mutta enhän voi jatkaa yksinpuhelua, jos toinen ei reagoi mitenkään.
Sitä oppii vähitellen pitämään kaiken sisällään ja hiljalleen myös luopumaan tunne-elämästään. Tietyillä tasoilla sitä persoonaa, joka joskus olin, ei ole enää olemassa. Näin on ollut pakko toimia, jotta pystyisi ylläpitämään itseään muilla tasoilla. Näen kyllä rakkautta ympärilläni ja tavallaan uskonkin siihen, mutta en enää osaa ajatella sitä omalle kohdalle sattuvaksi.
Elämä on pelkistynyt työntekoon ja selviytymiseen. Jos en työnteon tuoma ilo ja sosiaalinen elämä vietäisiin, niin ainakin lopullinen henkinen harakiri olisi väistämätön. Toivon sinulle sumutorven_sointi parempaa elämää ja sitä, että löytäisit vielä ystävän, joka on samalla taajuudella kanssasi.
Toivon teille molemmille jaksamista ja voimia ja uskon että teille löytyy sydän
joka on teitä varten !
Kuten kirjoittaja kertoi minäkin reagoin voimakkaasti rakkauden tunteeseen ja
sanon jos pidän ja sanon jos en pidä . Kymmeniä naisia olen suututtanut kun olen
sanonut ettei suhde käy , ystävä voin kyllä olla ja ne joista sanon pitäväni ja kaikki
olisi mahdollista menevät kuoreen kun sen kerron eli helposti käy kuten edellinen
kirjoittaja kertoo . Olen monesti kuullut toisen suusta että voit välittää minusta kun
olen vain tälläinen tavallinen mutta sinä olet jotain jota ei voi kuvata . Siis mitä?
Minä olen aivan samanlainen tavallinen pulliainen tavallisine ongelmineen.
No yleensä sitten tulee tuo kipsi . Minusta ollaan mustasukkaisia mutta ei itse tee
mitään tai toimi. No noita tapauksia riittää ! Ja jos minä yritän keskustella tai puhua
asiasta - ei onnistu.
No me perimme vanhemmiltamme alitajunnassa nuo reagoinnit eri tunteisiin ja oma toimintamme lisää niitä helposti. Siis perimme asioita kolmanteen ja neljänteen sukupolveen ellemme katkaise kierrettä ja esimerkiksi omille vanhemmille oli vaikeaa pyytää anteeksi kun he alati neuvoivat meitä lapsia
lapsena ja vielä aikuisena ja samoin lastenlapsia . Itse kävin kovan koulun tuon
syöpään kuolleen ja avioeroni kautta ja opin anteeksiannon merkityksen itselle,
sillä itsehän olemme itsemme suurimpia tuomareita. Vanhempani pyytivät
lopulta anteeksi lastenlapsilta ja myös meiltä lapsilta ja uskon ettei tuo kierre
enää jatku . Myös anoppini joka oli maailman paras ihminen kertoi minulle
asioita jotka olivat hänen avioliittoaan painaneet yli 40 -vuotta ja hän opetti
minulle tuota anteeksiantoa . Näki miten ensimmäistä kertaa elämässään
paljasti saloja ja miten se kaikki häntä helpotti ja hänkin vapautui monesta
taakasta ja olimme parhaita ystäviä hänen kuolemaansa saakka vaikka
ex-yritti käyntini siellä kieltääkin mutta anopille tytär oli tytär loppuun saakka
ja minä hänen ystävänsä.
Nyt olen oppinut luottamaan elämään . Sanon rakkauteni mutta jos se ei etene
en voi väkisin sitä vääntää.
Siis kelpaan tai en kelpaa ja se on jokaisen valinta ja tosiaan onnellinen voi olla
yksinkin ja nauttia siitä.
Maailmankaikkeus
kuin runoelma
rytmi ja riimi.
Lakien mukaan laadittu.
Mikä pätee äärettömän
suureen.
Pätee myös pienen pieneen.
Kauneus on nuoruutta
Tietoisuus avautuu vanhempana
Toivon että koittaa päivä
jolloin suloiset unelmat
yhdistyvät tiedoniloon
sillä erikseen niillä
ei ole merkitystä
mutta yhdessä ne luovat
unelmien rakkauden.
*hymyhalit päivään*