Yksinäisyys..minulla ei ole ketään kenen kanssa viettää viikonloppuja, ei ystäviä joiden kanssa tehdä suunnitelmia ja pitää hauskaa..kukaan ei pyydä minnekkään, en saa koskaan pukeutua ja näyttää ihmiseltä...onko vika minussa vai kohtalossa? Ruma olen kyllä, mutta en tästä muuksi ihmiseksi enää muutu ja parhaani teen, mutta ei riitä..minulla menee elämä hukkaan, en arvannutkaan että olen näin arvoton..miksi näin?
Jollekkin hyvälle...
onlythelonely1
168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei.
En näe vain yhtä muuttumatonta kohtaloa. Pystyt siis itse vaikuttamaan kohtaloosi ja näenkin sisimmässäni sanat "muutoksen aikaa."
Jos vain tyydyt kohtaloosi, joka on sinulle annettu, voit seurata sivusta sen toteutumista loppuun asti. Ei kannata siis tyytyä kohtaloon johon ei ole itse tyytyväinen, vaan kannattaa lähteä itse aktiivisesti toteuttamaan uutta ja parempaa kohtaloa. Näen, että olet jo ehkä yrittänytkin tätä menneisyydessäsi ja lannistumisia mahtuu myös mukaan.
Kohtaloa ei ole aina helppoa muuttaa ja se voi vaatia aikaa ja ponnisteluja, mutta lopulta se kuitenkin kannattaa ja edessäsi avautuu uusi ja parempi huominen. Muista, että muutos ei tapahdu yhdessä yössä, mutta se voi alkaa heti.
Haluaisin myös sanoa, että ei ole rumia tai kauniita ihmisiä, on vain ihmisiä. Ihminen on itsessään kaunis, eli meissä jokaisessa on todella paljon kaunista ja olemme jokainen arvokkaita yksilöitä!