Joo aika tiukille mennyt tossa ahdistuksen kanssa nämä olot , semmonen helvetinmoinen kipu sisällä , mielestäni olen paininut ja antanut ns vastalääkkeitä , niin terveellisellä ravitsevalla ruokasella sekä bodailen aika tosissaan sekä töitä tekemällä, koskaan ei ole pelottanut ja ahdistanut tulevaisuus näin paljoa , vuosien saatossa minulla on kasvanut aika korkea kipukynnys sietämään kyseistä vaivaa mutta tällä hetkellä olen aivan sillassa, en ole koskaa osannut elää yksin , minulla on paljon ystäviä ja läheisiä mutta jotenkii niistäkii riippuus ahdistaa vielä enemmän , olen ollut onnekas että olen saanut nähdä mailmaa ympäri ämpäri matkustamisen merkeissä , ihmisuhde rintamalla on paljon tullut ns pataan juuri sen takia kun olen ahidistukissa tehnyt vääriä valintoja ja ripustautunut . olen erittäin läheis riippuvainen jamppa, tämäkin yksi osa alue josta kärsin , pikku hiljaa läheiset kaverit saaneet elämänkumppanit yms ja itse en ole pystynyt luomaa tolla saralla mitää pysyvää, vaikks kuinka haluis olla onnellinen kavereiden puolesta niin välillä vaan koskee niiden onni vaikka näin ei sais olla, mutta jotenkii peilaan nämä , ystävänä kuitenkin haluan olla paras mahdollinen .hirvee kaipuu ois rakastaa taas mutta sen verran elämästä tiedän että tolla rintamalla jos haluaa onnistua niin pitää olla suht tasanen ,niikun aijemmin viittasin niin sitä tekee vääriä valintoja ku vaan haluaa jonkun kainaloon ja tästä todellakii kokemusta.Sama pätee yritysmailmassa jota rakentamassa mutta miten elää pakolla semmosta elämää jotai ei halua mutta tällä hetkellä kipu niin kova että ei pysty tekee niitä asioita mitä pitäs että saavuttas puuttuvia asioita .Pitemmän päälle jos tämä jatkuu niin kaikki se pohja niin työn ropan kun kuntoutuksen kannalta alkaa kaikkomaan ja sitten ei ole muuta mahdollisuutta kun toivoa poistumista täältä .jos jollain samoja fiboja niin laittakaa ihmeessä feedpäkkiä. nimittäin pitkä pimeä talvi edessä .se on morjemsta!
EI voi mitää kun ahdistaa!
Kaltsu79
562
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kappalejako pliis!! En pysty lukemaan kuin alkua vähäisen, kun alkaa rivit hyppiä silmissä :(
Itsellä on nyt vähän sellainen tilanne että olen ikäänkuin puun ja kuoren välissä kahden eri naisen suhteen. En tiedä mitä mun pitäis tehdä kun ahdistaa niin helvetisti. :(
"semmonen helvetinmoinen kipu sisällä , mielestäni olen paininut ja antanut ns vastalääkkeitä , niin terveellisellä ravitsevalla ruokasella sekä bodailen aika tosissaan sekä töitä tekemällä, koskaan ei ole pelottanut ja ahdistanut tulevaisuus näin paljoa , vuosien saatossa minulla on kasvanut aika korkea kipukynnys sietämään kyseistä vaivaa"
Nykyään keskitytään liikaa psyykkiseen puoleen ja liian vähän fyysiseen. Minusta tuo kipu saattaa hyvin olla ahdistuksesi alkusyy. Et kertonut tarkemmin, mitä tutkimuksia on tehty, sanot "kipu sisällä", tarkoittaako se ruoansulatuskanavaa? Siihen kipuun pitäisi nyt keskittyä, sen hoitamiseen pois. Olisiko sinulla mahdollisuuksia mennä esim. kipupoliklinikalle, jossa voitaisiin etsiä hoitomuotoa, joka tehoaa?
Luulen että Jumala kutsuu sinua yhteyteensä... rukoile, lue Raamattua, mene seurakuntaan tutustumaan muihin uskoviin, käy ehtoollisella, siinä on Jumala läsnä ja vaikuttaa... Raamattu löytyy täältä jos ei muualta: www.evl.fi/raamattu
Tapani Suonto on huippu opettaja, joka osaa auttaa alkuun uskon tiellä: http://oneway.tv/fi/category/PLdZAghCIk-sETg_AEdb_kwcEak362sp0T
Tsemp tsemp ja siunausta! Itse olin ihan sairaalloisen ahdistunut eikä tullut mistään mitään, mutta Jeesuksen avulla pääsin "kuiville" ja hyvään olotilaan! :) Se on ihme!
Samoilla fiiliksillä mennään täällä, hirvittää ajatella, miten paljon elämää on todennäköisesti jäljellä, jos se on tällaista ahdistusta koko loppuikä.
Minulla ahdistus alkoi erikoisesti eron jälkeen, tulin siis jätetyksi pitkässä suhteessa. Alkuun sain aamuisin herätessä todella kovia ahdistuskohtauksia, tuntui että kaikki pyöri ja olo oli ihan kamalan tuskainen. Pikku hiljaa nämä ahdistuksentunteet alkoivat venyä aamupäivään, lopulta iltapäivään ja nykyään ne hellittävät vasta nukkumaan menon hetkellä.
Nyt ahdistus on ollut enemmän tai vähemmän jatkuvaa jo monta vuotta. Välillä on parempia jaksoja, mutta kokonaan se ei enää jätä rauhaan muutoin kuin unessa. Kun ajatukset eksyvät ahdistaviin aiheisiin, kuten elämänvalintoihin, terveyteen, yksinäisyyteen, työn vaativuuteen tms., niin ahdistus hulmahtaa läpi kropan epämiellyttävänä aaltona. Koen etten selviydy enkä jaksa, en kerta kaikkiaan.
Minäkin olen jo vuosia syönyt todella terveellisesti, harrastanut maltilla säännöllisesti liikuntaa (uupumuksen kanssa ei toimi kovin raskas rehkiminen), tehnyt kaikenmaailman rentoutusharjoituksia ja kokeillut ties mitä, mutta mikään ei tee kesää, ei talvea. Outoa on sekin, että olin aikanaan todella varma osaamisestani ja kyvyistäni, luotin itseeni ja tein tuosta vaan rohkeita päätöksiä niitä sen enempiä jälkikäteen pyörittelemättä. Miten ero voi romahduttaa ihmisen niin totaalisesti ja ilmeisen pysyvästi? Nyt näen koko menneisyyteni ja tulevaisuuteni pelkkänä sarjana epäonnistumisia.
Hirveintä on se, että en voi hyvin edes kesälomalla rentoutuessa. Olen koko ajan tietoinen siitä, että se stressittömyys ja ihana auringon lämpö ei jatku ikuisesti ja tulevaisuus pelottaa.