Vaikka en ole psykologi, niin olen joutunut perehtymään Fisherin käsityksiin ihmisen kehitysvaiheista. Minä kuva kehittyy osissa, mutta kuitenkin niin, että se on jo käytännössä muuttumaton siinä vaiheessa kun koulu alkaa.
Kun puhutaan aikuisuudessa kohdatusta narsismista ja lapsuudesta kohdatusta narsismista, niin meillä on kaksi täysin eri asiaa. Psyyketasolla eroa on kuin yöllä ja päivällä.
Siinä, missä lapsuuden tapahtumiin on tärkeä löytää syyllinen, niin aikuisuudessa kohdattuun narsismiin (puhun nyt vain parisuhteesta!) pitää syyllisen löytämisen sijaan löytää se oman osan merkitys tapahtumiin.
Nämä kaksi aisaa ovat täysin eri asioita ja siksi niitä ei ikinä pitäisi käsitellä yhdessä.
Ihmisen psyykkeen voi ajatella olevan niin kuin sipuli. Jos narsisti on tehnyt tuhojaan ihan alussa, niin koko sipuli on sisältä ulos asti vioittunut. Jos narsisti on tullut myöhemmässä vaiheessa, niin terve sisäosa on suojelut sipulia ja vahinko jää pintanaarmuille. Narsisti pystyy tekemään tuhojaan kunnolla vain sellaisessa täysikasvuisessa sipulissa, jonka sisäosa on syystä tai toisesta vioittunut.
Parisuhteessa ei ole koskaan yhtä syyllistä ja jopa kaikissa terveimmissä parisuhteissa on ongelmia ja väärintekoja toista kohtaan.
Kun puhutaan aikuisuudessa kohdatusta narsismista ja lapsuudesta kohdatusta narsismista, niin meillä on kaksi täysin eri asiaa. Psyyketasolla eroa on kuin yöllä ja päivällä.
Siinä, missä lapsuuden tapahtumiin on tärkeä löytää syyllinen, niin aikuisuudessa kohdattuun narsismiin (puhun nyt vain parisuhteesta!) pitää syyllisen löytämisen sijaan löytää se oman osan merkitys tapahtumiin.
Nämä kaksi aisaa ovat täysin eri asioita ja siksi niitä ei ikinä pitäisi käsitellä yhdessä.
Ihmisen psyykkeen voi ajatella olevan niin kuin sipuli. Jos narsisti on tehnyt tuhojaan ihan alussa, niin koko sipuli on sisältä ulos asti vioittunut. Jos narsisti on tullut myöhemmässä vaiheessa, niin terve sisäosa on suojelut sipulia ja vahinko jää pintanaarmuille. Narsisti pystyy tekemään tuhojaan kunnolla vain sellaisessa täysikasvuisessa sipulissa, jonka sisäosa on syystä tai toisesta vioittunut.
Parisuhteessa ei ole koskaan yhtä syyllistä ja jopa kaikissa terveimmissä parisuhteissa on ongelmia ja väärintekoja toista kohtaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Luultavasti en ikinä ryhdy parisuhteeseen. Kuulostaa minulle aika kamalalta aiheelta minulle, mikäli parisuhde johtaa siihen, että pitää alkaa elämään psykologian maailmoissa. Ainoa toivoni lienee löytää filosofi mies.
"Parisuhteessa ei ole koskaan yhtä syyllistä ja jopa kaikissa terveimmissä parisuhteissa on ongelmia ja väärintekoja toista kohtaan."
Kun on narsistin tai psykopaatin kanssa, ei ole kyse parisuhteesta, vaan narsisti/psykopaatti ainostaan käyttää hyväkseen uhria ja uhri ei ymmärrä mistä on kyse, vaan kuvittelee hyväksikäyttötilannetta rakkaudeksi.
Joten voin periaatteessa olla samaa mieltä aloittajan kanssa siitä, että parisuhteissa ei ole vain yhtä syyllistä jos on jatkuvia riitoja.
Sensijaan psykopaatin kanssa ollaan tilanteessa, jossa
RIITAAN TARVITAAN VAIN YKSI.
Todellisesti on olemassa paljon erilaisia häiriöitä käyttäytymisessä ja mielenterveydessä yleensäkin mitkä johtavat siihen että toinen suhteessaolija joutuu kohtuuttoman kovaan ärsyyntymistilanteeseen.
Mutta tuon ymmärtämiseen tarvitaankin jo näköalaa...
Tai entäpä esim. pakkoavioliitot, ovatko ne parisuhteita tämän määritelmän mukaan ?
Eikö nekin ole tilanteita, missä joku hyötyy, niin muiden ei sitten tarvitse.
"Siinä, missä lapsuuden tapahtumiin on tärkeä löytää syyllinen, niin aikuisuudessa kohdattuun narsismiin (puhun nyt vain parisuhteesta!) pitää syyllisen löytämisen sijaan löytää se oman osan merkitys tapahtumiin. "
Niin tietyllä olen kanssasi samaa mieltä, vaikka mieluusti syyllisen löytymisen sijasta pitäisi ehkä puhua millaiset ihmiset/ihmissuhteet mitkä tekijät, olosuhteet, ovat olleet myötävaikuttamassa siihen, millainen ihminen minusta tuli...
Sipulivertauksestasi myös pidin, ajattelen että mainitsemasi ydin on se ihmisen identiteetti/persoonallisuus...
Laitan tähän ny linkin Vakninin teksteihin, jonka otsikko on piintynyt identiteetti, joka osaltaan saattaa selvittää asiaa..
.http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Johdanto.html
Täällä usein käsitellään asiaa parisuhteen kannalta ja siitäkin on vääntöä, kenen suhde ny täyttää ne parisuhteen kriteerit, mielestäni ennemmikin pitäisi puhua kahden ihmisen suhteesta ja heidän välisestä vuorovaikutuksesta ja siitä miten siihen liittyvät asiat vaikuttavat itseen...
Että jos ny ajatellaan vaikka että narsisti riitelee yksinään, niin miten se hänen yksin riitelynsä sitten vaikuttaa toiseen, että kun tuossa mainittiin että toinen/uhri joutuu kohtuuttomaan ärsyyntymistilaan, niin miten se kohtuuton ärsyyntymistila sitten vaikuttaa uhriin niin tunne kuin käytännön tasolla, miten hän reagoi...
"mielestäni ennemmikin pitäisi puhua kahden ihmisen suhteesta ja heidän välisestä vuorovaikutuksesta ja siitä miten siihen liittyvät asiat vaikuttavat itseen..."
Kyllä ainakin omassa suhteessa on rohkeasti puhuttu myös, miten se kahdenvälinen vuorovaikutus vaikuttaa toiseen, oikeastaan se on tärkeämpi asia, kuin se mitä tästä itse saan. Uskottomuuskriisissä helposti takertuu ajatukseen minä itse ja miten minusta tuntuu hyvältä, viis veisaan toisesta. Meillä parisuhteen tärkein asia on tuottaa toiselle iloa ja mielihyvää ja siltä pohjalta sitä vuorovaikutustakin tulee tarkasteltua. Molemmat voivat sitten itsenäisesti tehdä niitä itselle tärkeitä juttuja eli omia harrastuksiaan ihan rauhassa ja saada sitä hengenravintoa myös ns. suhteen ulkopuolelta. Oikeastaan sen oman tilan tarpeen parisuhteessa ymmärtää vasta, kun sitä on takana riittävästi, eikä tarvitse olla enää kokoaikaisesti liimautuneena toisen kylkeen, kuten alkuaikoina.
Itse löydän kyllä vikaa itsessäni myös mitä kaatuneeseen parisuhteeseeni tulee. Mutta vastapuolen teot olivat kuitenkin niin häiriintyneitä ja kylmiä, että on vaikeuksia antaa anteeksi tai ymmärtää.
Onneksi olkoon siitä, että olet jo pitkällä :-)
Se, että pystyy näkemään oman osallisuutensa ja sen, että itsessäkin on vikaa ei suinkaan tarkoita sitä, että narsistin teot olisivat olleet millään tavalla oikeutettuja!
Se, että ihmistä voi käyttää hyväksi, ei anna kenellekään oikeutta tehdä sitä!
Narsistia tai narsistista ihmistä ei tarvitse ymmärtää, sietää tai hyväksyä. Anteeksianto on hyväksi sitten kun aika on kypsä ja siitä ei tarvitse kertoa narsistille itselleen.
Kun annat anteeksi, niin pystyt lopulta päästämään asiasta irti ja jättämään sen taakse. Narsisti ei hyödy anteeksiannostasi millään tavalla vaan paremminkin päin vastoin, sillä se ei sovi hänen kuvaansa maailman tärkeimmästä ihmisestä.
En ymmärrä tätä juttua ollenkaan, Kuvittelevatko ihmiset useinkin itseään täydellisiksi, kun koko ajan pitää hokea oivallusta, että itsessäkin on vikaa ?
Minä en ymmärrä ollenkaan. Ja olen ihan tuskissani hokemasta, joten pakko lopettaa palstan lukeminen
"Se, että pystyy näkemään oman osallisuutensa ja sen, että itsessäkin on vikaa ei suinkaan tarkoita sitä, että narsistin teot olisivat olleet millään tavalla oikeutettuja!"
Olen samaa mieltä nimimerkin kjhgfdssgh kanssa siitä, että ihmiset pääsääntöisesti eivät missään nimessä pidä itseään täydellisenä, vaan on aivan normaalia, että itsessä on puutteita ja vikoja, joita vuosien varrella huomataan, korjataan ja uusiakin sitten tulee...
En pääse ajatuksesta, että trolli taas kommentoi tätäkin keskustelua. Tyypillisesti hänen kommenttinsa pitävät sisällään -leikkaa/liimaa lauseita muiden aiemmista kommentoinneista ja sitten sen pääasian... muiden vähättelyn.
Vähättely on muotoa: Onneksi olkoon siitä, että olet jo pitkällä...
Taustalla väite, että hän on itse kokenut narsismisuhteen jossa teki massiivisia virheitä ja on viimein nöyrtynyt ajattelmaan omia vikojaan. Taustalla syvä usko että muut ovat hänen kaltaisiaan... Ilmeisesti päihteiden väärinkäyttäjä tai mikä sitten onkaan syy hänen heikkoihin elämäntaitoihinsa.
Hän ei pysty omaksumaan hänelle uutta ajatusta, että ihmiset eivät ole samanlaisia ja suurimmalla osalla on häntä huomattavasti paremmat sosiaaliset taidot, joiden taitojen perusedellytys on terve itsekriittisyys. Elinikäinen.
Uskokaa Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen! Löydätte rauhan itsenne kanssa. Poissa on ahdistus ja kauna. Halleluja!!!!