en nyt väitä ettei ole olemassa oikeaa masennusta, mutta luulen että suurin osa on sellaisia tapauksia missä kyseessä on vain tahdon puute. tai pelkkä henkinen laiskuus. moniko masentunut on kokeillut jotain extreme-hoitoa itseensä, kuten esimerkiksi vuorokausien yhtäjaksoista vaellusta pimeässä metsässä (30km tai enemmän)? tai jotain vastaavaa jossa ihminen joutuu laittamaan itsensä henkisesti ja fyysisesti äärimmilleen. sellaisen jälkeen ei pienet masennukset paljoa paina.
monessa asiassa auttaa siedätyshoito. jos mieli on maassa, voi auttaa että laittaa itsensä entistä tiukemmalle.
no ei toimi kaikille, en ole lääkäri, en suosittele. mutta itse uskon enää vain raudanlujaan tahtoon. tahdon pitää olla raudanluja.
monessa asiassa auttaa siedätyshoito. jos mieli on maassa, voi auttaa että laittaa itsensä entistä tiukemmalle.
no ei toimi kaikille, en ole lääkäri, en suosittele. mutta itse uskon enää vain raudanlujaan tahtoon. tahdon pitää olla raudanluja.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joo kyllähän fyysinen tekeminen auttaa masennukseen. Ne jotka tekevät fyysistä työtä ulkona, ei heillä tietääkseni ole masennusta. Fyysinen ja henkinen puoli kulkevat käsi kädessä.
Miten naiivi ajatus. Millä tavalla fyysinen tekeminen auttaa, jos on vaikka koulukiusattu tai tulee raiskatuksi? Onko vielä joku joka ehdottaa raiskaukseen avuksi D-vitamiinia tai sitalopraamia?
Kuulkaa, ongelmat ja kauheat tapahtumat aukeavat vain käsittelemällä ne. Ei elämän vastoinkäymisistä vitamiinein tai huumein eroon pääse.
Liikunta, nukkumisajat ja ravinto ovat hyviä keinoja silloin, jos psyykkinen, ja fyysinenkin, huonovointisuus on väsymystä, äkäisyyttä, uniongelmia, jaksamisen ongelmia jne. Ei niillä traumaattisia tapahtua korjata hyvänen aika.
Syitä masennukseen on monia, eikä vain yllämainitut syyt. Perusasiat kuten liikunta, ravinto, uni, sos.kanssakäyminen jne... on joka tapauksessa laitettava aina kuntoon, jos aikoo päästä asioissa eteenpäin.
En usko, että mitään aiheetonta, spontaania masennusta on edes olemassa.
Masennus on aina traumaattista, olipa masennuksen syy henkilön tiedossa tai ei. Eikä lenkkeily tai metsässä kolme vuorokautta samoileminen poista traumaa.
Sana traumaattinen on ehkä vähän raju, mutta toki masentuneisuudelle on aina syy. Todelliset traumat voivat masentaa tietenkin, jos esimerkiksi vaikka menettää läheisensä. Pitkässä suunnattomassa elämässä on ehkä erikoista puhua traumasta. Tällöin sanoisin, että elämästä vaan puuttuu sisältö ja tarkoitus, mikä voi johtaa turhuuden tunteeseen, onnen puutteeseen, tavoitteiden puutokseen jne. jen. Spontaania masennusta (vertaa flunssa) ei ole. Se on myytti, jolla psykiatrian ala ja teollisuus ratsastavat.
Psykiatrian alan ei tarvitse ratsastaa millään. Lähetteitä meille psykiatrian poliklinikalle tulee solkenaan. Jos haistan antipsykiatrista värähtelyä, potkin potilaan vittuun klinikalta. Se on molempien ajan haaskausta.
Höpö, höpö, masennus ei ole todellakaan aina traumaattista! Masennus voi puhjeta vaikka pitkäaikaisesta työpaineesta jne...