Tässä_ketjussa
27.11.2015 1:18
ei nyt otsikosta huolimatta ole paljon lapsuusmuistoja ainakaan vanhoilta ajoilta.
Minun parhaimmat lapsuusmuistoni ovat pirttiseuroista, joissa oli paljon ääneen kiittäjiä. Vieläkin näen silmieni edessä, kuinka vinhaa oli meno kun nämä läheltä uskovat pääsivät katselemaan suoraan taivaalliseen kirkkauteen.
Tuohon aikaan seurat kylillä olivat kulttuuritapahtumia, joihin tulivat kaikki. Seuraväen joukosta monesti saivat parannuksen armon sellaisetkin julkijumalattomat, joiden ei koskaan olisi luullut tekevän parannusta. Monesti heidän perheensäkin sitten tulivat totuuden tuntoon. Nyt noista ajoista on kulunut jo monta sukupolvea, ja nyt ajellaan kleinbusseilla suviseuroihin.
27.11.2015 1:18
ei nyt otsikosta huolimatta ole paljon lapsuusmuistoja ainakaan vanhoilta ajoilta.
Minun parhaimmat lapsuusmuistoni ovat pirttiseuroista, joissa oli paljon ääneen kiittäjiä. Vieläkin näen silmieni edessä, kuinka vinhaa oli meno kun nämä läheltä uskovat pääsivät katselemaan suoraan taivaalliseen kirkkauteen.
Tuohon aikaan seurat kylillä olivat kulttuuritapahtumia, joihin tulivat kaikki. Seuraväen joukosta monesti saivat parannuksen armon sellaisetkin julkijumalattomat, joiden ei koskaan olisi luullut tekevän parannusta. Monesti heidän perheensäkin sitten tulivat totuuden tuntoon. Nyt noista ajoista on kulunut jo monta sukupolvea, ja nyt ajellaan kleinbusseilla suviseuroihin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
muistan paljon vanhoja asioita, koska olen jo vanha.
Muistan jopa ns. pappieriseuran ajat vuoden 1960 paikkeilla. Silloinhan kristillisyydessa tunnetut ja rakastetut Eino Pietilä, Paavo Viljanen ja L.P. Tapaninen sekä teologi-virsirunoilija Anna-Maija Raittila erkaantuivat JUmalan valtakunnasta.
Kärsämäellä sittemmin vaikuttanut rovasti Jorma Niinikoski varmaan siihen aikaan oli hyvin nuori pappi, mutta säilyi uskomassa Jumalan armosta.
Mainittu Anna-Maija Raittila sitten puolen elämänsä ajan huuhaili Euroopassa ja etsiskelu uutta hengellistä kotia, perusti Suomeenkin erilaisia Omenapuukyliä ja Taize-yhteisöjä. Vanhuudessaan Anna-Maija raittila sai uudelleen parannuksen armon ja on jo saanut siirtyä Jumalan lasten lepoon. Puhutelkoon hänen muistonsa jälkeenjääneitä epäuskoisia omaisia.
Palstalla joku hiljattain kertoi arkkipiispa Mikko Juvan kirjasta "Mies etsi totuutta". Se on L.P. Tapanisen elämäkerta. Minäkin olen lukenut sen kirjan ja se on tosi hyvä, ja kaikkien kannattaisi se lukea. Tässä kirjassa epäuskoinen arkkipiispa kertoo uskovaisen miehen elämästä aidosti ja rehellisesti.
Pappineriseuran jälkeen saimme 1970-luvulla tahia läpi kummallisten hoitokokousvuosien. Yksi surkea ja säälittävä noiden vuosien vaikutus nähtiin vielä aivan viime vuosina kun palstoillakin tutuksi tullut Vuokko Ilola toisten ihmisten syntien ja vanhojen asioiden kaivelun takia katsoi Jumalan valtakunnan itselleen liian halvaksi. Tämä ilola ei tietenkään paini samassa sarjassa edellä mainittujen kuuluisuuksien kanssa, mutta kova pyrky hänellä sinne olisi...
on Anna-Maija Raittilan kirjoittama vuonna 1958:
1.
Nyt kulkee halki korpimaan
Jumalan lapsen tie,
vaan päivän matkan kerrallaan
se kotiin täältä vie.
2.
Kuin paimen kantaa olallaan
pienintä karitsaa,
niin Jeesus seurakunnassaan
myös hoitaa horjuvaa.
3.
Oppaaksi pyhän enkelin
hän rinnalleni suo.
Jos joudun tiellä tahroihin,
hän ohjaa lähteen luo.
4.
Jeesuksen veri puhdistaa,
niin tunnonrauhan saan
ja lapsen tietä taivaltaa
taas jaksan uudestaan.
5.
Lämmössä armon auringon
jo linnut visertää,
vaan sitten suvi aina on,
kun matka taakse jää.
jo hyvin vanha, mutta en ainakaan kovin selvästi muista Titanicin uppoamista vuonna 1912 enkä ole edes varma siitäkään, olinko tällä matkalla vai en, vaikka - luullakseni - myöhemmin olenkin seikkailut Amerikan mantereella. Erityisen koskettava on tämä tositarina kun nuori mies William Lahtinen saarnasi syntien sovituksen evankeliumia uppoavan laivan kannella:
###
Laivasta pelastunut Lyyli Silv´en kertoi myöhemmin: ”Koko matkan olin ajatellut, että tämä olisi matka iankaikkisuuteen. Erityisesti tämä pysyi mielessä sen vuoksi, että setäni, pastori Lahtinen ja hänen vaimonsa olivat siitä puhuneet.” Haaksirikosta pelastuneet kertoivat myös, että William Lahtinen saarnasi koko ajan laivan upotessa. Hän oli seissyt laivan kannella matkatoveriensa ympäröimänä ja julistanut Jumalan pojan kuolemaa ja syntien anteeksiantamusta. ”Evankeliumin leipä” oli kuuleville kelvannut.
###
Tästä voi laajemmin lukea tuolta vanhasta ketjusta:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/9592452/seurat-titanicilla-(1912)
monille ihmisille kävi siis hyvin kun siellä oli tämä uskovainen William Lahtinen ja varmaan muitakin uskovaisia.
Naiset ja lapset oli lastattu pelastusveneisiin, josta he saattoivat katsella ison laivan uppoamista. Siinähän oli laivaan jääneillä tuntikausia aikaa ennen kuin kylmä meri nieli heidän maallisen tomumajansa.
Kaikille meille ei ole suotu tällaisia viimeisiä hetkiä. Kuolema saattaa tulla yllättäen yöllä nukkuessamme. Silloin on tärkeää, että turvamme olisi Kristuksen sovitustyössä.
Onko kasvihuonekaasujen syy ettei enää englannin rannikolla ole jäävuorija?
Vai missä pingviinimaassa se upposi? Mun mielestä Atlantilla ja josta ei jäätä löydy kuin grönlannissa vasta..
sattunut kuulemaan, että maan väitetään olevan pallonmuotoinen? Jos et, etsi karttapallo käsiisi ja tutki, mistä kulkee lyhyin merireitti Englannista Amerikkaan. Silloin joudumme arktisille vesille. Siellä se Titanic upposi. Siihenkään aikaan niin kuin nykyäänkään ei Englannin seuduilla ollut jäävuoria.
Tuota väitettä, että maa olisi pallonmuotoinen, en todellakaan ole sattunut kuulemaan. Jopa epäilen, ettei noin hassu väite voi olla edes totta. Olen nimittäin itseni sivistämisessä ja lukemisharrastuksessani ollut johdonmukainen, aloittanut alusta ja päässyt vasta Antiikin tieteeseen:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Antiikin_tiede
Olen tullut tietämään jo, että maa on pannukakku.
Minne jäävuoret ko. reitiltä katosivat? Ko reitillä on titanikin jälkeen kulkenut miljoonia laivoja. Juuri tälläkin hetkellä. Yhtään kuvaa ei ole jäävuoresta. Laivoista on tuhansia kuvia ko reitiltä.
Suliko jäävuoret juuri ko reitillä, vai oliko Titanickin jäävuori poikkeuksellisesti harhautunut Jumalan tahdosta?
vuoria näy, koska ne uivat ja kelluvat enimmäkseen vedenpinnan alapuolella. Jos ne näkyisivät niin eihän niihin törmättäisikään, koska laivoilla koko ajan on tähystäjät.
Mutta sikäli kyllä olet oikeassa, että Titanicin onnettomuus oli - sekin - Jumalan sallimus. Emmehän me tiedä, miksi Jumala sallii esimerkiksi tällaisia tapahtumia, mutta niin vain on...
on paljon mielenkiintoista. Melperikään ei vielä ole tullut sotkemaan tätä.