Hei kaikille!
Haluaisin saada mielipiteitä, kokemuksia, ajatuksia, ihan mitä vaan, siitä niin usein kuullusta asiasta kuin saavuttamaton rakkaus. Onko se ainoa oikea rakkaus niin kuin väitetään? Hän, jota et saa? Hän jonka olet kerran saanut mutta et enää?
Olen huomanut tämän tuttavapiirissäni. Monet ovat "uskollisia" sille yhdelle mielessään ja sydämessään, vaikka jopa seurustelisivatkin jonkun toisen kanssa. Onko se todella niin yleistä?
Kaikki ajatukset käy ja laittakaahan perään m/n.
Haluaisin saada mielipiteitä, kokemuksia, ajatuksia, ihan mitä vaan, siitä niin usein kuullusta asiasta kuin saavuttamaton rakkaus. Onko se ainoa oikea rakkaus niin kuin väitetään? Hän, jota et saa? Hän jonka olet kerran saanut mutta et enää?
Olen huomanut tämän tuttavapiirissäni. Monet ovat "uskollisia" sille yhdelle mielessään ja sydämessään, vaikka jopa seurustelisivatkin jonkun toisen kanssa. Onko se todella niin yleistä?
Kaikki ajatukset käy ja laittakaahan perään m/n.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kuvittelisin itse, että tuo mainitsemasi saavuttamaton "oikea" rakkaus voisi olla lähinnä rakastuminen ajatukseen ko. henkilöstä. Kun sinulla ei sitä ole, ei myöskään ole riskiä menettää häntä vaikka hän onkin käytännössä menetetty. Kun sitten joskus saattaakin sattua niin, että saa tämän saavuttamattoman rakkauden, huomaa ettei se olekaan sitä satujen taikaa kuin ehkä hetken aikaa. Ja siitä sitten taas miettimään kuka se oikea rakkaus olisikaan ollut.
m
Mun mielestä saavuttamaton rakkaus on ikiaikainen muusa, innoittaja, inspiraationi lähde, se miksi jaksan vaikka olisin jotenkin romuna.
En tiedä voiko hän oikeasti olla lihaa ja verta.
N
Kuvittelisin itse, että tuo mainitsemasi saavuttamaton "oikea" rakkaus voisi olla lähinnä rakastuminen ajatukseen ko. henkilöstä. Kun sinulla ei sitä ole, ei myöskään ole riskiä menettää häntä vaikka hän onkin käytännössä menetetty. Kun sitten joskus saattaakin sattua niin, että saa tämän saavuttamattoman rakkauden, huomaa ettei se olekaan sitä satujen taikaa kuin ehkä hetken aikaa. Ja siitä sitten taas miettimään kuka se oikea rakkaus olisikaan ollut.
Eikö sitä periaatteessa voi seurustella kenen hyvään kanssa, mutta että löytää kuitenkin sen rakkauden sinun ja hänen välilleen. Uskon, että se rakkaus on mahdollista sieltä löytää elävässä elämässä. Se kasvaa pikkuhiljaa.
Kuinka on "uskollinen", jos seurustelee toisen kanssa. Se on itsensä + toisen pettämistä. Silloin ei pysty antamaan seurustelkumppanilleen sitä miten muuten pystyisi. Hän on vain korvike. Ja kärsii siitä, kun vaistoaa, ettei toinen välitä hänestä 100% vaan haahuilee muualle.
Siksi kertokaa tunteistanne ihastuksen kohteellenne, hän voi kertoa omistaan, jolloin a)voitte jatkaa yhdessä tai b) tiedätte reaaliteetin ja pääsette jatkamaan elämässänne eteenpäin ja satsaamaan siihen suhteeseen, jossa elätte. c) jokun muu vaihtoehto.
N
Rakkaus on asia, jota on varmasti mahdotonta älyllisellä tasolla selittää. Se on tunne ja kokemus, jolle ei löydy vertaa. Sen olemassaololle ei ole määreitä tai rajoja eikä sillä ole aikarajaa. Aito rakkaus ei kuitenkaan vaadi ollakseen olemassa rakkauden kohteen "omaksi saamista", vaan voi joskus olla jopa kauneimmillaan juuri sellaisenaan.
ollut tämä tosirakkaus.se on vienyt multa melkein hengen!
mut on se kaunista niin kaunista.
ehkä mun on vaan tyydyttävä siihen vähemmän aitoon jota on kylliksi saatavilla.
kyllä rakkaus haluaisi jotain täyttymystä,edes pientä,pysyäkseen kauniina.
Eihän kukaan olekkaan mitään vaatinut.
Reaaliteetti vaan on se, että jokainen voi haluta olla rakastettu ja rakastaa. Sydän kärsii kun se on toispuolista, jos rakkauttaan ei voi antaa toiselle, koska toinen on mustasukkainen ja omistuksenhaluinen, mutta ei itse halua.
Ketään ihmistä ei voi omistaa. Kenenkään rakkautta ei voi sitoa, eikä sitä voi vaatia. Silloin pitää antaa sen kohteen ja rakkauden mennä, jos hänellä ei ole hyvä olla. Hän voi antaa sen rakkauden jollekin muulle, joka haluaa sen vastaan ottaa.
koska rakkaus on tarkoitettu anettavaksi, jaettavaksi, muuten se täyttymättömänä sydämessä kipuilee. Sen pitää antaa virrata. Ei voi pitää ketään vankina itseä vrten, jos ei itse ole valmis. Eikä halua antaa toisen jakaa rakkauttaan muille kuten ystäville.
Rakkaus Jumalaan ja Jeesukseen on molemminpuolista, saat rakkautta runsain mitoin ja annat sen säteillä toisille tarvitseville ja rakastat itse Jumalaa ja Jeesusta. Siinäkin tarvitaan molempia, molempien tekoja, rakastamista ja sen osoittamista rakastetulleen.
Mielestäni myös naisen ja miehen välillä on tärkeätä osoittaa rakkautensa toisilleen, jotta se säilyy ja kasvaa. Muutoin se saattaa kuihtua pikkuhiljaa. Se hiipuu ja näivettyy. Niinhän monissa avioliitoissakin käy.
Toisaalta toispuolisuus ei haittaa, jos saa Jumalan rakkautta. Silloin ei ole sidottu rakkautensa kohteeseen. Mutta silloin on helpompi elää omaa elämäänsä kuin olla tuuliviirinä suhteessa, johon toinen ei pane tikkua ristiin.
sinä olet väärällä palstalla.
täällä puhutaa LIHALLISESTA rakkaudesta.
ettei vaan pikkusen olisi sinullakin "syntistä"halua sihen suuntaan?!
mene uskonnot palstalle moralisoimaan.
me palamme rakkauden helvetillisessä tulessa täällä.
ole eroteltu lihallista ja muunlaista rakkautta/ihastumista.
Tarkoittaako lihallinen rakkaus himoa ja halua.
Himohan on eri asia kuin rakkaus.
Kyllä minä olen ihminen ja tunnen myös halua. Enpä ole tietääkseni koskaan sitä kieltänyt, mutta kyllähän asioista voi kirjoittaa.
En ole aikeissa mennä mihinkään, koska elämänkirjoon ja parisuhteeseen kuuluvat kaikki elementit, niin halut kuin henkiset ulottuvuudet, molemmat.
Olen rakastanut ja tulen rakastamaan aina häntä, mutta emme voi mennä yhteen..
Mä olen rakastunut pari kertaa elämässäni, mutta en ole koskaan seurustellut näiden ihmisten kanssa ( siihen on olemassa erittäin hyvät syyt ). Kyllä se on totta, että niitä "rakkaita" kohtaan on silti jotenkin uskollinen, vaikka eläisikin suhteessa.
Suhteistakaan ei oo koskaan tullut mitään, kun aina mielessä pyörii Se ihminen, johon olet oikeasti rakastunut.
Turhapa sitä on ruveta moralisoimaan. Kaikilla ei oo mahdollisuus saada niitä henkilöitä omakseen, kenet haluaa ja yksinäisyyden poistamikseksi pitää etsiä joku, ei väliä rakastaako sitä tai ei.
kelpaa kukavain
Minä olen koko pienen elämäni ollut ihastunut/rakastunut juuri sellaisiin ihmisiin ketä en voi omakseni saada. Seurustelusuhteisiini olen vain "ajautunut", ikinä ilman minkäänlaisia ennakkoihastumisia. Vasta viime vuosina olen alkanut miettimään asiaa, ja tullut siihen tulokseen, että pelkään täysillä rakastamista. Ihan ensimmäinen rakkauteni oli yksipuolinen kovasta yrityksestäni huolimatta :) ja petyin/loukkaannuin silloin niin pahasti, että se on jättänyt jälkensä koko loppuelämääni.
Tottakai olen rakastanut seurustelukumppaneitani, mutta sellaista mielen sekoittavaa tunnetta en ole kenenkään kanssa yhdessä kokenut. Onko sitä edes olemassa? Tyydyn nykyään aina siihen , minkä saan.En kestä enää pettymyksiä, vaikka tiedänkin niiden kuuluvan elämään. N
näin on