Mieheni opiskelee itseään insinööriksi ja hän kuuluu kaikenmaailman hallituksiin (joiden puolesta: käydään usein kokouksissa, joskus järjestetään juhlia ym.)
Nyt hän on lähdössä "kokoukseen" laivalle. Matka kestää perjantai-aamusta, sunnuntai-aamuun.. he ovat päivän Tukholmassa. Tämä ottaa minua suunnattomasti päähän, ensinnäkin jo sen vuoksi että hän ei kertonut minulle aikaisemmin että reissu kestääkin kaksi päivää, normaalin risteilyn sijaan.
Tämä on nyt hänen kolmas risteily tänä vuonna, ja itse en TIETENKÄÄN ole voinut olla mukana.
Ikävää ajatella, että joudun kaksi päivää juttelemaan seinille, kun kaveritkin ovat haihtuneet raskauteni myötä..
Kaiken lisäksi, minulla on nyt lähiaikoina ilmaantunut kaikki maailman selkä, hartia ja pääsäryt, paikat ovat ruvenneet puutumaan ja masua vihloo ja kolottelee välillä tosi pahastikkin.Olen nämäkin kyllä miehelleni kertonut, mutta vakuuttelee vaan että kyllä se siitä sitten.. Ja itseä ottaa päähän välillä niin pirusti että!!
Ärr.. (olen rv 24 )
Olen yrittänyt kysellä, että mites sitten kun vauva syntyy niin meneekö hän yhtälailla kaikkiin vastaavanlaisiin juttuihin vai jättääkö väliin.. luvannut on kyllä olla menemättä enään niin paljoa..
Lisää asioita jotka ottaa päähän.... (mulla on kaiketi jokin valituspäivä :)
Mun elämäni tätä nykyä koostuu lähestulkoon, kotona olemisesta, telkkarin katselusta ja syömisestä.
Joskus käydään miehen kanssa kaupungilla, mikä onkin yleensä aina mun päiväni pelastus!!! MUTTA, kun katselen itselleni äitiysvaatteita/lastenvaatteita/tarvikkeita, hänellä on aina jo kauhea kiire pois vaikka tietää, että se on mulle tärkeää, ja päivän/viikon kohokohta.
Mutta mun täytyy kyllä jaksaa olla hänen kanssaan kun hän katselee omia juttujaan :(
Ärr..
Kylläpä tympäsee, eikä tässä oo kaikki, mut en jaksa kaikkia asioita tänne lykätä.
Kiukuttelenko turhaan? Olenko ehkä itsekäs?
Nyt hän on lähdössä "kokoukseen" laivalle. Matka kestää perjantai-aamusta, sunnuntai-aamuun.. he ovat päivän Tukholmassa. Tämä ottaa minua suunnattomasti päähän, ensinnäkin jo sen vuoksi että hän ei kertonut minulle aikaisemmin että reissu kestääkin kaksi päivää, normaalin risteilyn sijaan.
Tämä on nyt hänen kolmas risteily tänä vuonna, ja itse en TIETENKÄÄN ole voinut olla mukana.
Ikävää ajatella, että joudun kaksi päivää juttelemaan seinille, kun kaveritkin ovat haihtuneet raskauteni myötä..
Kaiken lisäksi, minulla on nyt lähiaikoina ilmaantunut kaikki maailman selkä, hartia ja pääsäryt, paikat ovat ruvenneet puutumaan ja masua vihloo ja kolottelee välillä tosi pahastikkin.Olen nämäkin kyllä miehelleni kertonut, mutta vakuuttelee vaan että kyllä se siitä sitten.. Ja itseä ottaa päähän välillä niin pirusti että!!
Ärr.. (olen rv 24 )
Olen yrittänyt kysellä, että mites sitten kun vauva syntyy niin meneekö hän yhtälailla kaikkiin vastaavanlaisiin juttuihin vai jättääkö väliin.. luvannut on kyllä olla menemättä enään niin paljoa..
Lisää asioita jotka ottaa päähän.... (mulla on kaiketi jokin valituspäivä :)
Mun elämäni tätä nykyä koostuu lähestulkoon, kotona olemisesta, telkkarin katselusta ja syömisestä.
Joskus käydään miehen kanssa kaupungilla, mikä onkin yleensä aina mun päiväni pelastus!!! MUTTA, kun katselen itselleni äitiysvaatteita/lastenvaatteita/tarvikkeita, hänellä on aina jo kauhea kiire pois vaikka tietää, että se on mulle tärkeää, ja päivän/viikon kohokohta.
Mutta mun täytyy kyllä jaksaa olla hänen kanssaan kun hän katselee omia juttujaan :(
Ärr..
Kylläpä tympäsee, eikä tässä oo kaikki, mut en jaksa kaikkia asioita tänne lykätä.
Kiukuttelenko turhaan? Olenko ehkä itsekäs?
Vastaukset 39
Vanhimmat
mielestäni et kiukuttele turhaan, etkä ole myöskään itsekäs jos joku on itsekäs niin se on miehesi!
Anteeksi vaan, mutta tässä taitaa olla taas tyypillinen esimerkki siitä, kun vaimo/tyttöystävä haluaa ehdottomasti lapsen. Ja miestä ei voisi vähempää kiinnostaa...
Älä edes kuvittele, että miehesi vähentäisi menojaan. Päinvastoin. Poissa on paljon mukavampi olla kuin kotona vaihtamassa vaippoja.
Tämä on rehellinen miehen mielipide.
.. Lapsi on kyllä ihan molemmin puolin haluttu/toivottu.. Ja avomiehellä on jo edellisestä suhteesta 2½v poika.. että en ainakaan usko että kyseessä olisi mikään "paniikki" siitä että vauva tulee.
Edellisestä suhteesta lähtiköhän kenties silloin vastuutaan pakoon ? ettei vaan historia toistas itseään.
että tuo on ensimmäinen ajatuksesi. Jos olisit nähnyt vaivaa ja lukenut edellisen viestini tuolta alhaalta niin ymmärtäisit ehkä mistä on kyse tässä suhteessa. Edellisessä suhteessa minulle vain todettiin ennen lapsen syntymää, että ei oikein kiinnosta ja että saan pakata kimpsuni ja kampsuni ja lähteä. Mitään muuta syytä ei koskaan tullut. Enkä varmasti ollut hänellekkään mitään väärää tehnyt, parhaani mukaan koitin silloinkin olla tukena. Tuntuu vaan nykypäivänä, että mikään ei riitä. Sen jälkeen omaa lastani on käytetty minua vastaan mitä erinäisimmissä asioissa ja asioista muutenkin tehty varsin hankalia. Silti rakastan lastani suuresti ja hänestä huomaa kuinka kiintynyt hän on minuun. Aivan vastaavasti aion huolehtia myös tulevasta lapsesta, esitittepä te mitä spekulaatioita tahansa. Miksi automaattisesti oletetaan, että isiä ei mikään kiinnosta ja että he ovat varmasti vastuuta pakoilevia rellestejiä? Oletteko kenties itse sellaisia vai oletteko joutuneet moisen "uhriksi"? Minulle ei henkilökohtaisesti ole niin väliä, mitä minusta muuten ajatellaan, mutta jos sitoutumistani lapsiin ja heidän hyvinvointiinsa kyseenalaistetaan niin sitten alkaa jo olemaan toinen ääni kellossa.
Hän ei todellakaan ole paennut vastuutaan. Poika on hänelle kaikki kaikessa, tietäisit jos tuntisit hänet.
etkö sinä sitten voi mennä mukaan risteilylle?
tai mennä joku viikonloppu miehesi kanssa yhdessä risteilylle tms? ei ainakaan raskausviikkojesi puolesta pitäisi olla ongelmaa lähteä mihinkään?
itse en ainakaan jää kotiin murjottamaan jos mies johonkin lähtee..joko lähden mukaan,tai sitten järjestän itse itselleni tekemistä..
itselläni on myös ollut todella pahat selkävaivat jne..mutta silti menen...
ihan vain toinen näkökohta tilanteeseesi..älä ota kuitenkaan nokkiisi=)
mennä mukaan. Niillä on kuulemma kokouksia siellä. En siis ole tervetullut.
Mutta hän vakuuttelee kyllä, että kyseessä ei ole mikään ryyppyreissu.
mitä sillä on merkitystä, että miehelläsi on siellä kokouksia? Eihän sun niissä tarvi istua ;)
Taitaa olla toinen nainen, jota tapailee niillä reissuilla tai sitten muuten vaan pitää "hauskaa" siellä, kun sinä istut kiltisti kotona...
Tiedän että siellä pidetään hauskaa, ilman valvovaa silmää, juodaan viinaa ym.
Toivottavasti hän ei kuitenkaan minua petä!
Olen senkin kokenut edellisessä suhteessa samantyyppisissä merkeissä, jo siksikin tuntuu niin ankealta päästää hänet sinne :(
Mietin vaan, että mitäpä hän pitäisi ajatuksesta jos yhtäkkiä päättäisin itse lähteä laivalle.....
Tiedän että siellä pidetään hauskaa, ilman valvovaa silmää, juodaan viinaa ym.
Toivottavasti hän ei petä minua siellä kuitenkaan!
Olen senkin meinaan kokenut edellisessä suhteessa samantyyppisissä merkeissä, jo senkin vuoksi tuntuu niin ankealta päästää hänet sinne :(
Mietin vaan, että mitäpä hän pitäisi ajatuksesta jos yhtäkkiä päättäisin itse lähteä laivalle....
Tuli vahingossa kaks melkein samanlaista viestiä :)
jollei hän ole sinua kieltänyt tulemasta,niin miksi ihmeessä et menisi mukaan?..tai mene omalle risteilylle=)
en tiedä teidän taustoja,joten vaikea sanoa siihen mitään..itse en vain koe mieheni menoja mitenkään stressaavana..hänellä on ollut omat juttunsa,metsästys kalastus...
ei hänkään sido minua kotiin ja hauku minua itsekkääksi jos haluan lähteä kavereiden kanssa johonkin yhdessä...
ja miksi ihmeessä jäädä kotiin murjottamaan jos voi itsekin lähteä johonkin?
tuskin miehiä hirveästi vauvanvaate ostokset kiinnostaa yhtään sen enempää kuin muutkaan vaateostokset..ja tuskin olettavatkaan että meillä kiinnostaisi sen enempää joku heidän juttunsa..silti ne kuuntelee meän selostuksia,samalla lailla ku me niiden..
minun mielipide...
Oteta puolisoita mukaan. Olen joskus aikaisemmin kysynyt ja sellaisen vastauksen sain.
Sekin mun mielestä jo kertoo siitä, että jotakin niin salaista niillä reissuilla tapahtuu, kun en itse ole mukaan tervetullut.
Tulee oikeen luottavainen olo.
Ja tosiaan kun mieltä painaa jo valmiiksi se kun edellisessä suhteessa mies petti minua, työpaikkainsa laivaristeilly (kyseessä oli tuolloin pikkujoulu"kokous" -risteily :(
Tiedän kyllä, että nyt mulla on eri mies, mut jotenkin se pelko on iskostunu tonne takaraivoon :(
Olipa kirjotusvirheitä !
Koittakaa kestää.. :)
eli oikeastaan sinua ei ärsytä se että miehesi lähtee reissuun...
Onhan se totta,että kun on kokenut pettämistä,niin on vaikea luottaa tähän toiseen suhteeseen..älä anna mustasukkaisuuden nostaa liikaa päätään...tuskin he nyt risteilylle naisten vuoksi menee..vaan pitämään kokouksia ja hauskaa miesten kesken..niinhän me naisetkin teemme=) ja nyt raskaana tahtoo muutenkin olla niin herkässä tilassa että tulee helposti ylireagoitua asioihin..
yritä tosiaan keksiä itsellesi hauskaa tekemistä siksi aikaa, äläkä kuvittele mitään höpöjä mihesi reissusta sillä välin..
Reissu ei tapahdu pelkästään miesten kesken, kun tähän ryhmään kuuluu myös naisia.
Muutama näistä naispuolisista on jo aikaisemmissa juhlissa, kauheasti halailleet mun miestäni ym. taisipa joku joskus antaa pusunkin poskelle..
:(
Mielestäni ei ole syyllistämistä, jos puhut ihan suoraan tuosta pettämisasiasta. Fiksu mies kyllä ymmärtää, että kerran petetyn on valtavan vaikea pitää vanhoja tuntoja kurissa, etenkään tässä tilassa ollessan. Se on välillä itsekin vaikea ymmärtää mistä se paha olo tulee, mutta toki vanhat arvet joskus satuttavat. Mennyttä elämää ei saa vaan pois, se kulkee aina mukana. Jaksamista sinullekin :)
Täytyy miehenä kommentoida, että sinulla on mielestäni kyllä täysi oikeus miehelle kiukutella ja valittaa. Kyllä luulisi miehesi vähentävän menojansa ja viettävän sen sijaan enemmän aikaa kanssasi.
Sen verran olen tuollaisista tilanteista kuullut juttuja, että pelkäänpä pahinta kun lapsesi syntyy mutta toivotaan, että miehesi tajuaa viimeistään siinä vaiheessa että olette tärkeämpiä.
Kuitenkin kiukuttelua tärkeämpää olisi nyt yrittää keskustella asiasta rakentavasti miehesi kanssa :)
Kiitos! Viestisi piristi päivääni :)
Minusta sinun käytöksesi on käsittämätöntä. Ensinnäkään en käsitä mitä teet kotona rv 24 jos olet terve? miksi et urheile, harrasta, mene ystävien kanssa? hanki ystäviä jos sinulla ei niitä ole. Itse olin töissä loppuun saakka ja minulla on omat menoni myös äitiyslomalla. Olen nyt raskaana rv 40 ja juuri puolentunnin päästä lähden kaupungille ystäväni kanssa syömään. Mieheni myös tekee reissuja työnsä puolesta enkä ole koskaan ollut mustasukkainen. Eihän hän ole raskaana etkä sinä olet sairas!!!!! En ole koskaa ymmärtänyt miehiinsä ripustautuvia naisia ja sellaisia joilla ei ole itsevarmuutta. Meillä toimii suhde hyvin ja mies on todella ylpeä minusta kun on noita kitiseviä vaimoja nähnyt ystäväpiirissäkin. Yhdessä reissataan maailman äärissä ja oltiin vielä rv 25 kahden viikon reissulla afrikassa ja hyvin meni.
Ryhdistäydy ja hanki itsetunto!!!!
Minusta sinun käytöksesi on käsittämätöntä. Ensinnäkään en käsitä mitä teet kotona rv 24 jos olet terve? miksi et urheile, harrasta, mene ystävien kanssa? hanki ystäviä jos sinulla ei niitä ole. Itse olin töissä loppuun saakka ja minulla on omat menoni myös äitiyslomalla. Olen nyt raskaana rv 40 ja juuri puolentunnin päästä lähden kaupungille ystäväni kanssa syömään. Mieheni myös tekee reissuja työnsä puolesta enkä ole koskaan ollut mustasukkainen. Eihän hän ole raskaana etkä sinä olet sairas!!!!! En ole koskaa ymmärtänyt miehiinsä ripustautuvia naisia ja sellaisia joilla ei ole itsevarmuutta. Meillä toimii suhde hyvin ja mies on todella ylpeä minusta kun on noita kitiseviä vaimoja nähnyt ystäväpiirissäkin. Yhdessä reissataan maailman äärissä ja oltiin vielä rv 25 kahden viikon reissulla afrikassa ja hyvin meni.
Ryhdistäydy ja hanki itsetunto!!!!
Kysyit, miksen hanki ystäviä? Nämä edelliset "ystävät" jättivät minut, ja olen saanut niin paljon puukkoa selkään, että en ole yksinkertaisesti jaksanut/uskaltanut yrittää hankkia uusia ystäviä.
Kysyit miksen harrasta liikuntaa/urheile? Olen kärsinyt kivuista jotka ovat suurilta osin estänyt liikuntaharrastukset.
Minulla on tällä hetkellä paha anemia ja kärsin jonkinasteisesta masennuksesta.
Ja itsetunnostani vielä. Se on poljettu maahan niin monta kertaa, että sitä ei noin vain "hankita".
pitikö tuoki oikeen kaksi kertaa laittaa!!! minusta on ihan käsittämätöntä miksi pitää tahallaan loukata toista ja puhua noin rumasti ihmiselle jota edes et tunne!!!
Meihin ihmisiin raskaus vaikuttaa eri tavalla ja toisilla on eri elämän tilanne kuin toisilla!
jos sinä olet jotaki tehnyt niin ei se tarkoita sitä että se on jokin sääntö tehdä niin!!
mietippä vähän ite...onko tuo sitten sitä fiksua käytöstä, käydä tuolla lailla toisen "kimppuun", todella röyhkeää ja asiatonta!!!
Ei tuokaan sinun leuhkiminen kovin hyvää itsetuntoa vaikuta olevan...itselläsi on itse tunnossa vikaa kuin pitää päteä omilla tekemisillä toiselle, sellainen jolla on hyvä itsetunto niin ei ole myöskään tuollainen!! sitä paitsi minusta ainakin vaikuttaa että alkuperäisellä on kyllä itsetunto ja hyvä sellainen, koska hän myöntää asiat eikä hauku muita ja puolustele itseään!!!
Itse olen nyt raskausviikolla 36 ja ymmärrän hyvin tilanteesi. Alkuraskauden aikana liikuin vielä ahkerasti ja tapasin ystäviä, mutta sitten alkoi tulla kaikenlaisia kipuja ja pieniä vaivoja, jotka rajoittivat elämää. Jos lähdin kaupungille, niin jalat saattoivat krampata tai selkä pettää eikä se ollut tietenkään mukavaa. Kaikilla meillä ei valitettavasti ole helppo raskaus - äitinikin joutui loppuaikana kolmeksi kuukaudeksi vuodelepoon keskenmenoriskin takia.
Mutta. Tilanne parani olennaisesti, kun ymmärsin että nyt täytyy tehdä niitä asioita mitä pystyy ja mitkä saavat hyvälle tuulelle. Itse olen kääntynyt jotenkin henkisesti sisäänpäin, niin ettei mikään muu enää jaksa kiinnostaa, miehen menot kaikista vähiten. Olen löhönnyt sängyssä, katsellut elokuvia ja tehnyt kylppärissä kaiken maailman kauneushoitoja. Ja tunnustellut pieniä liikkeitä vatsassa :)
Tämä raskausaika on loppujen lopuksi lyhyt naisen elämässä, joten nauti siitä ylimääräisestä ajasta, jota sinulla nyt on. Sosiaaliseen elämään ehdit ottaa osaa myöhemminkin ja varmasti sekin aika vielä tulee kun voit työntää pienen palleron isän syliin ja lähteä itse tuulettumaan.
Hymyä huuleen nyt. Sisälläsi kasvaa uusi elämä :)
Kaikkea tämä internetti on pullollaan. Voi jopa törmätä keskusteluun jossa itsestä tehdään porukalla huonompaa ihmistä.
Suurin osa täälläkin näyttää olevan kovin varmoja siitä, että minä vain menen ja rellestän ja varmasti petän jos vain saan mahdollisuuden.
Onhan se toki avokinkin mukavampi tänne kirjotella ja kysellä mielipiteitä, kun oma sanani ei tunnu painavan missään.
Tämä kolmas laivaristeily (joka on tosin tulevan vuoden ensimmäinen eikä kolmas saman vuoden aikana) on tosiaankin kokousristeily. Vaikka se on päivä Tukholmassa-reissu, niin me emme missään vaiheessa edes nouse laivasta. Kokouksia,ryhmätöitö yms. on molempina päivinä klo 9-21 ja sunnuntai-aamuna lähdemmekin jo kotia kohti. Mahtaisi avokillakin varmasti olla mukavaa tuolla, kun 12h joutuisi itsekseen haahuilemaan laivalla, eikö? Ja tuokin reissu kustannetaan kokonaan minun osaltani joten taloudellisesti se ei meillä juurikaan näy. Se syy miksi tuonne menen on se, että siellä saan koulutuksen ensi vuoden tehtävääni jota hoidan paikallisessa hallituksessa. Kaksi edellistä laivareissua maksettiin myös, joista toinen oli työpaikan järjestämä (jossa olin isäni mukana) ja toinen oli päivän laivaristeily (jota olin itse järjestämässä puolen vuoden ajan).
Mitäpä sitä turhaan mainitsemaan, että jätin jo yhden reissun hänen takiaan väliin ja että syksyllä tarjosin laivamatkaa Tallinnaan ja yötä hotellissa. Olonsa puolesta hän ei uskaltanut lähteä, mutta sen sijaan sitten järjestin meidät hänen pyynnöstään kylpylähotelliin yöksi ja polskimaan.
Myöskin olen kaikkiin täällä paikan päällä tapahtuneisiin juhliin tms. pyytänyt mukaan enkä koskaan ole kieltänyt tulemasta. Kaikki laivamatkani ovat siis olleet minulle kokonaan maksettuja. Missään niissä en ole hölmöillyt tai juonut älyttömästi. Toki voisin avokkini tuonne risteilylle ottaa, mutta mistä raha siihen (n.200e). Ja viihtyisikö hän tosiaan 12h yksin molempina päivinä?
Toki nyt olen varmasti pihi ihminen kun otin tuon rahan puheeksi. Totuus on se, että kyllä meidänkin elämä toisinaan on rahasta kiinni ja itse en varmasti noilla risteilyillä olisi ollut jos olisin ne itse joutunut maksamaan. Ja olen kyllä tässä yhteistä tallinnanreissua jälleen meille puhunut, mutta ilmeisesti sitä ei voi laskea kun se ei ole varmaa?
Todella mukava lukea, kuinka täällä koitetaan minua syyllistää omista asioistani ja avokki puolittain jaksaa korjata niitä. Ei se ole aina miehelläkään kevyttä tämä odotusaika. Toinen kärsii kivuista, joissa et pysty auttamaan juurikaan, voit vain koittaa tehdä oloa mukavaksi. Haen juomista, hieron, käyn kaupassa ostamassa jotain jos avokki pyytää ja tiedän että se parantaa hänen mieltään, hoidan kotia, siivoan, laitan ruokaa, tiskaan ja nyt järjestelen tulevan muuton... Olen avokille sanonut, että tekee olonsa mukaan noita kotitöitä. Itselleni jää suurin osa, mutta en valita. Olen ainakin omalta osaltani koittanut keventää hänen oloaan ja todellakin ymmärrän sen jos hän ei jaksa. Enhän minä osaa kuvitella niitä kipuja mitä raskaus tuo tullessaan, mutta koitan ainakin jollain tasolla ymmärtää.
Kaverien kanssa en ole kertaakaan käynyt baarireissuilla tai huvittelemassa hänen raskausaikanaan (ellei hän itse siis ole ollut mukana) enkä ole viettänyt yhtään yötä pois kotoa (poislukien laivareissut).
Olen patistellut häntä äitiysjumppaan, harrastamaan, tapaamaan uusia ystäviä ym. Ymmärrän, että hän on ujo, eikä aina uskalla, mutta enempää en itse voi tehdä noiden asioiden eteen. Pyydän kyllä hänet useimmiten mukaan kaupungille ja sukulaisille kylään, mutta joko hän ei jaksa aina lähteä tai sitten hän menee omille porukoilleen. Toki hän minunkin mukaani tulee suht usein. Mutta ei voi ainakaan väittää etten häntä minnekään pyytäisi.
Mitä ostoksiin tulee, niin viimeksi en jaksanut äitiysvaatteita katsella kun oli kuuma ja kamala nälkä, niin oli hermo kireällä. Kaksi edellistä kertaa olen kyllä pukukopissa asti ollut mukana arvioimassa uutta vaatetta. Ja mielestäni vauvanvaatteitakin olen suuremmitta nurinoitta katsellut.
Totuus vaan on se, että en minäkään aina kaikkea jaksa, enkä jaksa olla aina iloinen ja pirteä. Mutta minkäs teet kun ei uskota vaikka mitä koittaa sanoa? Luottamus muutenkin korkealla (vrt. laivareissu)... Miksi minun pitää kärsiä hänen exänsä törttöilyistä? Itse en ole koskaan pettänyt ja sitä koittanut sanoa, että järkeäkin löytyy. Mutta ei riitä oma sanani näköjään. Te muut olettekin nähtävästi onnistuneet piristämään hänen päiväänsä, kiitos siitä. Itse siitä harvemmin saan kuulla kiitosta. Sen verran vielä, että en minäkään häntä syyllistä suotta siitä, mitä minulle on tehty edellisissä suhteissani.
Minulla on koulu, kokoukset, juhlat (joihin hän on ollut tähän asti aina vapaa osallistumaan) ja muutama risteily vuodessa ja kerran viikossa sähly. Muuten olenkin sitten lähinnä kotona avokin seurana. En juo kovinkaan usein, en polta, en hauku, en hakkaa enkä petä. Mielestäni en siis ole mikään kova menijä enkä kovinkaan huono ihminen, mutta voihan olla, että minulla on kokonaan väärä perspektiivi yhdessäoloon, parisuhteeseen ja odotukseen. Minäkin olen vain ihminen, mutta yritän kyllä kovasti parhaani.
Siinä teille vähän toisenlaista näkemystä elämästämme. Osalle teistä kaikki näyttää olevan niin kovin mustavalkoista. Toivottavasti tällä on jotain vaikutusta, kun sanoilla ei tunnu olevan. Ja sanotaan nyt näin tekstimuodossakin:
Huhtiäiti ja masuasukki, olette minulle tärkeintä maailmassa ja rakastan kumpaakin koko sydämestäni. Olen koittanut hoitaa asioita niin, että voisitte olla ylpeitä minusta. Ja lupaan kyllä huolehtia teistä tulevaisuudessakin parhaan kykyni mukaan.
Eipä minulla muuta...
en mäkää tykkää et ukko lähtee laival vaikka kui on työjuttuja.. mut ei sil mitää voi jos on harhaluulonen,ku on joutunu edellises suhtees petetyks..
On minuakin edellisessä suhteessa petetty ja "viety" lapsi minulta. En minä sen takia automaattisesti epäile, että avokki tekisi niin. Ei se ole hänen vikansa miten minua on aikaisemmin kohdeltu. Ymmärrän kyllä, että toisille nuo jää mielen syövereihin, mutta mitä se hyödyttää koko ajan elää menneessä? Varsinkaan kun en itse ole antanut mitään syytä epäillä sitä että pettäisin.
"Kaikkea tämä internetti on pullollaan. Voi jopa törmätä keskusteluun jossa itsestä tehdään porukalla huonompaa ihmistä." - Tarkoitus ei ollut yrittää tehdä sinusta huonompaa ihmistä. Kyseenalaistin vain oman kantani kysymällä muiden mielipiteitä.
Syksyllä tarjosit laivaristeilyä tallinnaan syntymäpäivälahjakseni, jonne en halunnut kurjan oloni vuoksi lähteä. Joten päädyimme yhdessä kylpylä-ratkaisuun.
Olinkin reissuun tyytyväinen.
"Toki voisin avokkini tuonne risteilylle ottaa, mutta mistä raha siihen (n.200e). Ja viihtyisikö hän tosiaan 12h yksin molempina päivinä? " - Sanoit joskus kun kysyin, että sinne ei oteta puolisoita mukaan. Ja minunko viihtyvyydestä tässä asiassa onkin kyse?
"Haen juomista, hieron, käyn kaupassa ostamassa jotain jos avokki pyytää ja tiedän että se parantaa hänen mieltään, hoidan kotia, siivoan, laitan ruokaa, tiskaan ja nyt järjestelen tulevan muuton... Olen avokille sanonut, että tekee olonsa mukaan noita kotitöitä." - Annat ymmärtää etten tee mitään. Kai se varmasti niin sitten on.
"äitiysvaatteita katsella kun oli kuuma ja kamala nälkä, niin oli hermo kireällä. Kaksi edellistä kertaa olen kyllä pukukopissa asti ollut mukana arvioimassa uutta vaatetta. Ja mielestäni vauvanvaatteitakin olen suuremmitta nurinoitta katsellut." - Jaksoit kuitenkin mennä katselemaan omia juttujasi sillä aikaa. Ja ne kaksi edellistä kertaa kun olit "oikein pukukopissa asti" niin, katselimme yhtä paitaa ja hametta jotka äkkiseltään valitsin. Aikaa kuluin kummallakin kerralla n. 3 min.
Ja nämä yllä mainitsemani ovat siis ainoat reissut, joissa olet ollut mukana, kun minulle on katseltu vaatteita.
"Luottamus muutenkin korkealla (vrt. laivareissu)... Miksi minun pitää kärsiä hänen exänsä törttöilyistä? Itse en ole koskaan pettänyt ja sitä koittanut sanoa, että järkeäkin löytyy. Mutta ei riitä oma sanani näköjään. Te muut olettekin nähtävästi onnistuneet piristämään hänen päiväänsä, kiitos siitä. Itse siitä harvemmin saan kuulla kiitosta." - Ei sellaisesta kokemuksesta ihan sormia napsauttamalla pääse irti, ehkä sitten ajan kanssa. En usko ex-miehenikään pettäneen minua ennen sitä laivaristeilyä. Ja minkälaista kiitosta minulta odotat? Mielestäni kiitän sinua usein siitä mitä hyväkseni teet, ja kerron päivittäin useaan otteeseen, että rakastan sinua.
"Minulla on koulu, kokoukset, juhlat (joihin hän on ollut tähän asti aina vapaa osallistumaan)" - Se vasta kivaa oli kun käskit minun lähteä kotoa pois, kun te olitte päättäneet että jokin kokous pidetään meillä, eikä täällä silloin saanut olla. Omassa kodissa????
Toki olen ollut mukana juhlissa, joissa olen suurimmilta osin aina viihtynyt ja iloinen siitäkin ettet ole kieltänyt minua tulemasta niihin.
"Mielestäni en siis ole mikään kova menijä enkä kovinkaan huono ihminen, mutta voihan olla, että minulla on kokonaan väärä perspektiivi yhdessäoloon, parisuhteeseen ja odotukseen." - En ole sanonut/väittänyt sinua kovaksi menijäksi, enkä todellakaan huonoksi ihmiseksi. Eikä mielestäni näkökulmissasi ole mitään vikaa. Suomessa on sananvapaus, eikä kaikista asioista tarvitse olla samaa mieltä. Toisinaan vaan jotkut asiat askarruttaa.
JA EDELLEENKIN, rakastan sinua ja vauvaa kyllä ylikaiken, eikä tarkoitukseni ollut ollut sinua mitenkään mustamaalata. Kai tiedät, että en olisi kanssasi, enkä haluaisi kanssasi tätä lasta jos en rakastaisi sinua.
Minua vaan pelottaa monet asiat, juuri niiden huonojen kokemuksieni vuoksi, tiedät sen kyllä ja niiden haavojen parantuminen vie varmasti aikaa.
Olen todella iloinen, että itse olet päässyt yli niistä vaikeista asioista joita olet kokenut.. Mutta tiedät että mulla on ne kaikki hakkaamiset,pettämiset ja haukkumiset vielä vahvasti päässä, vaikka sinä et ole mitään niistä aiheuttanutkaan.
JA TIEDOKSI VIELÄ KAIKILLE! MIEHENI ON HYVÄ IHMINEN, EIKÄ TARKOITUKSENI OLE OLLUT SITÄ FAKTAA MUUTTAA.
Eipä tässä sitten muuta..
En elä menneessä, joskus vaan pelottaa.
No niin, eiköhän tuo teidän setviminen ala riittää.. Jospa puhuisitte välillä jo ihan toisillenne ja ettekä vain ääneen näppiksen ääressä..
Puhukaa ja huomenna jo on parempi olla..
Hmm.. mielenkiintoista lukea kaksi aivan toisenlaista näkökantaa, siinä määrin olen samalla taajuudella miehen kanssa, että omani käyttäytyy juuri samoin.. Minun on pitänyt arvioida omaa näkemystäni koko raskauden ajan (nyt rv 35 3) ja olen tullut siihen tulokseen että hätäännyn vaan muutoksista ja hormoonit sekoittaa päätäni entisestään.. Onneksi mieheni jaksaa minua vielä ! =) Toivottavasti hullutteluni loppuu pienokaisen synnyttyä !
Ja teille Huhtiäiti ja Huhti-isi onnea ja jaksamista mahan ja hirveiden hormoonien kanssa.. ;-)
En ota nyt itse asiaan kantaa kummallekaan puolelle. Ihmettelen ainoastaan sitä, että miksi nämä kaksi aikuista ihmistä ei ole keskustelleet tästä asiasta kahden ja kasvotusten? Eihän noinkin vakavaa asiaa voi "jutella" netissä..? No, tämä oli vain minun mielipide.
Hyvää odotusta kaikille tuleville äideille :)
Puhuisitte toistenne kanssa asiasta ettekä nettiin kirjoittelisi. Tuo on kyllä todella naurettavaa, että omia ongelmia puidaan keskustelupalstoilla... Mutta minkä sille voi, jos parisuhteessa ei todellakaan pystytä aisioita kasvotusten puhumaan??!
Ihan naurettavan lapsellista..
ME ainakin puhumme mieheni kanssa kasvotusten.. Kukaan muu ei osaa toisten elämää auttaa, ainoastaan sinä itse ja miehesi keskenänne..
Iloista odotustaikaa sinulle! Täällä kanssa laskettuaika huhtikuussa :)))
No ei tämä elo nyt niin vakavaa ole. Ensimmäinen kerta kun nettissä jotain kirjottelen ja tämäkin vähän vahingossa. Kyllä kai sitä kasvokkain puhutaan joka ilta. Ja jos asia olisi niin, että asioista aina puhuisi vaan juuri sen kumppanin kanssa kasvotusten, niin eikös tämänkin palstan viesteistä yli puolet voisi jättää kirjoittamatta? Näin karkeasti yleistäen. Ei passaa kaikkea ottaa aina niin vakavasti... :) Katsokaas kun kaikkea pitää koittaa paitsi kansantansseja ja iltalehden pitkävetovihjeitä.
Asioista puhutaan ihan kotosallakin. Eikä me kyllä normaalisti tarvita internettiä ongelmien ratkaisemiseksi :D
Pakko vaan kirjoittaa jatkoa tälle mahtavan pitkälle "liekin ansainneelle" keskustelulle, heh!
Meillä onneks tuleva isi etes vähän mukana asioissa eikä se onneks mee muuta ku liikuntaharrastukseensa.
Ja niin kauan ku ite olen töissä (kylläkin vaan enää pari vkoa) en usko että tylsyys iskee, mutta Onnea sinulle odotukseen ja jaksamista!!
Nii.. mulla rv 28 menossa ja kivut& vihlonnat on välillä ihan kaameeta, ne on kyllä joo yksin kestettävä.. ;/
Mutta silti tää on niin naurettava täällä lähtee asiasta puhumaan.. hankkikaa elämä ensin...
Mitäs naurettavaa siinä on, että kerrankin tällaisella palstalla johonkin asiaan saadaan molempien mielipide samasta asiasta? Vai onko kenties mielestäsi parempi, että kaikki vaan kirjoittaa tänne oman näkemyksensä asiasta, joka harvoin on kovinkaan kattava koko tapahtumaan nähden, jolloin voitte sitten ihan keskenänne pohtia ja pyöritellä asioita ja varsinkin vetää täysin irrelevantteja johtopäätöksiä tapauksen johdosta?
Jos nyt et jo ymmärtänyt, niin näistä samaisista asioisa ollaan kyllä ihan kasvotusten keskusteltu useampaan otteeseen. Satuinpa nyt vaan törmäämään tähän aiheeseen ja päätin tätäkin kautta vastata, ettei kaikki olisi täällä aina niin pirun mustavalkoista. Ja mitä siihen elämän hankkimiseen tulee, niin eiköhän sitä ole jo ihan tarpeeksi. Mutta kiitän ystävällisesti neuvosta. Jos olet sitä mieltä, että asian täällä puiminen on naurettavaa, niin eikös suurin osa tänne kirjoitetuista viesteistä ole naurettavia, koska niistä voisi keskustella sen toisen puoliskon kanssa? Se, että itse satuin vastamaan ei tee tästä yhtään sen naurettavampaa kuin mitä osa tähän tulleista vastauksista jo on. Ymmärtäisin tämän keskustelun naurettavuuden jos tätä ei oltaisi lainkaan kasvokkain puhuttu missää vaiheessa.