Moi kaikille.
Haluan tietää kuinka yleistä on vanhoillislestadiolaisperheissä väkivalta nimenomaan vanhempien välillä? Meillä sitä ollut 10 vuotta. Välillä oli 2 vuotta taukoa. Välillä oli 2 krt vuodessa. Olipa kauan sitten vuosi jolloin niitä oli noin 50krt.
On saatu apua, molemmat vanhemmat ja lapset myös. Mies käy mielellään hoitamassa ongelmaansa eikä sano etten saisi puhua asiasta eteempäin. Ei ole muuten narsistinen tai muulla tavoin uhkaava, mutta kun heittää yli silmissä sumenee ja pam! Lapsena ei ole oppinut negatiivisiä höyryjä päästää pihalle. KAi sitä itekkin hälle huonoa mieltä tuotan, mutta sen sanon että suuttua saa mulle, mutta ei käydä käsiksi.
Lapsia meillä on kolme ja molempien väsymyksen vuoksi niiden tuloa on rajoitettu. Muuten oltaisiin lataamossa koko perhe.
Me ihan fiksu perhe, mies hyvissä töissä ja ulkopuoliset tuskin päällepäin huomaa että noilla ongelmia.
Ero? sitä mietitty monta krt, mutta ei minusta siihen ole. Tiedän, että lapsille ero parempi jos riitaa kotona, mutta on se kuitenkin hankala päätös. yksi lapsista on erityislapsi ja sen hoito välillä haastavaa. Muitakin arjen ongelmia ollut, taloudellinen konkurssi melkein oli.
Miten kohtalotoverit jaksatta? En kaipaa sääliä tai mitä persettä teet vielä suhteessa jne..
Haluan tietää kuinka yleistä on vanhoillislestadiolaisperheissä väkivalta nimenomaan vanhempien välillä? Meillä sitä ollut 10 vuotta. Välillä oli 2 vuotta taukoa. Välillä oli 2 krt vuodessa. Olipa kauan sitten vuosi jolloin niitä oli noin 50krt.
On saatu apua, molemmat vanhemmat ja lapset myös. Mies käy mielellään hoitamassa ongelmaansa eikä sano etten saisi puhua asiasta eteempäin. Ei ole muuten narsistinen tai muulla tavoin uhkaava, mutta kun heittää yli silmissä sumenee ja pam! Lapsena ei ole oppinut negatiivisiä höyryjä päästää pihalle. KAi sitä itekkin hälle huonoa mieltä tuotan, mutta sen sanon että suuttua saa mulle, mutta ei käydä käsiksi.
Lapsia meillä on kolme ja molempien väsymyksen vuoksi niiden tuloa on rajoitettu. Muuten oltaisiin lataamossa koko perhe.
Me ihan fiksu perhe, mies hyvissä töissä ja ulkopuoliset tuskin päällepäin huomaa että noilla ongelmia.
Ero? sitä mietitty monta krt, mutta ei minusta siihen ole. Tiedän, että lapsille ero parempi jos riitaa kotona, mutta on se kuitenkin hankala päätös. yksi lapsista on erityislapsi ja sen hoito välillä haastavaa. Muitakin arjen ongelmia ollut, taloudellinen konkurssi melkein oli.
Miten kohtalotoverit jaksatta? En kaipaa sääliä tai mitä persettä teet vielä suhteessa jne..
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sen verran vielä lisää, että meillä on myös rakkautta ja olen antanut miehelleni monet kerrat anteeksi. Tiedän, että kaikista ei siihen ole ja siskonikin on ihmetellyt vahvuuttani. Miehellä paljon kavereita on tosisosiaalinen tulee kaikkien mun sukulaisten kanssa toimeen eikä saa minun suvulta haukkuja päälleen, ennemmin tsemppausta. Kukaan ei tietysti pideä sitä oikeena että lyö. Mieskin ihan harmisaan on asiasta. Edellinen krt oli viikko sit ja sen jälkeen se on ollut iha npois tolaltaan
Mitään seksuaalista väkivaltaa ei ole. Mieluumin kärsin ite seksin puutteesta ku miestäni ei kiinnosta hirveesti koko touhu. aina välillä ;) On tää vaan niin perseestä tää touhu, kieltämättä lapset kärsii ja kyllä vanhemmatkin molemmat. Tuntuu ettei hyvää ratkaisua olekaan. Anteeksi jos sanon, en toivo toisen poismenoa, mutta tuntuu, että jos tää jatkuu näin niin olisi parempi, että hän pääsisi jo taivaaseen, niin saisin rauhan elää normaalia elämää...
Olisi mielenkiintoista tietää, millaisissa oloissa tutustuitta toisiinne?
Taustoittaminen lapsuus ja nuoruusvaiheiden läpikäyminen saattaisi avata käsittelemättömiä lukkoja. Kuinka kauan seurustelitta ja ilmenikö silloin viitteitä väkivallasta? Toisin sanoen, tutustuikko toisiinne riittävästi ennen kuin menittä vihille.
olet tässä nyt yksin rakennellut ketjuasi kun täällä ei ketään ole, uskovaisia vain harvoin. Tämä palsta ei ole paras mahdollinen paikka selvitellä ongelmia.
Voisihan se jossakin olla uskovaisille tarkoitettu palsta, jossa voisi ongelmista keskustella, mutta semmoisen moderointi saattaisi olla hankalaa ja työlästä. Sitäpaitsi kun joku melperinperkele sieltä jonkin vihaisen harkitsemattoman kommentin vuoksi joskus bannattaisiin niin menetettäisiin se mahdollisuus, että tuolla saatanalla toisena päivänä olisikin saattanut olla niin pirun asiallista kysyttävää.
Parasta kai olisi, jos olisi joku hyvä ystävä tai kaveri, jonka kanssa asioista voisi keskustella. Hyvä kait minun on sanoa, kun olen ihan yksin enkä koskaan tapaa ketään. Olen jo ajat sitten luopunut toivosta, että minulla olisi joku ystävä tai kaveri, enkä ole tehnytkään mitään saadakseni ystäviä ja kavereita; olen siis vain tyytynyt olemaan yksin. MInua ei kukaan pahoinpitele eikä minulla ole ketään, jota voisin pahoinpidellä.
Vaikutat vl-sekopäältä. :((
Vlfoorumi on yks paikka. Liittyen tuohon edelliseen kommenttin.
Vlfoorumi on parempi kiertää kaukaa. Sen huono maine on syystä ansaittu. Siellä ylläpitäjillä ei ole halua tai taitoa välttää keskusteluissa henkistä ja/tai hengellistä väkivaltaa, eikä kyseinen paikka ole myöskään vallitsevilta uskonkäsityksiltään ns. tervehenkinen.
on tiukka ja lakihenkinen. Siellä ei elä Jumalan lapsen vapaus. Siellä on tilaa vain vahvoille ja oikeassaolijoille. Hyvää tuossa palstassa on se, että sinne on esim. koottu vanhoja kristittyjen kirjoituksia.
Joissakin uskovaisten blogeissa on keskustelumahdollisuus. Olisikohan tämä nyt monessakin ketjussa mainittu Joona Korteniemi uskovainen? Hänellä on blogi, mutta en nyt muista, olisinko joskus lukenut sitä. Joonan kannalta erittäin vaarallista on, että hän tänään 2.12.2015 esiintyy jossakussa seminaarissa Oulussa, siellä missä eriseuraiset ja Jumalan valtakunnan viholliset kaulailevat. Periaatteessa tietenkin saatta tuntua oikealta, että uskovaisina mennään sinnekin, jotta oltaisiin esillä, mutta kokemuksesta tiedämme, että huonostihan siinä yleensä käy.
Mari Leppänenkin esiintyi varsin hyvin uskovaisena jossakussa TV-ohjelmassa taannoin, mutta pian sen jälkeen hän hoksasikin ryhtyä papittareksi ja yhdessä miehensä kanssa ryhtyi puolustamaan homoutta.
Todellakaan ainoa väkivaltaisessa vl-perheessä elävä et ole. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon väkivaltaisia vl-perheitä on, mutta jonkinlainen peruslähtökohta lienee se, että väkivaltaan taipuvaisia ihmisiä on vanhoillislestadiolaisissa yhtä paljon kuin muissakin suomalaisissa. Jossain määrin vl-perheitä suojaa se, ettei alkoholi yleensä ole juurikaan kuviossa mukana, sillä alkoholilla on usein väkivaltatapauksissa jotain osuutta asiaan. Toisaalta vl-perheiden alttiutta väkivaltakokemuksille voivat lisätä suuren perheen kanssa elämiseen liittyvät jaksamisen tms. ongelmat.
Kuulostaa siltä, että miehesi saama apu ei ole riittävää. On positiivista, että väkivallasta on joskus ollut kahden vuoden tauko. Se kertoo, että tilanteen kanssa ei kannata "oppia" elämään: miehesi osaa elää myös lyömättä. Väkivaltatilanteiden syvä katuminen voi toimia myös uusien väkivaltatilanteiden mahdollistajana, kun katuminen syrjäyttää todellisen vastuunoton tilanteesta. Katuminen voi olla ymmärrettävääkin, mutta väkivaltaa ei tarvitse ymmärtää. Se on aina väärin.
Vain sinä itse tiedät perheesi tilanteen siten, että onko intensiivisemmän avun hakeminen riittävää vai onko syytä vakavasti harkita muita vaihtoehtoja kuten erillään asumista tai tukiperhettä lapsille. Lapsien paras olisi joka tapauksessa syytä turvata, vaikka itse alistuisit väkivaltatilanteiden toistuvaan läsnäoloon.
Tsemppiä ja turvallista tulevaisuutta perheellesi!
Hyvä vastaus. Tykkään.
miehesi vaikuttaa narsistiselta sekopäältä eikä halua muuttaa tapojaan, ei se sen kummenpaa ole.
jos ei mies osaa vihojaan puskea muualle kuin heikompiinsa sellainen mies ei mikään MIES, vaan kiusankappale ja viheliäinen kakara, olkoot sitten vaikka euroopan kuningas kiipeilynsä tuloksena.
mihesä voi hyvällä omallatunnolla erota, jos siis haluaa erota eikä halua siuetää väkivaltaa. Ei sitä kukaan tuomitse, kaikkein vähiten Jumala.
Tiedossani on eräs vl-perhe... tyttö ja poika tutustuivat jo kansanopistossa, noissa kristillisyytemme virallisissa parittelulaitoksissa, rakastuivat, menivät naimisiin, saivat molemmat ammatin, saivat useita lapsiakin. Sitten mies alkoholisoitui ja alkoi pahoinpidellä vaimoaan.
Tuli avioero. Se katsottiin ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi.
Jatkoa en tähän tarinaan tiedä. Onhan mahdollista, että tämä eronnut nuori nainen uskonyhteisöstään löytää jonkun kunnollisen miehen.
Jumalan valtakunnan ymmärrys on semmoinen, että uskotaan synnit anteeksi ja aloitetaan kaikki taas alusta.
Ymmärrän hyvin, että tähänkin ketjuun nyt seuraavaksi tulevat fariseukset lakeineen, että jos kerran on erottu niin sitten sitä tarvitsee kärsiä ja käpristellä koko elämänsä ajan. Jumalan tahto kuitenkaan ei ole niin. Se sopisi jokaisen Jumalan lapsen ymmärtää.
kansanopistot kristillisyytemme virallisia parittelulaitoksia?
Onko miehesi nimi Olavi, Aino tai Matti ?
Oletko miettinyt syytä väkivaltaan.Ehkä se ettei miestäsi kiinosta seksi sinun kanssasion syy.Monesti miehen elin on vaimon sijasta ollut tyttären suussa tai jopa reiässä.Se aiheuttaa miehellesi patutumia ja synnintuntoja jotka saa aikaan vihanpurkauksen.Pyytäkää yhdessä Kristukselta pauja ja voimaa.
En muuta osaa sanoa voi asia olla toisinkin.Tokkopa miehesi on ollut väkivaltainen koko ikää