Hiljattain minulta kysyttiin tällä palstalla keskustelussa, että miksi yksityinen on tehokkaampi kuin julkinen (Sovellettuna esim: Miksi uusi, osin yksityistetty SOTE-ratkaisu on tehokkaampi kuin vanha). Lyhyesti:
Yhdellä sanalla tiivistäen, syy miksi julkinen palvelu on tehottomampaa kuin yksityinen: Sosialismi.
Sosialismi, jota demaripuolue tunnustaa noudattavansa (Puolueen sivuilla mainitaan sen olevan sosialistisen -sana kommunismi ei ole enää muodissa- internationaalin jäsen) on kaikkien taloudellisten luuserien alfa ja omega, ikuinen elämä ja jälleensyntymä mahdollisen kuoleman jälkeen. Toisin sanoen sosialismi ei ole niinkään taloustiedettä vaan uskonto.
Materialistinen uskonto joka metsästää "kapitalisteja".
Sosialismi ja hyvinvointivaltio eivät ole tarkkaan ottaen synonyymejä, mutta lähellä toisiaan. Kuten Kevin Williamson sanoo kirjassa "Politically Incorrect Guide to Socialism":
"Sosialismi tarkoittaa keskussuunnittelua. Ruokakuponkiohjelma on hyvinvointia; hallituksen pyörittämät maatilat ja ruokakaupat ovat sosialismia. Hallituksen asumistuki on hyvinvointia; hallituksen pyörittämät asuntoprojektit ovat sosialismia. Koulukuponki on hyvinvointia; hallituksen pyörittämä koulujärjestelmä on sosialismia."
Tästä kuvauksesta näemme, että Suomi on isolta osin sosialistinen maa. Omaksi vahingokseen.
Sosialismiin liittyy kysymys riskin välttämisestä. Riski kuitenkin sattuu olemaan oleellinen osa kaikkea (kapitalistista) liiketoimintaa. Usein riskejä karttavat ihmiset päätyvät töihin valtion ja kuntien (yms julkisen sektorin) hallintoon "varmoihin" työpaikkoihin.
Riski on se tekijä, joka tekee yksityissektorin toimijoista (yrittäjät, ammattisijoittajat, keksijät jne) tehokkaampia kuin julkisen sektorin toimijat ovat. Yleensä kovin riskejä karttavat ihmiset eivät siis päädy yksityiselle sektorille, vaan julkiselle. Heille on jonkinlainen anateema aloittaa omaa yritystoimintaa tms. Sen sijaan yksityisellä sektorilla päivän sana on tehokkuus.
Tehokkuus on perusedellytys yksityisellä sektorilla kun sitä verrataan julkiseen sektoriin. Yksityistoimijan tulee saada asiakkaita ja hänen tulee palvella näitä tehokkaasti saadakseen riittävästi voittoa. Julkisella sektorilla taas ei ole tätä kannustetta tehokkuuteen. Päinvastoin. Julkisen sektorin lausumaton motto on byrokratia. Eräs tuntemani mies myy tarvikkeita julkiselle sektorille. Hän mainitsi että juuri ennen hänen asiakkaidensa tilinpäätöspäivää hän saa isoja tilauksia, kun nämä käyttävät loput budjetistaan. Tuhlaus on sääntö eikä poikkeus julkisella sektorilla. Jos byrokraatti ei tuhlaa loppuja rahoja mihin tahansa viimeisinä päivinä ennen tilipäivää, hän riskeeraa leikkaukset omaan budjettiinsa. Otetaanpa esiin demarien kansanedustajan, Satu(täti) Taavitsaisen taannoinen blogikirjoitus:
http://satutaavitsainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205521-yksinyrittajan-paras-kaveri-on-ostovoimainen-asiakas
"Kun suuret yritykset eivät panosta tuotantoonsa ja investoi, on vauhditettava kotimarkkinoita ja kulutusta budjetin kautta. Taantumassa kaikki kulutus on eduksi. EPÄTUOTTAVA KULUTUS on parempi kuin ei mitään ja sen vuoksi Suomi tarvitsee ripeitä toimia välttämättömien julkisten investointien toteuttamiseksi." (Kapitalisointi omani)
Kapitalisointi ilmentää tyypillistä byrokraatin mentaliteettia. Byrokraatin dharma on kuluttaa. Julkissektorin virastot ovat toiminnassa kuluttaakseen rahaa eivätkä säästääkseen sitä. Yksityisfirmat taas ovat toiminnassa tehdäkseen asiat tehokkaammin ja saavuttaakseen kilpailuedun.
Taavitsainen muuten kuuluttaa ohessa New Deal -tyylistä sosialismia. Samanlaista kuin Roosevelt harjoitti 1930-luvun USA:ssa. Monilla oli se harhaluulo, että ND olisi ollut menestys, mutta se oli kaikkea muuta. Se loi pohjan kansalaisvapauksien loukkauksille, perustuslain vastaisuudelle ja pitkälle lamalle. Eräs arvio Satutädin kirjoituksesta on luettavissa täällä:
http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205551-demarit-yrittajien-perassa
Riskiä välttelevät ihmiset (byrokraatit) siis ovat valmiita vaihtamaan tehokkuutta turvallisuuteen. Pitkään ja kapeaan byrokraatin leipään. Tai oikeastaan Suomessa julkisen sektorin byrokraatit saavat isompaa palkkaa kuin yksityisen sektorin yrittäjien valtaosa. Pitkällä tähtäimellä tämä on kestämätön tilanne, olkoonkin että nyt kansanedustaja emeritus Jouni Backman ("e" tarkoittaa entistä ja "meritus" että sen hän on ansainnut) väläytti, että Suomessa ei ole muka liian suuri julkinen sektori vaan liian pieni yksityinen.
Oli tosi sääli menettää tuollainen nero eduskunnasta... :DDD
Siten demaripuolue on aatteineen kuin uimari, joka lähtee uimaan alle kymmenasteiseen veteen myllynkivi kaulassaan. Mahdollisuus, että uimaretken lopetus tapahtuu muuten kuin ruumissäkissä, on aika vähäinen.
Yhdellä sanalla tiivistäen, syy miksi julkinen palvelu on tehottomampaa kuin yksityinen: Sosialismi.
Sosialismi, jota demaripuolue tunnustaa noudattavansa (Puolueen sivuilla mainitaan sen olevan sosialistisen -sana kommunismi ei ole enää muodissa- internationaalin jäsen) on kaikkien taloudellisten luuserien alfa ja omega, ikuinen elämä ja jälleensyntymä mahdollisen kuoleman jälkeen. Toisin sanoen sosialismi ei ole niinkään taloustiedettä vaan uskonto.
Materialistinen uskonto joka metsästää "kapitalisteja".
Sosialismi ja hyvinvointivaltio eivät ole tarkkaan ottaen synonyymejä, mutta lähellä toisiaan. Kuten Kevin Williamson sanoo kirjassa "Politically Incorrect Guide to Socialism":
"Sosialismi tarkoittaa keskussuunnittelua. Ruokakuponkiohjelma on hyvinvointia; hallituksen pyörittämät maatilat ja ruokakaupat ovat sosialismia. Hallituksen asumistuki on hyvinvointia; hallituksen pyörittämät asuntoprojektit ovat sosialismia. Koulukuponki on hyvinvointia; hallituksen pyörittämä koulujärjestelmä on sosialismia."
Tästä kuvauksesta näemme, että Suomi on isolta osin sosialistinen maa. Omaksi vahingokseen.
Sosialismiin liittyy kysymys riskin välttämisestä. Riski kuitenkin sattuu olemaan oleellinen osa kaikkea (kapitalistista) liiketoimintaa. Usein riskejä karttavat ihmiset päätyvät töihin valtion ja kuntien (yms julkisen sektorin) hallintoon "varmoihin" työpaikkoihin.
Riski on se tekijä, joka tekee yksityissektorin toimijoista (yrittäjät, ammattisijoittajat, keksijät jne) tehokkaampia kuin julkisen sektorin toimijat ovat. Yleensä kovin riskejä karttavat ihmiset eivät siis päädy yksityiselle sektorille, vaan julkiselle. Heille on jonkinlainen anateema aloittaa omaa yritystoimintaa tms. Sen sijaan yksityisellä sektorilla päivän sana on tehokkuus.
Tehokkuus on perusedellytys yksityisellä sektorilla kun sitä verrataan julkiseen sektoriin. Yksityistoimijan tulee saada asiakkaita ja hänen tulee palvella näitä tehokkaasti saadakseen riittävästi voittoa. Julkisella sektorilla taas ei ole tätä kannustetta tehokkuuteen. Päinvastoin. Julkisen sektorin lausumaton motto on byrokratia. Eräs tuntemani mies myy tarvikkeita julkiselle sektorille. Hän mainitsi että juuri ennen hänen asiakkaidensa tilinpäätöspäivää hän saa isoja tilauksia, kun nämä käyttävät loput budjetistaan. Tuhlaus on sääntö eikä poikkeus julkisella sektorilla. Jos byrokraatti ei tuhlaa loppuja rahoja mihin tahansa viimeisinä päivinä ennen tilipäivää, hän riskeeraa leikkaukset omaan budjettiinsa. Otetaanpa esiin demarien kansanedustajan, Satu(täti) Taavitsaisen taannoinen blogikirjoitus:
http://satutaavitsainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205521-yksinyrittajan-paras-kaveri-on-ostovoimainen-asiakas
"Kun suuret yritykset eivät panosta tuotantoonsa ja investoi, on vauhditettava kotimarkkinoita ja kulutusta budjetin kautta. Taantumassa kaikki kulutus on eduksi. EPÄTUOTTAVA KULUTUS on parempi kuin ei mitään ja sen vuoksi Suomi tarvitsee ripeitä toimia välttämättömien julkisten investointien toteuttamiseksi." (Kapitalisointi omani)
Kapitalisointi ilmentää tyypillistä byrokraatin mentaliteettia. Byrokraatin dharma on kuluttaa. Julkissektorin virastot ovat toiminnassa kuluttaakseen rahaa eivätkä säästääkseen sitä. Yksityisfirmat taas ovat toiminnassa tehdäkseen asiat tehokkaammin ja saavuttaakseen kilpailuedun.
Taavitsainen muuten kuuluttaa ohessa New Deal -tyylistä sosialismia. Samanlaista kuin Roosevelt harjoitti 1930-luvun USA:ssa. Monilla oli se harhaluulo, että ND olisi ollut menestys, mutta se oli kaikkea muuta. Se loi pohjan kansalaisvapauksien loukkauksille, perustuslain vastaisuudelle ja pitkälle lamalle. Eräs arvio Satutädin kirjoituksesta on luettavissa täällä:
http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205551-demarit-yrittajien-perassa
Riskiä välttelevät ihmiset (byrokraatit) siis ovat valmiita vaihtamaan tehokkuutta turvallisuuteen. Pitkään ja kapeaan byrokraatin leipään. Tai oikeastaan Suomessa julkisen sektorin byrokraatit saavat isompaa palkkaa kuin yksityisen sektorin yrittäjien valtaosa. Pitkällä tähtäimellä tämä on kestämätön tilanne, olkoonkin että nyt kansanedustaja emeritus Jouni Backman ("e" tarkoittaa entistä ja "meritus" että sen hän on ansainnut) väläytti, että Suomessa ei ole muka liian suuri julkinen sektori vaan liian pieni yksityinen.
Oli tosi sääli menettää tuollainen nero eduskunnasta... :DDD
Siten demaripuolue on aatteineen kuin uimari, joka lähtee uimaan alle kymmenasteiseen veteen myllynkivi kaulassaan. Mahdollisuus, että uimaretken lopetus tapahtuu muuten kuin ruumissäkissä, on aika vähäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yleensä julkinen palvelu x (mikä tahansa palvelu siis) on moraalisesti kestämättömämmällä pohjalla kuin yksityinen. Mutta on ihan totta että julkinen on yksityiseen verrattuna tehoton.
Verotus on sitä, kun valtio ryöstää osan ihmisen tai muun henkilön tuloista ja antaa ne omille suosikeilleen. Siten kaikki julkiset palvelut pohjimmiltaan perustuvat rikokseen omistusoikeutta kohtaan.
Vaikka aloituksen selostus onkin ihan hyvä, siinä jää mainitsematta perustava laki julkisen sektorin tuhlaamisen takana. Tämä on niin sanottu Parkinsonin laki. C. N. Parkinson totesi aikaanaan, että ihmisen menot kasvavat saman suuruisiksi kuin ihmisen tulot. Parkinson toteaa, että sama laki menojen paisumisesta pätee myös julkisella sektorilla.
Vielä ryöst...verotuksesta. Suomi on menossa kohti kansainvälisen mitättömyyden asemaa, kiitos korkean ry...verotuksen. Parkinson kiinnitti huomiota siihen, että ennen ensimmäistä maailmansotaa suurimmat verot oli (monikulttuurisessa) Itävalta-Unkarissa. Sodan jälkeen Itävalta-Unkari menetti aiemman suurvalta-asemansa ja imperiumin pääosa, köyhtynyt Itävalta, liitettiin sotien välillä Saksaan.
Tämä johtuu Parkinsonin mukaan siitä, että kun maalla on sekä matalat ry...verot että paljon ry...verotuksellista potentiaalia, sillä on myös piilevää voimaa. Kuten Parkinson järkeili, maan, joka on ry...verottanut kaiken mitä irti saa on kuluttanut elinvoimansa eikä se kykene huolehtimaan omista eduistaan muiden valtioiden keskuudessa eikä kukaan ota sitä vakavasti.
Vasemmistopuolueiden julkaistujen vaihtoehtobudjettien mukaan me olisimme niiden johdolla menossa juuri tähän mitättömyyteen.