Minäkin olen ihan

tavallinen...harvoin niin tunnen..mutta siellä se tavis on! :)

Tunnen monesti kaipuuta toisenlaiseksi ihmiseksi. Ikävöin aikaa, jolloin pystyin iloitseen vapautuneesti. Olen niin pitkään kantanut jotain tuskan taakkaa. Asia toisensa perään vain kaatunut päälleni ja minusta on tuntunut että kaikilla muilla asiat vaan sujuu. Itse pystyttelen vain elämäni kaatuneita seiniä takaisin pystyyn, miettien mikä ihme saa minut uskomaan tähän elämään ja aina vain jatkamaan?

Tänään ymmärsin että minulla on oikeastaan asiat ihan hyvin. Pieniä ongelmia, mutta monella muulla asiat on rankasti huonommin. Tajusin olevani suhteellisen normaali,vaikkakin kovin paljon valtaosaa sulkeutuneempi ja haluttomampi paljoa kertoa itsestäni. Yhtäkkiä menneen menetetyn minän ikävöinti pieneni..

Se joka olin jota takaisin kaipaan, se hukkui joskus jonnekin tuskani alle ja se on palannut siltä esille hiljakseen. Vielä tulee päivä kun saan itseni takaisin kokonaan. :)
365
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Tuska loppuu siihen päivään kun hän saa tehdä töitä rauhassa. Ettei kuulu eikä näy mitään.

Äänestä
  • Ohi meni. En tajunnut hölkäsen pöläystä, mutta hyvä juttu!

    Minulla on erilaiset, monimuotoiset ja raskaat taakat olleet joihin ei kyllä työpaikka liity. Ei siis minulle tuo. Puhun vähän siitä suuremmista asioista..

    Äänestä

en nyt tiedä meneekö oikeeseen mut on tuntunut että tavallisuus on jees. on itsekin niin paljon tuskaa kantanut että kaikki mikä vain tekee elämästä siedettävempää on hyvä asia. jotenkin sellainen tutkan alapuolella lento semi spurguna ja junttina on juuri sitä miten kestää itseään paremmin. ajoittain kuitenkin kunnianhimo ilmoittelee itsestään ja tietää että on myös halua tehdä jotain suurta ainakin yrittää enemmän mutta siihen kuitenkin tarvitsee toista vierelle eikä se mitään menestystä olisikaan jos sitä ei toisen kanssa voisi jakaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


HukkasinItseniItseeni kirjoitti:

tavallinen...harvoin niin tunnen..mutta siellä se tavis on! :)

Tunnen monesti kaipuuta toisenlaiseksi ihmiseksi. Ikävöin aikaa, jolloin pystyin iloitseen vapautuneesti. Olen niin pitkään kantanut jotain tuskan taakkaa. Asia toisensa perään vain kaatunut päälleni ja minusta on tuntunut että kaikilla muilla asiat vaan sujuu. Itse pystyttelen vain elämäni kaatuneita seiniä takaisin pystyyn, miettien mikä ihme saa minut uskomaan tähän elämään ja aina vain jatkamaan?

Tänään ymmärsin että minulla on oikeastaan asiat ihan hyvin. Pieniä ongelmia, mutta monella muulla asiat on rankasti huonommin. Tajusin olevani suhteellisen normaali,vaikkakin kovin paljon valtaosaa sulkeutuneempi ja haluttomampi paljoa kertoa itsestäni. Yhtäkkiä menneen menetetyn minän ikävöinti pieneni..

Se joka olin jota takaisin kaipaan, se hukkui joskus jonnekin tuskani alle ja se on palannut siltä esille hiljakseen. Vielä tulee päivä kun saan itseni takaisin kokonaan. :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu