Sydän iloa tulvillaan,...

Onnittelut äidille (sini-sirkku), sillä muistan oman tunteeni, kun lapseni valmistui valt.tiet.maisteriksi silloin joskus ja täyttää nyt 9 pv 50-vuotta.

Kivalta tuntuu myös lapsenlasten onnistuminen koulussa, joista tyttö (11-v) on erittäin surullinen, jos ei tule aina 9 ja poika (9-v)on hyvillään jos jotain on ehtinyt paperille raapustamaan niillä harakanvarpaillaan. Tosin hän saisi kokeista aina 10 , jos kysymykset koskisivat kotimaista- tai ulkomaista jääkiekkoa!:))) Lisäksi vetäisi vielä kaikki spiikkaukset ja tunnuslaulut opettajalle, josta se plussa tulisi!

Tuli mieleeni, kun ko.poika oli tarhassa ja isänsä omisti silloin 1/2 ravurin, niin toto-pelit oli hänelle tuttuja. Kun menin häntä hakemaan tarhasta, niin siellähän oli kovat neuvottelut illan ravi ottelusta, josta poika kertoi asiantuntemuksella vinkkejään. Tarha-tädit ottivat ne tosissaan, kun tunsivat pojan isän.

Onhan jälkipolvia mukava seurata, ja kannustaakin, silloin kun on aihetta. Joskus joutuu tietty hymähtämään nuoruuden radikalismille, mutta pääosin voin jo luottaa heidän itse ja vanhempiensa päättävän koulutuksestaan.

Mietin nuorta Jadetyttöä, joka koulunsa lähettyvillä joutui kokemaan nuoren tytön kauhean surmaamisen. Nyt nuori opiskelee poliisi-ja vartiointi koulutuksessa, liekö päätös tuohon alaan syntyi tuosta kovasta kokemuksesta aikanaan. Ammattinahan se on hyvinkin monialainen, vaikka riskialtis näin isoäidin näkökulmasta.

Täällä uuniperunat kypsyvät hitaasti uunissa, en vuosiin olekaan kuitannut ateriaa niillä, mutta mukavan vaivatonta on laittaa parilla hyvällä täytteellä.
Sipulit ja graavikalasilput parilla mätilusikallisella, odottaa jo jääkaapissa, siinähän se onkin tällä kertaa:D
Pari desiä valkoviintä näkyi olevan jäljellä, illemmalla ehkä suihkun jälkeen linnan juhlia katsoessa :D