Onko vaikea hyväksyä sitä että suhteesta ei tulekaan mitään? Oletko katkera ja kostonhaluinen? Osaatko luopua toisesta ilman että haukut toisen?
Miten käsittelet huonoja uutisia?
oletkohuonohäviäjä
22168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kyllä kaikkiin. Ihmettelen vain mitä tällä tiedolla teet.
Tästäkö nämä meidän alituiset kinat johtuukin?
En ole katkera eikä ole tarvetta haukkua. Vaikea luopua ihmisestä jota rakastaa.
Niin ei ole vielä koskaan tapahtunut... *koputtaa puuta*
Oon itse aina pakittanut ekana ja ollut myös kaikissa suhteissa se jättäjä osapuoli. Nykyään useampi vuosi sinkkuna..On niin korkea muuri edessä että harvat sen läpäisee = ei pääse jättämään eikä torjumaan. Joku suojamekanismi kai?
Riippuu toki siitä miten uutiset kerrotaan.
pelkäät haukukkuja ihan selvästi, hyväksyn sopimattomuuden ainakin minä
Mikä tahansa tieto olisi parempi, kuin epätietoisuudessa elely. Kun ei voi tietää..surullinen tietenkin olisin. Mutta siirtyisin eteenpäin.
Kaikissa muissa suhteissa sovussa erottu mutta siinä jossa ei loppu tullut yllätyksenä vaan vuosia oli jo satutettu puolin ja toisin, toinen lähinnä sanoilla ja toinen teoilla, ei onnistunut sopuisa ero. Silloin oli syytäkin haukkumiseen kaikessa historiassa tapahtuneessa eikä pelkkä eroaminen aiheuttanut "tarvetta" haukkua. Satuttaminen ja sattuminen sen aiheuttaa, niiden patoaminen tai kuuroille korville meneminen.
Ihmisten pitäisi osata aina erota jo ennen tuota suhteen terminaalivaihetta. Ennen sitä kun tunteet vaihtuvat negatiiviseksi, niillähän tehdään ne pahimmat arvet itselle ja toiselle. Niistä jää vain katkeruus, joka peittää lopuksi myös sen kaiken joskus olleen hyvän alleen.
Säälillä voi katsella esim. niitä happamia vanhuksia, jotka ovat kuin mätiä hedelmiä samassa rikkinäisessä korissa. Haukkuvat ja mitätöivät toisiaan, mutta erota ei voi, kun joskus on yhteen menty. Inho toisiinsa, on ihan ulkopuolisten silmin havaittavissa ja käytöskin on myötähäpeää tai inhoa herättelevää, jopa sivusta katselevissa lapsissa.
Ilman lääkitystä.
Aikuismaisesti. Olen hyvä poistumaan tyylikkäästi takavasemmalle .
Riehun ihan vitusti koska sitä nopeemmin homma on ohi. Kaikki kerralla ulos. Kunnon pillitys päälle, sit pyyän haukkumista anteeks ja jatkan elämää. Surullisena, mutta jatkan kuitenkin. Jotkuu ihmiset ei vaa unohu vuosienkaan varrella. Vielä nuoruudesta on yksi mies jäljellä, jota ajattelen kaikella lämmöllä. Ei romanttisella enää.
Kauheeta tunnustaa mutta jos siis kyse jostain pakeista eikä siis mistään "erotaan pitkästä suhteesta" draamasta niin olen hyvinkin tunteeton. Ei oikein tunnu missään. Lähinnä varmaan kahdesta syystä.
1. en ole koskaan uskonukkaan että tulisi jotain. Pessimisti ei pety koskaan eikä näin ollen hetkauta yhtään mihinkään suuntaan mun fiiliksiäni sellainen uutinen.
2. Minulle on sattunut aika hirveitä asioita, joten niihin vertaillen rankkaan tällaiset yksipuoliset ihastukset ja "pakit" silloin niihin "hyttysen kakkoihin" eli niihin hyvin pieniin asioihin.
Kolmas syy sitten on että jos sattuu olemaan päällä sellainen sairaus kuin masennus niin silloin varsinkaan ei enää tunne juuri mitään, kun kaikki tunteet on menneet johonkin jää kohmeeseen. Mitä vaan tänne vaan ja silti ei paljon missään enää tunnu miltään. Siinä tosin paha juttu se että koska mikään ei ei koin tunnu miltään niin sitä lähtee etsimään ja hakemaan kokemuksia jotka alkaisi tuntumaan joltain. Ne sitten on jotain äärikokemuksia. Silloin alkaa jo joltain tuntuun ja ymmärtää että hei on mullakin vielä tunteet olemassa!
Jos musta ihan vihainen ja katkera tulee niin silloin on saanut joku vaarantaa minun henkeä ja terveyttä jollain tekemisellään. Se nostaa minut puolustus kannalle vihan ja koston kautta.
Seurustelusuhteessa eron yhteydessä taas riippuu paljon siitä mitä suhteen sisällä ne ristiriidat on. Yleensä eron käsittelyyn kuuluu ihan luonnollisena osana vihan vaihe. Sen kuitenkin pitäisi siitä laantua eikä jäädä päälle vuosiksi.
Mielelläni.
https://youtu.be/F_5dP_83O7o
Vissiin. Häpäsen sitä netissä ja irl.
Sadomasokistiset seksileikit siis mieleesi.
leikittelyä valtasuhteilla (esim. roolileikit tai alistaminen ja alistuminen), sitomista tai nauttimista kivusta tai muista voimakkaista tuntemuksista (esim. piiskaaminen).
Termissä sadomasokismi yhdistyvät sekä sadistiset että masokistiset seksuaaliset mieltymykset. Masokistinen henkilö (masokisti, alk. Leopold von Sacher-Masochin nimestä) saa nautintoa joutuessaan alistetuksi, nöyryytetyksi, sidotuksi, satutetuksi tai joutuessaan kärsimään jollain muulla vastaavalla tavalla. Sadistinen henkilö (sadisti, alk. markiisi de Saden nimestä) saa nautintoa vallankäytöstä, alistamisesta tai henkisen tai fyysisen kärsimyksen tuottamisesta toiselle osapuolelle. Termejä voidaan käyttää kuvaamaan myös ei-seksuaalisia luonnetyyppejä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sadomasokismi
Toimii jos kaivattunsa alistuva ja väkivaltasuhdetta hakeva.
Pitää varmaan ojentaa sille seuraavan kerran ruoska ja nuija käteen jos kerran tykkää tuosta alistamisesta ja väkivallasta. Pieksee sitten elämänsä kyllyydestä kun siihen kerran tuollaiset tarpeet.
Miksi olisin katkera.? Ei olla tavattu. Jos hän tapais mun hän unohtais sun. En minä hauku ketään. Omistan koiran se haukkuu mielellään.
Oon katkera toisten onnesta ja mustasukkainen jos kaivatullani toinen. Haluan rikkoa kaivattuni ja hänen ihastuksen välit kieroillen
Jos päätät haukkua niin tee se suoraan henkilölle itselleen. Täällä se voi mennä hukkaan ja haukut samalla kaikki muut. Itse taannoin luovuin, joka oli yllättävän kivutonta. Odotin siitä enemmän tunnekuohua tai pahaa oloa mutta se menikin hyvin. Olen joutunut luopumaan niin harvoin, että vähän jännitin. Mutta hyvin se meni, kaikessa voi kehittyä. Jos luopuminen tuntuu vaikealta, pitää saada tilalle jotain muuta ajateltavaa. Tämä luopuminen ei ollut niin suuri, että ohje ei päde suru-uutisiin tai suureen elämän muutokseen. Mutta vaikea aihe tuo luopuminen. Harvakseltaan käyn täällä palstalla, mutta nyt on kyllä syvällisen keskustelun aihetta.
Hyväksyn ne silloin kun asiat kerrotaan selvästi. Toisaalta minulla ei oikeastaan ole ollut tuollaisia tilanteita juurikaan. Erossa ollessanikin puoliso kertoi joka päivä rakastavansa minua, vaikka oli suhteessa myös toiseen. Kun en puhunut enää omista ihastuksen tunteistani toiseen, hän halusi palata yhteen.
Epävarmoja tilanteita on sitten kyllä.