Mihin oikein perustuu se että narsistinen vanhempi luulee olevansa ylivertainen kasvattajana? Itse narsistivanhemman kokeneena havaitsin muutaman seikan. Oma vanhempani aina sanoi, ettei meillä ollut mitään ongelmia emmekä me valittaneet mistään lapsena tai nuorena. Hänen mielestään se johtui siitä että hän antoi lapsilleen täydellisen lapsuuden ja siitä että hän itse oli täydellinen (äiti). Minä itsekään en muista että olisin koskaan valittanut mistään. Miksi? Koska tunsin jo lapsena että asiat ovat niin huonosti ettei pysty valittamaan vaan kaikki oli pelkkää selviytymistä kuin katastrofin keskellä. Kuin kesto maanjäristys, joka jatkuu vuosia ja mitään uutta ei voi rakentaa, koska se heti välittömästi luhistuisi. Kaikki vain murenee. Olin lapsena samankaltainen kuin ihminen joka istuu maanjäristyksen jälkeisillä raunioilla typertyneenä ja vailla tulevaisuutta eikä tiedä edes mitä pitäisi tehdä. Ei hän valita. Mutta ei se tarkoita sitä että kaikki olisi loistavasti, narsistivanhempi kyllä luulisi niin. Narsistivanhempi sanoisi että sinullahan on kaikki hyvin kun ei ole mitään valittamista. Kaiken menettämisen tunne ja toivottomuus on samankaltaista kuin mitä narsistivanhemman lapsi tuntee. Sitä on enää vain hiljaa koska mistään ei ole eikä tule apua. Onnellisia ne, joilla on kunnon vanhemmat, he eivät tiedä millainen helvetti se on jos oma vanhempi on henkisesti sairas,
Narsistin ylivertaisuuden tunne
Hirviö_kasvattajana
20246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
tai häiriöinen.
Tuo on totta, että kun kaikki voimat menee selviytymiseen, ei siinä ole voimia vielä valittaa.
Totta, ne voivat valittaa joilla on jokin asia vain vähän pielessä, mutta ne joilla tilanne on todella paha eivät valita, he eivät pysty. Huomio kiinnittyy yleensäkin kyllä niihin jotka valittavat, ei niihin jotka ovat hiljaa. Yltäkylläisyydessä elävä rikkaan pentu voi valittaa kaikesta, mutta todellisessa kurjuudessa elävä lapsi ei valita, hän todella yrittää vain selviytyä elämässä eteenpäin.
Hei, narsistin lapsi ei valita mistään. Hän ei uskalla. Ja aluksi hän ei tiedä edes paremmasta. Hänellä ei ole vertailukohtaa, kodin erikoisista oloista. Lapsi vain kuvittelee, että kaikilla muillakin on samon. Ja *kovassa kurissa* kasvaneella lapsella on suu suljettu jo varhain syyllistämällä. Ja selkäsaunan pelossa ei uskalla liikoja arvostella, tai yleensä kysellä mitään. Kun *kasvattavia* selkäsaunoja sai jo etukäteen, tai syntipukkilapsen takapuolihan oli se, johon muidenkin tekemät *synnit* leimattiin.
Tätä *pahuuden kitkemistä* harrastettiin jatkuvasti, lapsi syyllistettiin *kelvottomaksi ja pahaksi*. Ja jos lapsi yritti puolustautua, sanomalla olevansa syytön mihinkään. Häntä lyötiin entistä kovemmin, kun valehteleekin vielä. Siis syntipukkina olemiseen riittää se, että oli sattunut syntymään narsistivanhempien perheeseen.
Kyllä minulla oli vertailukohtia sillä oli kavereita joiden perhe oli kunnollinen, ja tajusin hyvin nuorena että meidän kodissa on jokin pahasti vialla mutta siitä huolimatta en valittanut. Enkä kuvitellut että muilla olisi samaa koska omin silmin näin eron. Se teki sen 'tyrmäävän' vaikutuksen vielä suuremmaksi. Ehkä lapsena vain oli niin solidaarinen vanhempaansa kohtaan että hyväksyi vain kaiken huonon. Luulin että narsistivanhemmallani olisi vain elämässä niin 'huonoa tuuria' kuten hän itse sen ilmaisi. Uskoin silloin siihen selitykseen. Ehkä siihen ei tarvita selkäsauna pelokkeita, minulla niitä ei ollut, vaan se peloke voi olla se, että joutuisi kavereiden hylkäämäksi jos he näkevät millainen kotini on. Kun kotia ei ole on tärkeimpinä kaverit, niin se menee. Ei halua erottua joukosta sillä että minulla olisi huono ja sairas koti, eikä kannatakaan sitä tehdä koska nuorena on tärkeätä että on kavereita. En edes halunnut näyttää kavereilleni kotiani koska se oli todella huono.
Mutta kaveripiirikään ei tunkeillut koskaan kotiini joten olin kavereiden kanssa mutten voinut kutsua heitä kotiini katsomaan sitä sairasta menoa joka siellä oli. Mielestäni tein oikein ja teinkin varmasti. Eikä kaverini sitä millään tavalla kyselleet asia vain oli niin että minun luonani ei käynyt kukaan ja sillä selvä, minut hyväksyttiin aina kaveripiirissä muiden luo ja otettiin asioihin mukaan, kiitos lankeaa siitä heille. Ehkä he ymmärsivät miten asiat oli mutta en vain huomannut sitä.
Ainoa asia joka oli pahasti vinksallaan oli kotini, siellä oleva narsistinen vanhempi ja ratkaisin asiat noin jo lapsena, joten todennäköisesti säästyin sillä itse pahemmilta vahingoilta.
Narsistivanhempi äitini oli juuri kuten kuvasit sellainen että jos joku muu vaikka oli tehnyt jotakin jossain hän päätti että niin olen minäkin ja kuin syyllisti suotta. Mutta toisaalta olin taas hyödyllinen vanhemmalleni joten olin varmasti jonkinlainen suosikki koska tein hänelle niin paljon ilmaista työtä ja kannattelin häntä. Aina aikuisiälle saakka. Hänellä olikin kesto-huono-tuuri, jota hoitaessa meni minun nuoruuteni, mutta se onkin jo toinen juttu.
No, näinhän se on, että jokaisen tarina kulkee erilaisten tilanteiden mukaan ja narsismia on varmasti yhtä monenlaista *laatua*, kuin on kantajaa.
Mutta periaatteessa narsistinen vanhempi toimii hyvin kaavamaisesti. Ja kun on vuosikymmeniä seurannut narsistivanhemman toimintaa. Narsistivanhemmasta oppii myöhemmin näkemään tavallaan ennakkoon sen, mitä seuraavaksi on tulossa.
Itseäni, narsistin aikuisena lapsena hämmästyttää eniten narsistivanhemman laskelmoiva häikäilemättömyys, kierous ja tavallaan *rajattomuus*. Hänen pahansuopaisuudella ei tunnu olevan mitään rajoja. Hän ei tunne käsitettä "hyvän tavan vastainen", vaan voi jatkaa vuodesta toiseen käsittämättömän huonoa käytöstä, joka on jo lopulta kääntynyt häntä itseään vastaan.
Omalla kohdalla narsisti vanhempi loukkasi minua erittäin rumasti puhelinkeskustelun aikana ja lopulta heitti minulle "luurin korvaan", kun hieman kyseenalaistin hänen valheellisia juttujaan ja hän arvattavasti koki tuolloin jääneensä hieman alakynteen, asianselvityksen yhteydessä.
Nyt hän odottaa, että ottaisin häneen yhteyttä ja pyytäisin häneltä anteeksi huonoa käytöstä.
Siis tässä nähdään se narsismin karuin puoli. Narsisti loukkaa *verisesti* ja sitten hän odottaa loukkaamaltaan henkilöltä anteeksipyyntöä teosta, jonka hän itse teki.
Minäkin olen aina laittanut sen kaavamaisuuden merkille. Ja sen että periaate, kun noustaan aina ylemmäs ja ylemmäs tarkastelemaan narsistin toimintaa, antaa osviittaa että toiminta periaatteeltaan noudattaa aina tiettyä mallia. Aivan kuin katselisit sotatannerta paikanpäältä, siitä läheltä et voi erottaa mitään, kaikki on sekasortoista, mutta taistelu, jota siinä siis käydään noudattaakin aina tiettyä kaavaa.
Narsistiäitini käytös näytti olevan aina hetken mielijohteista koostuva jatkumo, eikä siinä ollut mitään järkeä, mutta kun toimintaa todella seurasi kauempaa, huomasi että se kuitenkin johti aina samaan lopputulokseen, narsisti sai siinä vallan kaikesta. Eli vaikka siinä touhussa ei näyttänyt olevan mitään logiikkaa, kun oli itse asioissa mukana, mutta jos sen toiminnan avasi kuin fläppitaululle kaavioksi niin sehän onkin loogista. Narsisti vain etenee tunnustellen ja kokeillen, etsien heikkoa saumaa mistä pääsisi läpi sisälle toisen ihmisen psyykeen. Aivan kuin jääkiekkojoukkue etsii sitä heikkoa kohtaa vastustajan puolustuksesta. Sen heikon kohdan löydyttyä joku pääsee tekemään maalin. Noita hyökkäyksiä uusitaan niin kauan kunnes maali lopulta syntyy, aina vaihdellen kuvioita ja taktiikkaa. Samoin toimii narsistikin hän ei tyydy siihen että ei pääse ensimmäisellä kerralla päämääräänsä, vaan hyökkää aina ja aina uudelleen uuden asian kanssa, ja lopputuloksena olisi sama, narsisti saa kuin maalin. Narsistin kanssa otteleminen on peliä, mitä useamman loukkauksen, väheksymisen mitätöinnin tai muun negatiivisen asian hän saa uppoamaan uhrinsa mieleen sen enemmän hän tuntee olevansa voitolla. Sitä enemmän uhri taas on alakynnessä. Mutta jos narsisti kohtaakin jossakin parempansa eli itseään suuremman narsistin, joka tekee häneen noita 'maaleja' helposti hän pakenee silloin häntä koipien välissä. Hän ei kestä lainkaan olla tappiolla.
Jos uhri on helppo uhri niin narsisti menee silloin kuin hurmioon saadessaan kaiken uppoamaan sisään.
Tiedän tämän kokemuksesta koska minulla on pari tuttavaa, molemmat saman perheen lapsia, toinen alkoholisti ja narsisti, toinen ylikoulutettu ja narsisti. Toinen heistä tunkeutuu kylään ja joka kerta hänellä on kertomista jotain kuin 'luurankoja kaapista'-tyyliin minun vanhemmistani tai suvustani. Joka kerta eri tavoilla ja eri asiat, asian hän kertoo tyylillä: "Minä vaan sitä että tiedätkö että sinunkin isäsi/äitisi..." , tai toinen tapa kun sama kaveri on ryypännyt ja kovassa jälkilöylyssä ja silmäpussit roikkuu polvissa hän tulee ja sanoo että hän säälii minua. Toinen näistä lapsista lähettelee outoja sähköposteja, joissa on samanlainen negatiivinen sävy aina minua ja minun lapsuudenperhettäni kohtaan.
He yrittävät kuin todistaa minulle kuinka huonoista tarpeista minut on tehty:)
Kirjoitusvirheitäkin niin paljon että välillä on vaikeuksia tulkita mitä siinä oikein lukee, ihminen on kuitenkin yliopistossa koulunsa käynyt, mutta ei näköjään ole tarvinnut osata edes välttävää oikeinkirjoitusta.
Minä saan aina luurin korvaan, se on käytäntö, vaikka ei olisi mitään riitaakaan, varmaankin sen varmistamiseksi, etten ehtisi lauseellakaan kyseenalaistamaan mitään, tai sanomaan mitään johon toisilla ei olisi mitään järkeviä perusteluja.
Tai oikeastaan riitaa ei koskaan ole, eikä voi tulla tällä käytännöllä, että luuri tulee korvaan aina niin nopeasti, etten voi sanoa mitään. Ja näin toimitaan vaikka miten ystävällinen olisin tai anteeksi pyytelisin tai ihan mitä vain.
Ennenkaikkea mikäli pyydän rauhallista ystävällistä keskustelua, luuri lyödään hyvin nopeasti.
No tavallaan se narsistin lapsi on ainoastaan *säälintuotto* -väline narsistille. Narsisti tekee syntipukkilapsestaan *syyllisen* selittämättömään sisäiseen pahaan oloonsa. Jonkunhan se on hänelle aiheutettava, kun hänessä itsessä, ei ole kerrassaan mitään vikaa.
Narsistin valehdellessa *syntipukin* seläntakana täysin ilman tunnontuskia. Hän saa aikaiseksi sen, että narsistin uskottu *hovi*alkaa säälimään narsistia ja antamaan tälle haluttua myötätuntoa ja syyttämään syytöntä *syntipukkia* tapahtuneesta. Hän nauttii ainoastaan siitä, että se tuotti hänelle halutun lopputuloksen. Narsisti itse pitää uhriaan syyllisenä tapahtuneeseen, vaikka hänen sepitteellinen tarinansa kolmannelle ospuolelle ei ole edes totuuden mukainen.
Tässä katalassa pelissä ei oman lapsen maineen mustamaalaaminen häiritse narsistia yhtään. Lapsensa uhraaminen hänen omaksi eduksi, on todella härskiä, mutta on se sen arvoista, että se kannattaan narsistin mielestä tehdä.
Ja lisäksi, *syntipukkihan* on AINA syyllinen kaikkeen pahaan, jonka on narsistille tapahtunut. Vaikka yleensä se syntipukki itse, on täysin tietämätön *koko keitoksesta*, ennen sen lopullista pohjaan palamista.
Ihminen jolla on narsistisia piirteitä voi olla myös bibolaarista poteva. Ne valoisammat tulevaisuuden näkymät sattuvat maanisina jaksoina.
Itsellä näistä kokemuksia. Teen aivan päättömiä ja kalliita ostoksia. Myyn tarpeettomat kamat puolella hintaa pois nurkista.
Juuh ja sitten voimakas syyllisyydentunne ja katumus kun tullaan sieltä ylhäältä alas. Syyllisyydentunne erottaa just sinut narsismista.
Narsistilla on ylivertainen tunne päällimmäisenä, tekee tuo omituinen otus sitten ihan mitä tahansa, mutta voi pojat jos narsisti pääsee oikeudessa pätemään tai pääsee tunteseen että vedättää salia 6-0.
Mihin se perustuu, no siihen narsismiin esimerkiksi? Narsisti on empaattista marttyyriä esittävä epäjohdonmukainen, kateellinen ja kaoottinen, sadistinen, oikeasti täydellisen epäempaattinen (tulkitsee muita vain sen iänikuisen OMAN ITSENSÄ minä-minä-minä-mainitsinkojo-minän kautta).
Tietysti liian hyvä vanhempi, jos pääsee itse antamaan todistusta omasta itsestään, lempiaiheestaan. Kas ettei jälkeläisistä tahdo löytyä arkunkantajia eikä rakkautta tyrannia kohtaan...
Tänään vielä sosiaaliarkussa kylmäkaapissa odottamassa tuhkaamista.
Huomenna hyvällä tsägällä kremakaminan lämpöön.
Sen pienen tuhkauurnan jaksaa kantaa ilman bodaustakin.
Ettäkö styranki olisin? Pitäisin ensin ajatella ennenkuin törkeitä vihjauksia esitetään. Nimittäin.
Tänään veljekset Orm ja Odd onnekkaat horjuivat marketin valoissa toimivaan alkoon.
Odd sanoi etten ole syönyt tänään mitään siks on heikko olo.
Meinasin antaa mr O:lle rahaa lenkkimakkaraan, mutta meinasin että nehän pyytää ruoka-apua jatkossa alvariinsa.
En ole esittänyt sinusta kuka lienetkään törkeitä vihjauksia, vaikka itsesi kai luulit tunnistavasikin.
Tänään yhtä huomenna toista, viittaus jokapäiväisiin raivokohtauksiin yhden navan ympärillä väärin toimittaessa. Niin tai näin, aina väärin päin.
Teidän Armonne
Käsititte väärin teidän armonne. En suinkaan olettanut että olisitte esittänyt vähäisen alamaisen ominaisuudessani lainkaan mitään vihjauksia tai viittauksia.
Olkoon Klotho Teille edelleen suosiollinen, Antakoon Hän Teille suloisia yöunia. Huomiseksi elähdyttäviä ihmiskontakteja.
Vai niin, no sitten häiriköintinne todellinen tarkoitus jää minulle täydelliseksi mysteeriksi, mutta hyvä niin. Olkoon hovinne teille alati suosiollinen, mestari Klotho.
Narsistihan on kaikessa täydellinen, joten myös vanhemmuus onnistuu häneltä aivan loistavasti. Miten muuten voisikaan olla?
Itse tykkäsin olla koulussa ja kavereiden luona. Nykyään ymmärrän, että halusin pois kodin painostavasta ja vaativasta ilmapiiristä. Hassua ajatella, että koin koulun vähemmän vaativana kuin oman kodin, mutta niin se vain meni. Koulussa oli tilaa omalle persoonalleni, kotona ei.
Muistan kun lapsena sairastin hankalaa migreeniä (eipä yllätä), niin äiti syyllisti kotiin jäämisestä ja pakotti usein lähtemään kouluun. Koulumatkalla ja koulussa oksentelin ja hätääntynyt opettaja lähetti minut kotiin. Äiti puhui lorvikatarrista. Jo silloin ihmettelin hiljaa mielessäni, miksi muka keksisin tekosyyn olla menemättä kouluun, kun viihdyin siellä paremmin kuin kotona.