Novellin keskeiset henkilöt:
Kertojana toimii 18-vuotias lukiolaistyttö Kelly, joka opiskelujen ohessa tienaa tekemällä tallitöitä. Hänellä on oma hevonen nimeltä Pyry.
Saija 38v. ja Daniel 40v. ovat tallin omistajapariskunta. Saija vastaa suurimmaksi osaksi tallin toiminnasta.
"Eikö nyt pikkuhiljaa voisi jo alkaa pakastaa?” manailin itsekseni kävellessäni kuraista hiekkatietä kohti tallia. Isällä oli kuulemma ollut niin kiire töihin, ettei hän ollut ehtinyt heittää minua tallipihaan saakka, vaan oli jättänyt minut kävelemään tien päästä. Todellisuudessa hän ei vain halunnut ajaa valkoisella vastapestyllä Volvollaan tällaisia rapaisia hiekkateitä. Kuulin auton äänen lähestyvän takaani ja käännyin kyydin toivossa katsomaan, josko se olisi joku tallilaisista. Kylmä marraskuinen tihkusade löi kuitenkin niin ikävästi silmilleni, etten erottanut juuri mitään. Kuulin kuitenkin, kuinka moottorin ääni hiljeni ja vauhti hidastui - onnenpäiväni! ”Moro, tarvitko kyytiä?” Daniel huikkasi auton ikkunasta. ”Sä oot ihana! Voisin pussata sua!” vastasin iloisena.
"No missäs se pusu on?” Daniel kysyi, kun pääsimme tallin pihaan. Naurahdin vain vastauksesi ja nousin autosta. Ennen kuin ehdin pystyyn, Daniel kuitenkin tarttui minua olkapäästä ja veti takaisin penkkiin istumaan. Hän kietoi hellästi kätensä vyötärölleni, suuteli vaivihkaa, lähes huomaamattomasti, niskaani ja kuiskasi: ”Joskus toiste sitten”. Menin niin hämilleni tapahtuneesta, etten osannut sanoa mitään. Keräsin vain äkkiä kamppeeni jalkatilasta ja marssin talliin.
Olin aivan pyörällä päästäni. Mietin vain koko ajan, mitä äsken oikein oli tapahtunut. En olisi ikinä uskonut Danielin tekevän mitään sellaista! Hänhän olisi voinut olla vaikka isäni! Kaiken lisäksi hänhän oli naimisissa! Ja vieläpä Saijan kanssa - tallin omistajattaren eli toisin sanoen minun työnantajani kanssa. Aloin jo epäillä itseänikin – olinko vain kuvitellut kaiken? Eihän hän voisi tehdä mitään sellaista! Daniel oli maailman kiltein, mukavin ja luotettavin mies. Eihän tuollaista oikeasti tapahdu! Tuollaista tapahtuu vain elokuvissa ja kirjoissa! Oliko se Danielilta vain joku vitsi? Suuteliko hän edes minua? Se oli niin hento ja nopea kosketus, että hän saattoi vain vahingossa jotenkin hipaista minua, ja kuvittelin sen pusuksi. En ollut ikinä tuntenut oloani näin kiusaantuneeksi. Yritin epätoivoisesti jatkaa karsinoiden siivousta, mutta aina jonkun äänen kuullessani minun oli kurkattava, ettei Daniel vain tullut talliin. Minulla olisi parin tunnin päästä vielä Pyryn kanssa Saijan valmennustuntikin – miten muka pystyisin keskittymään opetukseen? Pitäisikö minun perua se?
En keksinyt mitään hyvää tekosyytä perua valmennusta, joten yritin saada ajatukset pois Danielista ja keskittyä nyt vain ratsastukseeni. Pyryllä oli ollut eilen vapaapäivä, joten nyt sillä kerrankin riitti energiaa – yleensä hevoseni oli turhankin laiska. Tunnilla oli lisäksemme kaksi muutakin ratsukkoa: Iina ja hänen hevosensa Ruusa sekä Jonna ja hänen hevosensa Camppu. Lämmittelimme tuttuun tapaan hevosiamme valmiiksi ennen Saijan tuloa, jotta pääsisimme aloittamaan harjoitukset heti. ”Noniin, Saija ei tänään päässytkään tulemaan, joten minä vedän valmennuksen tänään.” Olin tipahtaa satulasta kuullessani Danielin äänen kentän laidalta. ”Jes, mun mielestä Danielin valmennuksista saa paljon enemmän hyötyä kuin Saijan”, kuulin Iinan kuiskaavan Jonnalle. Minä taas en ollut yhtään niin innoissani asiasta – olisin vain halunnut kadota maan alle. ”Tänään keskitytään vähän teidän istuntaan. Ihan perusjuttuja siis tiedossa, mutta näitä on tärkeä aina vähän kerrata”, Daniel selosti, ”Tulkaa vaikka yksi kerrallaan tähän ympyrälle, niin katsotaan vähän onko jotain korjattavaa. Kelly ja Pyry saa tulla ensimmäisenä. Muut voitte tehdä muita harjoituksia sillä aikaa”.
Saija oli aina kehunut istuntaani hyväksi, mutta nyt se oli kaukana siitä. Olin niin jännittynyt, etten pystynyt keskittymään. ”Olipa hyvä, että valitsin tämän harjoituksen. Sulla on nimittäin Kelly jonkun verran parantamisen varaa tässä”, Daniel sanoi. ”Pysäytä vaikka siihen, niin katsotaan vähän sitä sun asentoasi.” Miten Daniel pystyi olemaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut? Mies käveli minun ja Pyryn viereen ja selosti, kuinka jalkojen ja käsien tulee olla suhteessa toisiinsa ja miten selkä tulee pitää suorana. Säpsähdin tuntiessani Danielin käden yhtäkkiä alaselälläni. ”Sun täytyy käyttää näitä lihaksia, älä röhnötä siellä selässä”. Hän liu’utti hitaasti kättään alemmas ja jäi sivelemään peukalollaan reittäni. Vilkaisin nopeasti Iinan ja Jonnan suuntaan, mutta kumpikin keskittyi omaan ratsastukseensa eikä katsonutkaan tännepäin. ”Vatsalihakset on myös tärkeässä osassa”, Daniel jatkoi ohjeistustaan ja siirsi kätensä vuorostaan vatsalleni. Daniel puhui koko ajan istunnastani ikään kuin hämätäkseen minua. Luuliko hän tosiaan, etten huomannut hänen hivelyään? Vai yrittikö hän höpinällään hämätä vain Iinaa ja Jonnaa? JATKUU
Kertojana toimii 18-vuotias lukiolaistyttö Kelly, joka opiskelujen ohessa tienaa tekemällä tallitöitä. Hänellä on oma hevonen nimeltä Pyry.
Saija 38v. ja Daniel 40v. ovat tallin omistajapariskunta. Saija vastaa suurimmaksi osaksi tallin toiminnasta.
"Eikö nyt pikkuhiljaa voisi jo alkaa pakastaa?” manailin itsekseni kävellessäni kuraista hiekkatietä kohti tallia. Isällä oli kuulemma ollut niin kiire töihin, ettei hän ollut ehtinyt heittää minua tallipihaan saakka, vaan oli jättänyt minut kävelemään tien päästä. Todellisuudessa hän ei vain halunnut ajaa valkoisella vastapestyllä Volvollaan tällaisia rapaisia hiekkateitä. Kuulin auton äänen lähestyvän takaani ja käännyin kyydin toivossa katsomaan, josko se olisi joku tallilaisista. Kylmä marraskuinen tihkusade löi kuitenkin niin ikävästi silmilleni, etten erottanut juuri mitään. Kuulin kuitenkin, kuinka moottorin ääni hiljeni ja vauhti hidastui - onnenpäiväni! ”Moro, tarvitko kyytiä?” Daniel huikkasi auton ikkunasta. ”Sä oot ihana! Voisin pussata sua!” vastasin iloisena.
"No missäs se pusu on?” Daniel kysyi, kun pääsimme tallin pihaan. Naurahdin vain vastauksesi ja nousin autosta. Ennen kuin ehdin pystyyn, Daniel kuitenkin tarttui minua olkapäästä ja veti takaisin penkkiin istumaan. Hän kietoi hellästi kätensä vyötärölleni, suuteli vaivihkaa, lähes huomaamattomasti, niskaani ja kuiskasi: ”Joskus toiste sitten”. Menin niin hämilleni tapahtuneesta, etten osannut sanoa mitään. Keräsin vain äkkiä kamppeeni jalkatilasta ja marssin talliin.
Olin aivan pyörällä päästäni. Mietin vain koko ajan, mitä äsken oikein oli tapahtunut. En olisi ikinä uskonut Danielin tekevän mitään sellaista! Hänhän olisi voinut olla vaikka isäni! Kaiken lisäksi hänhän oli naimisissa! Ja vieläpä Saijan kanssa - tallin omistajattaren eli toisin sanoen minun työnantajani kanssa. Aloin jo epäillä itseänikin – olinko vain kuvitellut kaiken? Eihän hän voisi tehdä mitään sellaista! Daniel oli maailman kiltein, mukavin ja luotettavin mies. Eihän tuollaista oikeasti tapahdu! Tuollaista tapahtuu vain elokuvissa ja kirjoissa! Oliko se Danielilta vain joku vitsi? Suuteliko hän edes minua? Se oli niin hento ja nopea kosketus, että hän saattoi vain vahingossa jotenkin hipaista minua, ja kuvittelin sen pusuksi. En ollut ikinä tuntenut oloani näin kiusaantuneeksi. Yritin epätoivoisesti jatkaa karsinoiden siivousta, mutta aina jonkun äänen kuullessani minun oli kurkattava, ettei Daniel vain tullut talliin. Minulla olisi parin tunnin päästä vielä Pyryn kanssa Saijan valmennustuntikin – miten muka pystyisin keskittymään opetukseen? Pitäisikö minun perua se?
En keksinyt mitään hyvää tekosyytä perua valmennusta, joten yritin saada ajatukset pois Danielista ja keskittyä nyt vain ratsastukseeni. Pyryllä oli ollut eilen vapaapäivä, joten nyt sillä kerrankin riitti energiaa – yleensä hevoseni oli turhankin laiska. Tunnilla oli lisäksemme kaksi muutakin ratsukkoa: Iina ja hänen hevosensa Ruusa sekä Jonna ja hänen hevosensa Camppu. Lämmittelimme tuttuun tapaan hevosiamme valmiiksi ennen Saijan tuloa, jotta pääsisimme aloittamaan harjoitukset heti. ”Noniin, Saija ei tänään päässytkään tulemaan, joten minä vedän valmennuksen tänään.” Olin tipahtaa satulasta kuullessani Danielin äänen kentän laidalta. ”Jes, mun mielestä Danielin valmennuksista saa paljon enemmän hyötyä kuin Saijan”, kuulin Iinan kuiskaavan Jonnalle. Minä taas en ollut yhtään niin innoissani asiasta – olisin vain halunnut kadota maan alle. ”Tänään keskitytään vähän teidän istuntaan. Ihan perusjuttuja siis tiedossa, mutta näitä on tärkeä aina vähän kerrata”, Daniel selosti, ”Tulkaa vaikka yksi kerrallaan tähän ympyrälle, niin katsotaan vähän onko jotain korjattavaa. Kelly ja Pyry saa tulla ensimmäisenä. Muut voitte tehdä muita harjoituksia sillä aikaa”.
Saija oli aina kehunut istuntaani hyväksi, mutta nyt se oli kaukana siitä. Olin niin jännittynyt, etten pystynyt keskittymään. ”Olipa hyvä, että valitsin tämän harjoituksen. Sulla on nimittäin Kelly jonkun verran parantamisen varaa tässä”, Daniel sanoi. ”Pysäytä vaikka siihen, niin katsotaan vähän sitä sun asentoasi.” Miten Daniel pystyi olemaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut? Mies käveli minun ja Pyryn viereen ja selosti, kuinka jalkojen ja käsien tulee olla suhteessa toisiinsa ja miten selkä tulee pitää suorana. Säpsähdin tuntiessani Danielin käden yhtäkkiä alaselälläni. ”Sun täytyy käyttää näitä lihaksia, älä röhnötä siellä selässä”. Hän liu’utti hitaasti kättään alemmas ja jäi sivelemään peukalollaan reittäni. Vilkaisin nopeasti Iinan ja Jonnan suuntaan, mutta kumpikin keskittyi omaan ratsastukseensa eikä katsonutkaan tännepäin. ”Vatsalihakset on myös tärkeässä osassa”, Daniel jatkoi ohjeistustaan ja siirsi kätensä vuorostaan vatsalleni. Daniel puhui koko ajan istunnastani ikään kuin hämätäkseen minua. Luuliko hän tosiaan, etten huomannut hänen hivelyään? Vai yrittikö hän höpinällään hämätä vain Iinaa ja Jonnaa? JATKUU
Vastaukset 4
Vanhimmat
JATKUU Käsi laskeutui hitaasti alaspäin Daniel jatkaessa selitystään, ja lopulta sormet hipaisivat haarusväliäni. Kehoni värähti ja tunsin alushousujeni kastuvan. Reaktioni kosketukseen kuvotti minua aivan suunnattomasti, mutten voinut sille mitään. Huokaisin helpotuksesta, kun Daniel lopulta vei kätensä pois.
Valmennuksen päätyttyä katsoin puhelintani, isä oli soittanut ja laittanut viestin: ”Jään ylitöihin, saatko kyydin kotiin?”. Niin kuin päivä ei voisi enää huonommin mennä. Soitin isälle samalla kun harjailin Pyryä: ”Ei täällä nyt oo ketään, joka heittäis mut kotiin. Iina ehti jo lähteä ja Jonna on polkupyörällä. Etkö nyt millään pääsis hakemaan mua?” ”Nyt ei kyllä oikeesti onnistu Kelly. Etköhän sä nyt jonkun kaverin saa hakemaan. Mä en nyt ehdi puhumaan. Moikka!” isä vastasi ja katkaisi puhelun. Työnsin puhelimen tympääntyneenä takaisin taskuuni. ”Mä voin kyllä heittää sut”, kuulin jonkun sanovan takanani. Kuinka kauan Daniel oli oikein seissyt siinä. Sanat takertuivat kurkkuuni enkä pystynyt katsomaan miestä silmiin. Mutisin vain kyllä saavani kyydin tai jotain sinnepäin. ”Ethän sä Kelly loukkaantunut siitä aamun pusu-jutusta? Ihan vitsillä mä sen vaan heitin. Aattelin vaan, kun oot ollut sen jälkeen jotenkin kummallinen”, Daniel kysyi niin lempeällä äänellä kuin pystyi. Lehahdin tulipunaiseksi ja änkytin: ”Ei, kun mulla on vaan vähän huono päivä ollut. Kyllä mä huumoria ymmärrän.” ”No hyvä sitten. Hyppää nyt kyytiin, niin heitän sut kotiin”.
Siinä minä nyt taas istuin – Danielin auton etupenkillä, vaikka olin juuri vannonut itselleni, etten enää koskaan menisi lähellekään tuota miestä. Daniel jutteli säästä ja hevosista ihan niin kuin aina ennenkin. Aloin itsekin jo hieman rentoutumaan – olin tainnut oikeasti käsittää kaiken vain väärin. Yhtäkkiä Daniel pysäytti auton, ja kauhistuin mitä nyt tapahtuisi. ”Katsos tuonne!” Daniel sanoi ja osoitti kädellään viereiselle pellolle. Kaurisemo ja kaksi pientä vasaa tapitti suoraan meitä kohti. Säikähdin taas aivan turhaan. Tosin tunsin oloni kyllä hieman kiusaantuneeksi, sillä Daniel nojasi jalkaani pällistellessään kauriita apukuskin puoleisesta ikkunasta. Pian hän huomasi itsekin asian ja pyyteli anteeksi palaten takaisin omalle paikalleen. Käsi palasi kuitenkin pian takaisin reidelleni. ”Mä innostun vissiin vähän liikaa tämmösistä asioista”, hän naureskeli ja taputti jalkaani.
Olin helpottunut päästessäni kotiin ja nähdessäni Danielin kurvaavan pois pihastamme. Pian joku kuitenkin koputti ovea. Ajattelin isäni tulevan kotiin, mutta oven takana seisoikin Daniel! ”Sulta jäi nämä mun autoon”, mies sanoi ja heilutteli lapasiani kädessään. ”Aijaa, no kiitos. Ei sun nyt olisi tarvinnut niitä palata tuomaan”, sanoin ja käännyin heittääkseni lapaset takanani olevalle hyllylle. Samassa mies oli kiinni minussa. Jähmetyin paikoilleni. Kädet kiertyivät ympärilleni, ja tunsin Danielin kovan elimen takapuoltani vasten. ”Anteeks, kun moitin sun istuntaasi tänään niin ikävästi”, mies sanoi ja hieroi jalkoväliäni. Tunsin jälleen kastuvani. Daniel avasi housujeni napin ja työnsi kätensä niiden sisään. ”Oho, mitäs täällä on?”, hän kysyi tunnustellen etusormellaan märkää vaginaani. ”Mikäs sut on näin villiksi saanut?” En pystynyt sanomaan tai tekemään mitään. Olin aivan shokissa. Hätkähdin, kun sormi yhtäkkiä työntyi sisääni ja alkoi hitain liikkein hyväillä minua. Sitten se loppui. Daniel veti kätensä pois, ja silloin vasta tajusin nauttineeni siitä – en olisi halunnut hänen lopettavan. En kuitenkaan voinut näyttää sitä, sillä ajatus oli kuvottava. Daniel tarttui käteeni ja veti minua mukanaan sisälle. Yritin pyristellä vastaan, mutta tuloksetta – mies sai vietyä minut isäni makuuhuoneeseen.
Daniel kaatoi minut sängylle ja kapusi päälleni. Tunsin selvästi hänen erektionsa housujen läpi. Olin kiihottunut, mutta en voinut antaa tällaisen tapahtua. Rimpuilin miehen alla ja pyysin häntä lopettamaan. ”Luuletko, etten mä huomaa kuinka sä nautit?” Daniel naurahti ja ryhtyi vetämään housujani pois. Kyynel vierähti poskelleni, kun mies nuoli hellästi alapäätäni. Tunsin kuinka vaginani supisteli ja välillä olin ihan lähellä orgasmia. Suljin silmäni ja yritin ajatella jotakin muuta. Samassa Daniel työnsi kovan kalunsa sisääni. Vain muutama työntö, enkä pystynyt enää hillitsemään itseäni. Sain voimakkaan orgasmin ja mieleni olisi tehnyt huutaa, mutta en halunnut Danielin huomaavan nautintoani, joten pysyin hiljaa. Se ei kuitenkaan auttanut. ”Mähän sanoin, että sä nautit tästä”, Daniel huohotti hengästyneenä ja nopeutti tahtiaan. Yhtäkkiä kuulin, kuinka ulko-ovi aukesi – isä tuli kotiin. Yritin potkia Danielin pois päältäni, mutta hän vain innostui entistä enemmän. Ja silloin isäni astui huoneeseen. Siinä minä makasin 40-vuotiaan alastoman miehen alla isäni sängyssä.
Mitä mieltä olette? Haluaisiko joku kuulla jatkoa? ;)
Toki. Hyvin kirjoitettua, mielenkiintoista tarinaa. Anna tulla vaan ;)
lisää vaan tulemaan