OCD takanapäin?

kertokaakokemuksia

Heippa!
Sairastuin OCD:en noin kymmenisen vuotta sitten. Pakko-oireet liittyivät juurikin puhtauteen ja asioiden varmisteluun. Kävin tuolloin viikottain yli vuoden terapiassa erityisesti kognitiivisessä terapiassa. Oireet helpottuivat jo muutaman kuukauden kuluessa ja oikeestaan pikkuhiljaa aloin paranemaan. Virallisen "tuomion" saadessani olin erittäin invalidisoitunut oireideni kanssa. Kaksi vuotta sairastumisen jälkeen aloin olemaan jo lähes "terve". Nykyään minulla ei ole enää minkäänlaisia pakko-oireita tai ajatuksia. Aikaisemmin minua ei oikeastaan edes kiinnostanut OCD, halusin vaan jättää sen aivojeni sopukoihin ja unohtaa koko asian. Nyt iän karttuessa mielenkiintoni asiaa kohden on herännyt ja olen koittanut löytää tarinoita muista, jotka ovat parantuneet OCD:stä. Vieläkin kyllä sana parantuminen nostaa ihon kananlihalle, mitä jos sairastunkin uudestaan tähän, mutta toisaalta sen OCD:stä olen oppinut, että elämä todellakaan on hetkessä elämistä. Muistan vieläkin ne päivät kun tuijotin hellan levyjä ja räpytin silmiäni 100 kertaa, jonka jälkeen siirryin tuijottamaan kelloa, jonka jälkeen... Haluaisin siis kuulla muiden tarinoita, joille OCD on ns. taakse jäänyttä elämää.

9

1182

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ahdistaa

      Itse olen parantunut pakkorituaaleista ja joistakin peloista. Pakotin itseni vaan toistamasta tiettyjä rituaaleja ja pikkuhiljaa se tarve loppui. Ennen pelkäsin, että läheiseni kuolee jos en tee asioita tietyllä tavalla. Läheinen kuitenkin kuoli luonnollisesti. Sen avulla pääsin siitä pelosta eroon, koska kaikki kuolee kuitenkin joskus.
      Ahdistavista pakkoajatuksista en ole päässyt eroon. Voin ajatella mitä iljettävimpiä asioita ja sitten ne alkavat ahdistaa. Olen oppinut hieman hillitsemään niitä, antamalla ajatusten vaan mennä, etten jää niitä märehtimään. Joskus on tosi hyviä päiviä, ettei ikäviä ajatuksia ole ollenkaan.

    • Sistinasnight

      Minulle on tulossa uudelleen puhjenneesta OCD:sta 2 vuotta täyteen tässä kuussa.

      Alkuillasta olin välttänyt jo paljon rituaaleja, ja tuntui kun olin voitolla.

      Nyt taas olo on masentunut, kun se pääsi iskemään "nurkan takaa".

      Olen kuitenkin ottanut tavoitteeksi päästä tästä eroon, sillä olen päässyt ennenkin. Mielellään siten että sen kuolinpäivä on sen syntymäpäivänä. Tai edes samassa kuussa.

      On helpottavaa kuulla, että siitä voi päästä eroon.

      Pahinta on jos se pääsee liian pitkälle. Sille ei saa antaa pikkusormeakaan.

      Kuinka sinä siitä paranit?

    • gejyli

      Ajattelepa kuinka julman tuomion ne langettavat ohjelmassa "OCD-camp (löytyy YouTubesta.)" Ne ovat asenteella että OCD-ei parannu koskaan, vaan sitä voi vain enemmän tai vähemmän kotrolloida.

      Täytyisi reformoida myös tämä neuroosienhoito totaalisesti siten, että keskitytään potilaiden parantamiseen, eikä mielureiden massien täyttämiseen.

    • neurootikko

      Täytyy ymmärtää jotta pakkoneuroosia on niin monenlaista, Joillakin lievänä ja toisilla taasen todella pahana.

      Suomessa on tehty ainakin yhdelle jopa leikkaus ocd:n takia.

      • hhrrhuil

        Täytyy vaan miettiä, että oliko kaiken väärti. Pahoin pelkään ettei...


      • ffkäkis

        Mistä tiedät? Oliko tuttu? Mitä hänelle kuuluu nykyään?


    • pakkoon

      Kuinka pakkoneuroosista parannutaan?
      Tietoa otetaan ilomielin vastaan?

      -kiitos

      • Neuvojaodottaen

        Joo no yksi keino, että ajattelet tekeekö muutkin näin, toimiiko muut tässä asiassa näin vai pitääkö minun olla tekemättä, koska se on liioittelua. Eihän muutkaan tee näin. Se on vaikeaa ja riippuu paljon pakkotoimista, pitäisi osata olla välittämättä ikäänkuin!


    • kuun_valo

      Itselläni helpottanut kun oireilun on tunnistanut ja tavallaan hyväksynyt (=tiedostanut itsessään kyseisen taipumuksen tapana reagoida stressiin/ ahdistukseen). Esim mitä enemmän stressaan, sitä useammin tuntuu että pitää pestä käsiä jne. Itselläni ollut tosin aika lievää, mutta silti tuntui aina tyhmältä, kun jotain juttua oli pakko toistaa vaikka tiesi miten älytöntä se oli. Jotkut jutut olleet ohimeneviä ja loppuneet itsestään, osa tahdonvoimalla. Myös terapiasta ollut apua mulle.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. En usko et meistä tulee jotain

      Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel
      Ikävä
      10
      2670
    2. Kuvaile itseäsi

      Kaivatullesi, niin että hän sinut tunnistaa.
      Ikävä
      93
      1987
    3. Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"

      Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei
      Suomalaiset julkkikset
      40
      1518
    4. Huomenta keskipäivää

      Kivaa päivää mukaville ja söpösille. 🐺🫅❤️☕☀️
      Ikävä
      260
      1398
    5. Yli puolella maahanmuuttajalapsista ei ole tietoja ja taitoja, joilla selviää yhteiskunnassa

      Miksi Suomeen otetaan väkeä jolla on älyvajetta? https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010730220.html
      Maailman menoa
      272
      1048
    6. Oletko koskaan katunut kun

      elämäsi tilaisuus jäi käyttämättä? 💔
      Ikävä
      68
      946
    7. Olen J-mies

      Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.
      Ikävä
      47
      891
    8. Ei sitten, ei olla enää

      Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na
      Ikävä
      77
      870
    9. Sinusta näkee että

      Kaipaat paljon.
      Ikävä
      55
      864
    10. Haluaisin ottaa sinut syleilyyni mies

      Olet suloinen...
      Ikävä
      44
      775
    Aihe