Uusimmassa Eeva lehdessä entinen Hesarin päätoimittaja puhuu "uteliaasta ja pelottomasta" pikkutytöstä josta kasvoi vahvasti tunteva oman elämänsä sankari. Kannattaa lukea haastattelu. Hän kirjoittaa hyvin, että "lapsuus muovaa ihmistä" ja samalla painottaa rakastavien ja kannustavien ihmisten tärkeyttä.
Ajattelen ja tiedän omasta kokemuksestani, että asia on juuri niin merkityksellinen kuin vain elämässä voi olla. Ihminen selviytyy aivan käsittämättömistä kokemuksista, jota ei edes järki ymmärrä, puhumattakaan että sitä voisi millään muotoa hyväksyä, mutta jostain kumman syystä se pienikin rakkauden siemen ja se pienikin ilon ja toivon kipinä voi kantaa aivan mahdottomiin sfääreihin.
Olen kohdannut rakkaudettomuutta. Olen kohdannut välinpitämättömyyttä. Olen törmännyt vähättelyyn ja jopa laiminlyöntiin. Pahinta tässä tarinassa on se, että kaiken tämän olen joutunut kokemaan omien kaikista lähempien ihmisten taholta. Omassa lapsuudessani ja nuoruudessani. Lapsi on aina viaton. Lapsi rakastaa vanhempiaan aina ja täydestä sydämestä. Myös silloin kuin häntä laiminlyödään. Sellainen on lapsen sydän.
Mutta olen kohdannut myös ääretöntä ja niin suunnattoman syvää rakkautta ja huolenpitoa, joka on kantanut kaiken yli. Olen kiitollinen koko sydämestäni heille, jotka osasivat osoittaa rakkauttaan hellästi ja rakentavasti. Yksikin pieni kannustuksen siemen voi olla ratkaisevan tärkeää. Mutta älkää koskaan suostuko ja alistuko katkeruudelle, kostolle ja anteeksiantamuuden varjon valtaan. Siihen pystytte vain ja ainoastaan itse itsessänne vaikuttamaan. Ja myös jokainen meistä on siitä itsellemme vastuussa.
Iloa, rauhaa ja sydämenlämpöä joulun odotusta ihan jokaiselle.
Ajattelen ja tiedän omasta kokemuksestani, että asia on juuri niin merkityksellinen kuin vain elämässä voi olla. Ihminen selviytyy aivan käsittämättömistä kokemuksista, jota ei edes järki ymmärrä, puhumattakaan että sitä voisi millään muotoa hyväksyä, mutta jostain kumman syystä se pienikin rakkauden siemen ja se pienikin ilon ja toivon kipinä voi kantaa aivan mahdottomiin sfääreihin.
Olen kohdannut rakkaudettomuutta. Olen kohdannut välinpitämättömyyttä. Olen törmännyt vähättelyyn ja jopa laiminlyöntiin. Pahinta tässä tarinassa on se, että kaiken tämän olen joutunut kokemaan omien kaikista lähempien ihmisten taholta. Omassa lapsuudessani ja nuoruudessani. Lapsi on aina viaton. Lapsi rakastaa vanhempiaan aina ja täydestä sydämestä. Myös silloin kuin häntä laiminlyödään. Sellainen on lapsen sydän.
Mutta olen kohdannut myös ääretöntä ja niin suunnattoman syvää rakkautta ja huolenpitoa, joka on kantanut kaiken yli. Olen kiitollinen koko sydämestäni heille, jotka osasivat osoittaa rakkauttaan hellästi ja rakentavasti. Yksikin pieni kannustuksen siemen voi olla ratkaisevan tärkeää. Mutta älkää koskaan suostuko ja alistuko katkeruudelle, kostolle ja anteeksiantamuuden varjon valtaan. Siihen pystytte vain ja ainoastaan itse itsessänne vaikuttamaan. Ja myös jokainen meistä on siitä itsellemme vastuussa.
Iloa, rauhaa ja sydämenlämpöä joulun odotusta ihan jokaiselle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
voi olet ihana ihminen
"katkeruudelle, kostolle" noita en hyväksy mutta anteeksiantamuuden varjon valtaan tähän herkästi ajaudun mitä ulkopuolisempi sen helpompi.
en vain pysty suodattaa, sitä muiden ilkeyttä.