lyhempi myyntiaika ilotulitteille

Toinen vaihtoehto olisi tietysti muuttaa koiran kanssa korpeen, jossa ei olisi muita. Tai tietysti voisi yrittää opettaa sitä koiraa sietämään pauketta. Täytyy tosin myöntää, että olisihan se kiva, jos maailma aina pyörisi niin kuin minä haluan...

Terveisin, myöskin koiranomistaja

niin muiden kuuluu siitä kärsiä sitten?

Kerran vuodessa saa koirat kestää paukuttelua, kun kerran me joudutaan kestää ympäri vuoden sitä että ne paskoo pitkin jalkakäytäviä ja kusee joka paikkaan. Kaiken lisäksi koirat haukkuvat ympäri vuorokauden, joten niistä on paljon enemmän haittaa kun ilotulitteista!! Sitä paitsi voihan koiran viedä uudeksi vuodeksi pois.

ei kaikki koirat pelkää pommeja..
Meidän koira vietti ensimmäistä kertaa uutta vuotta viime uutena vuotena, ja se vain juoksi pommejan perässä ja yritti saada niitä kiinni.

Olen samaa mieltä koiranomistajan kanssa (itsekin koiranomistaja). Kirjoitukseni ei kuitenkaan koske koiria vaan sitä miten vastuuttomia ihmiset nykyään ovat.
Kaksi vuotta sitten olin serkkuni kanssa ulkoilemassa näihin aikoihin ja huomasimme poikajoukon( n.13-15 vuotiaita)joka ampui roomalaisilla kynttilöillä yms. kaikkea mitä sattui vastaan (seiniä, roskiksia, taloja, puita ja jopa ihmisiä). Serkkuni, joka silloin oli 18v. päätti huomauttaa asiasta pojille. Tästä suivaantuneina pojat ampuivat serkkuani päin ja yksi näistä paukuista osui häntä naamaan. Onneksi tästä selvittiin säikähdyksellä ja sairaalakeikalla. Asia mikä järkytti enemmän oli poikien vanhempien suhtautuminen asiaan. Lopputuloksena oli se, että serkustani tehtiin rikosilmoitus ja pojat väittivät hänen yrittäneen käydä heidän kimppuunsa . Tapaukselle löytyi kuitenkin todistajia jotka osoittivat poikien valehdelleen.

Uutena vuotena ihmiset ovat varautuneet raketteihin ja tietävät riskit.

Meidän koira on siitä paha että se ei pelkää pommeja. Sitä pitää koko ajan pitää kiinni ettei se syö kaikkia ilotulitteita. Toissa vuonna serkku pisti leijonanlaukauksen maahan ja sytytti niin koira juoksi ja otti sen suuhun. Onneks se sentää tajus pudottaa sen ku sytytyslanka poltti sitä, ois muuten voinu tulla palovammoja tms.

"eilen se taas alkoi koirien paniikkiaika." Voi olla, että joidenkin koirien osalta tämä on paniikkiaika, mutta ei suinkaan kaikkien. Älä siis yleistä.

Tuossa minun sängylläni nukkuu minun perheeni lemmikki, kohta 10 vuotta täyttävä Belgian paimenkoira Venla ja hän ei ole ollenkaan paukkuarka. Uutena vuotena se ei noteeraa jyskettä mitenkään, se vain nukkuu sohvalla ja joskus nuorempana se jopa katseli ikkunasta kun minä ammuin raketteja.

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, että ei kaikki koirat ole paukkuarkoja.

MEIJJÄN KOIRA PUREEE JOS EI PÄÄSE KATTOO RAKETTEJA SE NUKKUU NIITTEN PÄÄLLÄ NIIN ETTÄ ET OSAAA PITÄÄÄ KOIRASTA HUOLTA

Tulin sattumalta tänne keskusteluun, kun mietin, mitä sitä kavereitten kanssa uutena vuotena tekisi. Alkuperäinen otsikko yhdessä kirjoittajan nimimerkin kanssa herättivät mielenkiintoni, jolloin lähdin lukemaan tätä keskusteluketjua eteenpäin.

Alkuperäinen kirjoittaja toi esille koiranomistajan näkökulman ilotulitteiden ampumiseen. Moni koira pelkää niiden ääntä - eikä ainoastaan ääntä, vaan voimakkaat valot, savu ja tärinä tekevät levottomaksi vähemmänkin paukkuarkoja koiria. Mutta asiassa on tietysti myös toinen puoli: ilotulitteet on tarkoitettu nimensä mukaisesti ihmisille iloksi, juhlapäivää juhlistamaan.

Keskustelun edetessä yleisellä tasolla käyty kommentointi vaihtui henkilökohtaisiksi hyökkäyksiksi. Kasvottomasti kuvaruudun takaa heitetään kommentteja, joita tuskin kukaan sanoisi päin naamaa luokkakaverille, naapurille tai tuntemattomalle ihmiselle vaikka baarissa tai kaupan jonossa. Tähän päättyy minun käsityskykyni; miksi yleisellä tasolla käytävä keskustelu kääntyy henkilökohtaisiksi loukkauksiksi ja toisaalta ehdotuksiksi, joita kukaan ei vakavissaan voisi edes ajatella toteutettavan?

Anonyymin ilkeyden anatomia on jotain, mitä en vaan hahmota. Jos kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä tapaa vaikkapa hississä ja toinen kysyy toiselta kelloa, niin vaikea olisi kuvitella kysyjälle vastattavan "Osta oma, vitun köyhä" tai "Ootsä niin saatanan tyhmä ettet tiedä mitä kello on?". Kirjoittaminen - vaikka kymmensormijärjestelmän hallitsisikin - on kuitenkin aina prosessi, joka vaatii jonkinmoista ponnistelua ja ajallisia uhrauksia; miksi kukaan ylipäätään haluaa käyttää uusiutumatonta resurssiaan, aikaansa, tuntemattoman ihmisen herjaamiseen?

Päin kasvoja lausutut ikävät sanat satuttavat aina, mutta vielä ikävämmältä tuntuvat kasvottomat hyökkäykset - ajatus siitä, että jossakin on joku sinulle tuntematon ihminen, joka vihaa sinua niin paljon, että uhraa aikaansa julkisten loukkausten lähettämiseen.

Tätä anonyymiä hyökkäystä tuntematonta lähimmäistä kohtaan en käsitä, mutta toivon, että joku - esimerkiksi alan ammattilainen, käyttäytymistieteilijä - osaisi ilmiötä selittää.

Ei herran jestas!! Uusi vuosi On vain kerran Vuodessa, ei kai teidän koiranne siihen kuole. pitäkää koiranne sisällä.