Kaikki menee hyvin ja oikein, kuten tämän kuuluukin mennä. Luopuminen jostain sellaisesta, jota ei ole koskaan ollutkaa, on jostain kumman syystä silti hyvin riipaisevaa. Toisaalta olen onnellinen, että asia selviää ja toisaalta tuntuu kuin jotain minusta revittäisiin irti.
Kummallista ja outoa
OnneajaSurua
985
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minkälainen tilanne sulla on?
Minä en ole onnellinen siitä että joudun luopumaan. En vähääkään. Kuten kuvasit, kuin jotain riivittäisi irti. Sattuuhan se.
Ajattelen, että parempi luopua sellaisesta, joka ei ole mahdollista. Helpottaa ajatus, että hän menee eteenpäin. Olen onnellinen hänen puolestaan, kun näen hänen elävän elämäänsä ja asioiden menevän hyvin. En haluaisi jäädä roikkumaan. Mikä sinun tilanteesi?
Luovuin miehestä joka ei loppujen lopuksi rakastanut, ei minua.
Ja jos käytän samaa termiä kuin sinä, roikkuminen, niin siltä se tuntu. Roikuttaja harvemmin tajuaa miten se satuttaakaan toista.
Se sattuu hirveästi luopua. Tulee myös jotenkin marttyyrimäinen olo, vaikkei se sitä ole. Tosiasiat on mitä on. Ei voi elää kuvitteellisessa haavemaailmassa.
Minulla ei ole marttyyrimainen olo. Surullinen enemmänkin. Tosiasiat on ne mitkä ratkaisee, ei unelmat tai haavemaailmat. Näin se vaan meni.
Ehkä vielä joku päivä löytyy se joka on enemmän ja sopivampi juuri minulle.
Samaa toivon sinulle! Onnea ja rakkautta.
Kiitos samoin sinulle. Olen samaa mieltä kanssasi. Tuo marttyyrimäisyys tuntuu ärsyttävälle, vaikka tiedän, ettei se sitä ole. Rakkautta, sitäpä juuri me tarvitsemme puolin ja toisin!
Yksinkertaisesti biisi meille Adele-Hello. Mä olen rukoillut, että sä säilyisit. Ja muisteleppas mitenpäin se menikään. Hello from the otherside...
Miten se siis menikään?
jos se ees olisit sinä jolle kirjoitin, niin kertoisin…niin että HELLO FROM THE OTHERSIDE…etc