Vaikka ihmisinä olette menetettyjä pölvästejä, joita ei pitäisi olla edes olemassa, niin lukekaa ainakin tuo:
Helsingin ja Edinburghin yliopiston tutkijaryhmät ovat kartoittaneet ensimmäisenä maailmassa erään viruksen perintöainesta vanhoista luista.
Viruksista monet jättävät jälkensä ihmisen kudoksiin. Infektion jälkeen niihin voi jäädä perintöainesta, joka voidaan nykyaikaisten DNA-tekniikoiden avulla määrittää ja analysoida jopa vuosikymmeniä tartunnan jälkeen.
– Ihmisen kudokset ovat kuin elinikäinen arkisto, josta käy ilmi, millaisia viruspatogeeneja henkilö on elämänsä aikana kohdannut, kuvaa Helsingin yliopiston kliinisen virologian professori Klaus Hedman.
Tutkijat ovat nyt ensimmäisen kerran osoittaneet, että viruksen DNA:ta voi analysoida myös kauan sitten kuolleiden luista. Virologien ja oikeuslääketieteen tutkijoiden yhteistyönä analysoitiin nyt toisessa maailmansodassa kaatuneiden, Itä-Karjalan metsissä jopa 70 vuotta maanneiden sotavainajien luita, joista löydettiin parvorokkoviruksen DNA:ta.
Tutkimus julkaistiin arvostetussa Scientific Reports -sarjassa.
Sotavainajien virustyyppiä ei ole tavattu Suomessa 70-luvun jälkeen
Tutkituista 106 luusta parvorokkovirusta löytyi lähes joka toiselta. Se on nykyään yleinen lastensairauksien aiheuttaja. Sotavainajista löydettyä virustyyppiä ei ole kuitenkaan löydetty Suomesta 70-luvun jälkeen. Lisäksi kahden vainajan luista löydettiin sellaista virustyyppiä, joka ei ole tiettävästi koskaan esiintynyt Pohjoismaissa. Näiden kahden vainajan arvioidaan olleen luultavasti Neuvostoliiton armeijan sotilaita.
– Kartoittamalla ja analysoimalla virusten geenejä vanhoista ihmisnäytteistä käsityksemme virusten kehityksestä ja levinneisyydestä syvenee. Tuloksia voidaan verrata nykyvirusten muotoihin ja taudinaiheuttamiskykyyn, minkä ansiosta edellytykset ehkäistä ja hävittää infektiotauteja paranevat, Hedman sanoo.
Sodassa kaatuneet suomalaissotilaat haudattiin väliaikaisiin kenttähautoihin.
Sodassa kaatuneet suomalaissotilaat haudattiin väliaikaisiin kenttähautoihin. (KUVA: SA-kuva / Luutnantti Pekka Kyytinen)
Tutkijoiden mukaan oman DNA:n ja virus-DNA:n yhdistelmä auttaa tunnistamaan nykyajan vainajia ja selvittämään ihmisten liikehdintää maapallolla. Seuraavaksi aiotaan selvittää aikaa ajassa taaksepäin.
– Olisihan huikean mielenkiintoista selvittää, minkälaisia viruksia kierteli esimerkiksi keskiajan eurooppalaisissa tai kuinka erikoisia olivat ne virukset, jotka kiertelivät Etelä-Amerikassa ennen eurooppalaisten mantereelle tuloa.
Ajatus tutkimukseen lähti väitöstutkimusta tekevän Mari Toppisen ideasta. Toppinen alkoi pohtia erään luennon seurauksena, voisiko virus-DNA:ta löytyä kauan sitten kuolleiden vainajien luista.
– Pitihän idea ilman muuta tarkistaa! Tulos olikin melkoinen yllätys ja avasi koko maailmalle aivan uuden tutkimusalueen, Hedman hehkuttaa.
Tuuli Topelius
Helsingin ja Edinburghin yliopiston tutkijaryhmät ovat kartoittaneet ensimmäisenä maailmassa erään viruksen perintöainesta vanhoista luista.
Viruksista monet jättävät jälkensä ihmisen kudoksiin. Infektion jälkeen niihin voi jäädä perintöainesta, joka voidaan nykyaikaisten DNA-tekniikoiden avulla määrittää ja analysoida jopa vuosikymmeniä tartunnan jälkeen.
– Ihmisen kudokset ovat kuin elinikäinen arkisto, josta käy ilmi, millaisia viruspatogeeneja henkilö on elämänsä aikana kohdannut, kuvaa Helsingin yliopiston kliinisen virologian professori Klaus Hedman.
Tutkijat ovat nyt ensimmäisen kerran osoittaneet, että viruksen DNA:ta voi analysoida myös kauan sitten kuolleiden luista. Virologien ja oikeuslääketieteen tutkijoiden yhteistyönä analysoitiin nyt toisessa maailmansodassa kaatuneiden, Itä-Karjalan metsissä jopa 70 vuotta maanneiden sotavainajien luita, joista löydettiin parvorokkoviruksen DNA:ta.
Tutkimus julkaistiin arvostetussa Scientific Reports -sarjassa.
Sotavainajien virustyyppiä ei ole tavattu Suomessa 70-luvun jälkeen
Tutkituista 106 luusta parvorokkovirusta löytyi lähes joka toiselta. Se on nykyään yleinen lastensairauksien aiheuttaja. Sotavainajista löydettyä virustyyppiä ei ole kuitenkaan löydetty Suomesta 70-luvun jälkeen. Lisäksi kahden vainajan luista löydettiin sellaista virustyyppiä, joka ei ole tiettävästi koskaan esiintynyt Pohjoismaissa. Näiden kahden vainajan arvioidaan olleen luultavasti Neuvostoliiton armeijan sotilaita.
– Kartoittamalla ja analysoimalla virusten geenejä vanhoista ihmisnäytteistä käsityksemme virusten kehityksestä ja levinneisyydestä syvenee. Tuloksia voidaan verrata nykyvirusten muotoihin ja taudinaiheuttamiskykyyn, minkä ansiosta edellytykset ehkäistä ja hävittää infektiotauteja paranevat, Hedman sanoo.
Sodassa kaatuneet suomalaissotilaat haudattiin väliaikaisiin kenttähautoihin.
Sodassa kaatuneet suomalaissotilaat haudattiin väliaikaisiin kenttähautoihin. (KUVA: SA-kuva / Luutnantti Pekka Kyytinen)
Tutkijoiden mukaan oman DNA:n ja virus-DNA:n yhdistelmä auttaa tunnistamaan nykyajan vainajia ja selvittämään ihmisten liikehdintää maapallolla. Seuraavaksi aiotaan selvittää aikaa ajassa taaksepäin.
– Olisihan huikean mielenkiintoista selvittää, minkälaisia viruksia kierteli esimerkiksi keskiajan eurooppalaisissa tai kuinka erikoisia olivat ne virukset, jotka kiertelivät Etelä-Amerikassa ennen eurooppalaisten mantereelle tuloa.
Ajatus tutkimukseen lähti väitöstutkimusta tekevän Mari Toppisen ideasta. Toppinen alkoi pohtia erään luennon seurauksena, voisiko virus-DNA:ta löytyä kauan sitten kuolleiden vainajien luista.
– Pitihän idea ilman muuta tarkistaa! Tulos olikin melkoinen yllätys ja avasi koko maailmalle aivan uuden tutkimusalueen, Hedman hehkuttaa.
Tuuli Topelius
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.