OCD takanapäin?

kertokaakokemuksia

Heippa!
Sairastuin OCD:en noin kymmenisen vuotta sitten. Pakko-oireet liittyivät juurikin puhtauteen ja asioiden varmisteluun. Kävin tuolloin viikottain yli vuoden terapiassa erityisesti kognitiivisessä terapiassa. Oireet helpottuivat jo muutaman kuukauden kuluessa ja oikeestaan pikkuhiljaa aloin paranemaan. Virallisen "tuomion" saadessani olin erittäin invalidisoitunut oireideni kanssa. Kaksi vuotta sairastumisen jälkeen aloin olemaan jo lähes "terve". Nykyään minulla ei ole enää minkäänlaisia pakko-oireita tai ajatuksia. Aikaisemmin minua ei oikeastaan edes kiinnostanut OCD, halusin vaan jättää sen aivojeni sopukoihin ja unohtaa koko asian. Nyt iän karttuessa mielenkiintoni asiaa kohden on herännyt ja olen koittanut löytää tarinoita muista, jotka ovat parantuneet OCD:stä. Vieläkin kyllä sana parantuminen nostaa ihon kananlihalle, mitä jos sairastunkin uudestaan tähän, mutta toisaalta sen OCD:stä olen oppinut, että elämä todellakaan on hetkessä elämistä. Muistan vieläkin ne päivät kun tuijotin hellan levyjä ja räpytin silmiäni 100 kertaa, jonka jälkeen siirryin tuijottamaan kelloa, jonka jälkeen... Haluaisin siis kuulla muiden tarinoita, joille OCD on ns. taakse jäänyttä elämää.

9

1548

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ahdistaa

      Itse olen parantunut pakkorituaaleista ja joistakin peloista. Pakotin itseni vaan toistamasta tiettyjä rituaaleja ja pikkuhiljaa se tarve loppui. Ennen pelkäsin, että läheiseni kuolee jos en tee asioita tietyllä tavalla. Läheinen kuitenkin kuoli luonnollisesti. Sen avulla pääsin siitä pelosta eroon, koska kaikki kuolee kuitenkin joskus.
      Ahdistavista pakkoajatuksista en ole päässyt eroon. Voin ajatella mitä iljettävimpiä asioita ja sitten ne alkavat ahdistaa. Olen oppinut hieman hillitsemään niitä, antamalla ajatusten vaan mennä, etten jää niitä märehtimään. Joskus on tosi hyviä päiviä, ettei ikäviä ajatuksia ole ollenkaan.

    • Sistinasnight

      Minulle on tulossa uudelleen puhjenneesta OCD:sta 2 vuotta täyteen tässä kuussa.

      Alkuillasta olin välttänyt jo paljon rituaaleja, ja tuntui kun olin voitolla.

      Nyt taas olo on masentunut, kun se pääsi iskemään "nurkan takaa".

      Olen kuitenkin ottanut tavoitteeksi päästä tästä eroon, sillä olen päässyt ennenkin. Mielellään siten että sen kuolinpäivä on sen syntymäpäivänä. Tai edes samassa kuussa.

      On helpottavaa kuulla, että siitä voi päästä eroon.

      Pahinta on jos se pääsee liian pitkälle. Sille ei saa antaa pikkusormeakaan.

      Kuinka sinä siitä paranit?

    • gejyli

      Ajattelepa kuinka julman tuomion ne langettavat ohjelmassa "OCD-camp (löytyy YouTubesta.)" Ne ovat asenteella että OCD-ei parannu koskaan, vaan sitä voi vain enemmän tai vähemmän kotrolloida.

      Täytyisi reformoida myös tämä neuroosienhoito totaalisesti siten, että keskitytään potilaiden parantamiseen, eikä mielureiden massien täyttämiseen.

    • neurootikko

      Täytyy ymmärtää jotta pakkoneuroosia on niin monenlaista, Joillakin lievänä ja toisilla taasen todella pahana.

      Suomessa on tehty ainakin yhdelle jopa leikkaus ocd:n takia.

      • hhrrhuil

        Täytyy vaan miettiä, että oliko kaiken väärti. Pahoin pelkään ettei...

      • ffkäkis

        Mistä tiedät? Oliko tuttu? Mitä hänelle kuuluu nykyään?

    • pakkoon

      Kuinka pakkoneuroosista parannutaan?
      Tietoa otetaan ilomielin vastaan?

      -kiitos

      • Neuvojaodottaen

        Joo no yksi keino, että ajattelet tekeekö muutkin näin, toimiiko muut tässä asiassa näin vai pitääkö minun olla tekemättä, koska se on liioittelua. Eihän muutkaan tee näin. Se on vaikeaa ja riippuu paljon pakkotoimista, pitäisi osata olla välittämättä ikäänkuin!

    • kuun_valo

      Itselläni helpottanut kun oireilun on tunnistanut ja tavallaan hyväksynyt (=tiedostanut itsessään kyseisen taipumuksen tapana reagoida stressiin/ ahdistukseen). Esim mitä enemmän stressaan, sitä useammin tuntuu että pitää pestä käsiä jne. Itselläni ollut tosin aika lievää, mutta silti tuntui aina tyhmältä, kun jotain juttua oli pakko toistaa vaikka tiesi miten älytöntä se oli. Jotkut jutut olleet ohimeneviä ja loppuneet itsestään, osa tahdonvoimalla. Myös terapiasta ollut apua mulle.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitkä asiat

      tekevät vaikeaksi kohdata kaivattusi?
      Ikävä
      74
      904

    2. Miltä se tuntuu

      Miltä se tuntuu havahtua, että on ollut ihmistä kohtaan, joka on rakastanut ja varjellut, täysi m*lkku? Vai havahtuuko s
      Ikävä
      104
      768

    3. Mikä jäi sanomatta kaivatullesi?

      Ja milloin?
      Ikävä
      60
      752

    4. Rakas

      Eihän se tietysti minulle kuulu, mutta missä sinä olet? 😠
      Ikävä
      43
      704

    5. Haluaisitko oikeasti

      Vakavampaa välillemme vai tämäkö riittää
      Ikävä
      49
      654

    6. Pidit itseäsi liian

      Vanhana minulle? Niinkö?
      Ikävä
      45
      653

    7. En mahda sille mitään

      Olet ihanin ja tykkään sinusta todella paljon.
      Ikävä
      31
      629

    8. Mitä se olisi

      Jos sinä mies saisit sanoa kaivatullesi mitä vain juuri nyt. Ilman mitään seuraamuksia yms. Niin mitä sanoisit?
      Ikävä
      34
      577

    9. Joko olet luovuttanut

      Mun suhteen?
      Ikävä
      50
      570

    10. Sinunkin pitää jättää

      Se kaivattusi rauhaan.
      Ikävä
      38
      516
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt