Hei,
tule keskustelemaan ja ottamaan kantaa aiheeseeni. Lukaise ensin juttuni otsikon "helvetillinen kierre.." alta "hometta koulussa" ja kerro mitä ajattelet,opettajana, vanhempana, oppilaana, työterveyslääkärinä, päättäjänä jne. kenen on vastuut kun opettajat ja oppilaat altistuvat homeellee?
Itse en halua astmadiagnoosia enkä keuhkomuutoksia. Olen alkanut taistelun terveyden puolesta koulussamme, olen ilmoittanut esimiehelle,hälyyttänyt työsuojeluvaltuutetun asialle, ilmoittanut tthuoltoon ja lähtenyt hakemaan apua oireisiini.
tule keskustelemaan ja ottamaan kantaa aiheeseeni. Lukaise ensin juttuni otsikon "helvetillinen kierre.." alta "hometta koulussa" ja kerro mitä ajattelet,opettajana, vanhempana, oppilaana, työterveyslääkärinä, päättäjänä jne. kenen on vastuut kun opettajat ja oppilaat altistuvat homeellee?
Itse en halua astmadiagnoosia enkä keuhkomuutoksia. Olen alkanut taistelun terveyden puolesta koulussamme, olen ilmoittanut esimiehelle,hälyyttänyt työsuojeluvaltuutetun asialle, ilmoittanut tthuoltoon ja lähtenyt hakemaan apua oireisiini.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Hei,
Kuulostaa tutulta sinun juttusi. Olen koko syksyn sairastanut käheyttä, hirveää yskää, korvien pistelyä, ihottumaa, silmäoireita ja lopulta astmaoireita. Ääni sortuili ja oli niin kuivan käheä, että tuttavat kauhistuivat. Lääkitty on: monta penisiliinikuuria, tehokkaita yskänlääkkeitä, lopulta keuhkoputkia avaavaa sekä hoitavaa astmalääkettä. Fyysistä sairautta minusta ei ole löytynyt ja oireeni eivät ole tekaistuja. Työtilani ilma tutkittiin s.o. mitattiin, ilmaa tulee ja sitä poistuu. Seinät katsottiin pintapuolisesti, ei kosteusvaurioita. Siispä johtopäätös> hyvä sisäilma. Loma ja astmalääkitys auttoivat minun tilanteeseeni hieman. Työhönpaluun myötä oireet palasivat ja siirryin työtilan/avokonttorin toiseen päähän. Olen syönyt runsaasti vitamiineja erityisesti C-tä. Juon vettä ja varon rykimistä. Työtila haisuilee vaihtelevasti, joskus ilma tuntuu olevan ok, joskus suorastaan katkuista. En voi olla täysin varma, onko home aiheuttanut oireeni eikä terveysasema ei ole innostunut lähettämään homevasta-ainetutkimukseen, koska
luottavat lujasti tuohon (rajattuun) sisäilmamittaukseen. Työpäivän jälkeen olen rätti ja makaan viluisena sohvalla. Pyrin kiskomaan itseni lenkille räkimään.
Aion kuitenkin omalla kustannuksellani mittauttaa homeelle altistumiseni. Työsuojeluun olen pettynyt, puhutaan, että henkinen työsuojelu on heikolla tolalla. Minusta se on kaiken kaikkiaan heikolla tolalla. Työterveysasema tuntuu pelkäävän välien menetystä johtoportaan kanssa ja johtoporras pelkää terveysaseman "nuuskintaa".
Hienoa, että olet ryhtynyt päättäväisesti toimeen. Jos kaikki olisivat yhtä tarmokkaita, olisi toivoa, että ongelmasta joskus päästäisiin. Nämä ovat kovin tuttuja juttuja suomalaisissa kouluissa. Korjauksiin ei haluta ryhtyä, koska ne maksavat. On paljon halvempaa (lyhytnäköisesti) vähätellä asiaa ja lakaista se maton alle. Kukaan ei myöskään nykysysteemissä ole käytännössä vastuussa mistään.
Yleensä kouluissa alkaa tapahtua vasta, kun oppilaiden vanhemmat heräävät ja järjestäytyvät ja alkavat painostaa viranomaisia ja poliitikkoja. Julkisuus on siinä ohella myös hyvä keino asian edistämiseksi. Jos koulussanne on vanhempainyhdistys, niin ota yhteys siihen ja kerro tarinasi.
Lähdit taisteluun "Lohikäärmettä" vastaan.
"Lohikäärmeellä" tarkoitan yhteiskuntamme ottamaa virallista kantaa (Sosiaali- ja terveysministeriö) homeitiöiden "pakkohengittämisen" tuotamiin oireyhtymiin, homeitiöiden aiheuttamiin sairauksiin, homeitiöiden "pakkohengittämisen" ja autoimmuunisairauksien välistä syy-yhteyttä ja homeitiöiden vaurioittaman immuunijärjestelmän tuottamia ennenaikaisia kuolemia.
Koululääketieteemme edustajat ovat vastuussa tämän maan kansalaisten terveydestä.
Virallisen koululääketieteemme edustajien tuottaman tiedon mukaan homeitiöistä ja niiden tuottamista sairauksista ei tiedetä mitään, niitä vain kaiken aikaa tutkitaan.
Tämän tiedon siunaa myös STM, eli poliittinen päätöksentekokoneistomme.
Niin koululääketieteemme edustajilla kuin poliittisilla päättäjillämmekin on ollut käytössään ainakin 1700-luvulta lähtien kertynyt tieteellinen tieto homeitiöiden todellisesta luonteesta niin ihmisten kuin eläintenkin terveydelle, hengitettynä tai syötynä.
Kansalaisten "homeitiöiden" pakkohengittäminen alkoi jo 1960-luvulla ns. teknisen rakentamisen.
Viime vuonna julkaistun Sitran artikkelin mukaan "Suomi on rakentamisen mallimaa". Tätä rakentamista on viety ja halutaan viedä vientituotteena maamme rajojen ulkopuolelle.
Mitä voi sanoa rakentamisesta, kun tapetit alkavat tippua seiniltä ja lattialaatat irtoilla nykypäivän rakentamisessakin. Elementit ovat märkiä, ja voi hyvällä syyllä kysyä, kuinka kuivia märkien elementtien välissä ovat lämpöeristeet.
Kosteus tuottaa aina hengitettävään sisäilmaan homeitiöitä myös vuotavien kattojen ja puhdistamattomien ilmastointiputkien/suodattamien välittämänä.
Eli tsemppiä.
Mitä pelikuvioon tulee, asettuessasi tätä yhteiskuntaa vastaan työnantajasi yrittää päästä sinusta irti tavalla tai toisella.
Koululääketieteemme edustajana (työterveyshuolto) tekee kaikkensa leimatakseen sinut mielenterveyspotilaaksi.
Maassamme harjoitetaan ns. VAKUUTUSLÄÄKETEIDETTÄ, jonka tieteenalan kehittäjinä ovat olleet koululääketieteemme edustajat, vakuutusyhtiöt ja poliittinen päätöksentekokoneisto.
Me, homeitiöiden vaurioittaman immuunijärjestelmän omaavat, seisomme rinnallasi.
Viestitä tilanteesi kehittymisestä.
Mitä tulee julkisen vallan omistamiin rakennuksiin, päiväkoteihin, kouluihin, yliopistoihin, myös lapsemme henkilökunnan ohella, ovat menettäneet ja tulevat menettämään "homesaasteen" takia terveytensä.
Julkisen vallan tuottama tieto lastemme allergisoitumiseen on, että käyttämämme kotipuhdistusaineet allergisoivat lapsemme.
Kun aikuinen ihminen, ilman atooppista perimää, ilmoittaaolevansa homeallergikko, sitä ei kirjata edes epikriisiin siksi, että sitä ei pystytä todistamaan.
Työterveyslääkärin toimesta epikriisiin voidaan kuitlenkin laittaa tieto, että olet lapsena sairastanut astmaa, VAIKKA ET OLE SITÄ SAIRASTANUT.
Pidä huoli myös epikriisiesi oikeellisuudesta.
Vastus on kova, olen sen huomannut.
Ainoat ymmärtävät sanat terveydenhuollossa voi saada hoitajalta, jonka oma lapsi kenties parhaillaan rykii päiväkodissa saman ongelman takia. Lääkärit eivät lähetä jatkotutkimuksiin ja jos, kuten minulle kävi, kaikki muu tutkittiin, mutta itse hometta ei otettu lukuun.
Koska vielä pystyn vaatimaan, rummutan kokeiden ja testien perään herkeämättä.
Veronmaksajana katson, että julkisen terveydenhuollon on vastattava tarpeisiini myös homeen synnyttämien haittojen osalta. Jo pelkästään se, että oireet vähenevät loman aikana kertoo, että kyseessä on työstä saatu altistus, oli se myrkky mikä hyvänsä, sen sijaintipaikka on silloin työpiste ja siitä on lähdettävä.
Homeelle altistunut oirehtii itsensä näännyksiin koska taudin kuvaan ei välttämättä vuosiin kuulu verenkuvan tai keuhkojen muutokset. Tämän "näkymättömän" varaan yhteiskuntamme päättäjät, stm, koululääketieteen edustajat ja kaikki näistä riippuvat ja palkkansa saavat voivat perustaa immuunitasapainonsa menettäneiden passiivisen eutanasian eli hoitamattajättämisen. Tätä "muuria" vastaan on vain iskettävä, tarpeeksi monen on vain jatkettava puhumista ja saatava lisää ääntä.
Nyt kun minulla taas on hiukan voimia, joudun patistamaan työsuojeluviranomaisia uudelleen. Oppilaitos ei toimi kuin pelosta. Oppilaitoksen johdon työsuojelullinen toiminta on jäänyt kehittämispäivien ja eläkekahvipuheiden tasolle ja mahdolliset teot työolosuhteiden parantamiseksi uhkaukseen työn vähenemisestä tai loppumisesta. Se keino tepsii satavarmasti ja vaimentaa työsuojelun puolesta kantautuvat äänet.
Silti, keinoja on.
Homeelle altistunut todellakin oirehtii itsensä näännyksiin. Ensin homeen vuoksi ja jos huonosti käy, vielä sen aiheuttaman jälkisairauden vuoksi. Kirjoitin jo jolle kulle vastauksen tuolla alempana, kun minulta kysyttiin, että miksi minä vieläkin sairastelen, vaikka en ole asunut homeisessa kämpässäni enää vuosiin. Mutta, vielä kerran.
Infektiopoliklinikalla kävi ilmi, että minulla on jokin tulehdus (no, sen olen tuntenut jo kauan) mutta siellä ei tiedetä, että mikä se on. Se käy ilmi mm. verikokeestani. Ainakin limakalvoni ovat tulehtuneet. Vaikka lääketieteellisesti on selvitetty, että olen sairas, olen heikoilla: eihän minulle voida antaa diagnoosia, koska sairaudelleni ei ole virallisesti sovittua nimikettä.
Aloitin juuri lääkekokeilun, kortisonin. Se vie yöunet, joka pahentaa tilannetta. Olenkin pohtinut, että minkälaisia mahdollisuuksia pitkään sairastelevalla on. No, eipä juuri minkäänlaisia. Pitkän sairausloman vaikutusta ei ole koskaan kokeiltu, joten huhkin töissä sairaana, väsyn ja stressaannun. Työpanoksen pienentäminen on vaikeaa. Kun puhuin asiasta työnantajalleni, hän kysyi, että enkö ole ajatellut jäädä vuorotteluvapaalle. Vastasin, että ei ole varaa, ja että ei se olisi oikeudenmukaistakaan. Miksi sairaan pitäisi jäädä nimenomaan vuorotteluvapaalle, eikä sairauslomalle?
Toivotan voimia taistoosi.
Jotta kukaan ei kuvittelisi, että yritin saada pomoltani luvan tehdä minimimäärän työtä nykyisellä palkallani, (sehän ei olisi reilua) kerron vielä: nykyinen toimenkuvani määriteltiin vuosi sitten. Silloin pohdittiin, että onko se liian raskas. Vuoden mentyä huomasin, että kyllä, työmääräni on ylimitoitettu, ja se olisi liikaa kenelle tahansa. Nyt ajatus sen pienentämisestä herätti kuitenkin vain närää.
Meillä kotona ylitti sädesienipitoisuus ainoassa materiaalinäytteessä raja-arvon reilusti 1000 kertaa, 7 000 000 yksikköä kun raja on STM:n 500... Terveystarkastajan mielestä vikaa vaan päässä eikä mitään muuta, homeita löytyi neljää joista maksa- ja munuais toksinen niger päällimmäisenä. Kun ei vesipistettä lähellä vika ilmeisesti asukkaiden... Mitään ei tutkita vaan lääkärit koittaa syöttää mielialalääkkeitä... Lapsi syntyi alle 1 kg ja sairastanut koko ikänsä eikä apua saa, 2.5 vuotta kerjättyä lopulta päästiin lasten polille jossa pef puhallukset ainoa mitä etenee... Homeiden vasteita ei suostuta tutkimaan, valehdellaan ettei mahdollistakaan... Oikeusasiamiehelle valitettua vasta saatiinnähdä materiaalinäytteen tulokset 8kk muuton jälkeen, eikä mitään väärin tt ollut tehnyt kun vaan siltä sitä tietty kysyttiin... Tuloksia entisestä kodista 5 vuoden asumisen jälkeen; Homeet ja hiivat 240 000pmy/g Stm raja
Sairastuin allergiseen alveoliittiin forssalaisessa koulussa.
Koulun työsuojelupäällikkö (= johtava rehtori) ja työsuojeluvaltuutettu (= opettaja) tekivät kaikkensa salatakseen koko kosteusvaurio-ongelman.
Samoin tekivät forssalaiset terveystarkastajat ja terveysvalvonnan johtaja (= eläinlääkäri). Hämeen työsuojelupiirin tarkastajat toimivat samalla tavalla.
Työterveyslääkärini teki kaikkensa etsiessään jotain muuta syytä kuin homeet mystiseen sairauteeni. Tottakai tämä "työterveyslääkäri" tiesi sairauteni laadun, mutta vaikeni siitä. Samoin vaiettiin keskus-sairaalassa.
Kun ilmoitin kouluni johtavalle rehtorille alkavani selvittämään sairastumiseni syytä, niin sain muutaman tunnin kuluttua siitä potkut. Potkujeni laillisuuden vahvisti Hämeenlinnan hallinto-oikeus.
Eräs oppilas teki rikosilmoituksen, mutta Forssan poliisi lopetti esitutkinnan, koska syylliseksi olisi joutunut istuva kansanedustaja (= silloinen varapuhenmies). Tutkiva rikosylikonstaapeli oli muuten saman puolueen puoluevaltuustossa, kuin tämä naiskansanedustelija.
Kun Hämentyösuojelupiiri piti kokouksen kouluni terveydellisestä tilanteesta sain luvan osallistua tähän kokoukseen oppilaskunnan edustajan kanssa. Johtava rehtori soitti kuitenkin rotariveljelleen Forssan poliisipäällikölle, joka lähetti poliisipartion hälytysvilkut päällä estämään minun ja oppilaskunnan edustajan osallistumisen tähän kokouseen.
Tässä vähän Sinulle esimakua, mikä Sinua saattaa odottaa.
Ei uskoisi, että elämme muka ns. pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa.
Olen valmis antamaan Sinulle toimintaohjeita, jos otat minuun yhteyttä sähköpostitse. Osoitteeni löydät profiilistani.
Terveisin Pekka Nikkola
Luin kokemuksesi enkä yhtään epäile, etteikö vielä pahempaa olisi voinut tapahtua. Vaikka kyllä järisyttävältä kuulosti tuo "hämeen saartorenkaan" toiminta. Sinut haluttiin kuvasta pois välittömästi keinoja kaihtamatta, oli virkavaltakin saatettu "tehtävien tasalle".
Oppilaitoksesi johdon toiminta kuvaa sitä henkistä tilaa ja mentaalista köyhyyttä, josta seuraa lukuisille altistuneille inhimillistä kärsimystä, sairastumisia ja lopulta ei-parannettavissa olevia muutoksia ja joillekin ajan kuluessa turha, ajallaan estettävissä oleva kuolema.
Olit asian kanssa myös yksin. Kuten itsekin olen homeesta puhuessani. Kun kysyn koulussa opettajilta, onko heillä vastaavia oireita..osa nostaa tarjottimensa ja siirtyy viereiseen pöytään, osa kuuntelee mutta ei puhu, osa puhuu mieluummin muusta ja osa on jo niin kipeitä, ettei niitä juuri näy. Osa käy vain pitämässä oppitunnit ja katoaa heti ovesta, niin että altistusaika jäisi mahdollisimman lyhyeksi He ovat niitä, joilla on määräyskirja eli työt loppuvat kuin naulankantaa jos nurinaa kuuluu.
Kysynkin, eikö opettaja pysty nostamaan nenää oman pölyisen päiväkirjan välistä havaitakseen mitä ympärillä tapahtuu? Miten kollegat ympärillä voivat? Puhutaanko opettajien kesken homeesta ja työpaikan työturvallisuudesta vai ainoastaan loputtomista jonnenjoutavista opetussuunnitelmien rustaamisesta?
Työturvallisuuslain perusteella työntekijällä myös opettajalla on oikeus ilmiantaa työpaikkojensa homepesäkkeet ilman minkäänlaista syyllisyyttä tai pelkoa työn menettämisestä. Käytännössä tämä merkitsee kuitenkin lopareita ja hylkiöksi joutumista. Pahimmillaan seuraavan työn saanti vaikeutuu ja on muutettava jopa pois paikkakunnalta.
HUOM!!
Myös terveydenhuolto-oppilaitosten homeongelmat ovat järisyttävä esimerkki siitä, miten nuori (tai aikuisopiskelija) valmistautuu tulevaan auttajan ammattiin puolikuntoisena, toipilaana tai aloittaa uransa potilaana. Vanhempien tulisi myös nousta sohvatuoleistaan kun kuulee nuoren yskivän yhtäjaksoisesti kuukaudesta toiseen, nukkuvan ympyriäisiä vuorokausia lomapäivinä ja raahautuvan töin tuskin kouluun.
Palaan vielä opettajiin, kansakynttilöihin. Miten pieniä opet ovatkaan siellä Forssassa..ja Helsingissä..ja..kaikkialla, missä koulujen homeongelmat ja ilman epäpuhtaudet vaietaan kuoliaaksi! Miten ajattelemattomasti teitte kollegallenne, kun ette tukeneet ja laittaneet koulun johtoa ruotuun. Miten epäammatillista on sulkea silmät myös työterveyshuollossa, oppilaitosten johtokunnissa ja myös perusterveydenhuollon terveysasemilla, kun potilas epäilee saaneensa homealtistuksen. Jos kyseessä olisi hiv, myös hitaasti tappava sairaus..palvelevat puhelimet, päivystävät polit ja kriisiryhmät jo toimisivat meitä auttaaksemme. Mutta homeitiöt saavat leijailla rauhassa ja kulkeutua vaatteidemme mukana koteihimme, jossa ne kuolleinakin vielä altistaa ihmisen. Yhteiskunnassamme on kaikki se osaaminen ja tarvittava kapasiteetti home ongelman voittamiseen, mutta arvopohja horjuu.
Varaudu taistelusta tulee ajallisesti pitkä.
Minulla todettiin kosteusvaurioiden aiheuttama ammatti-astma, kolme vuotta sitten.Työnantaja irtisanoi minut virasta vedoten siihen että, en asu työsuhdeasunnossa, jossa on kosteus ja home vaurio.
Valitukseni irtisanomisesta on tällä hetkellä vireillä korkeimmassa hallinto oikeudessa.
Aluetyöterveyslaitos otti kokeita työpaikan rakennuksesta ilma ja pintanäytteitä, pitoisuudet ovat kohonneita jopa 10-kertaiset.Rakennuksista on otettu muitakin kokeita joista voidaan todeta rakennuksessa oleva homevaurio.
Työsuojelupiiri on tietoinen tilanteesta sieltä ei ainakaan tällä hetkellä apua saa.
Irtisanomisen jälkeen työnantaja mm. kielsi minulta liikkumisen alueella ilman lupaa. Kyseessä on julkinen laitos.
Niinpä!
Kenellähän se vastuu lienee, kukaan ei sitä halua ottaa jos kyseessä on homeinen koulu, toimisto tms. yhteinen tila.Meillä lapsi sairastui homeesta ja opettajat hermostuivat kun lapsi ei voinut sisällä hengittää ja joutui poistumaan luokasta ulos välillä. Lopulta Rehtori ilmoitti, että lapsemme on psyykkisesti sairas ja olisi syytä saattaa hänet hoitoon. No me hakeuduimme hoitoon ja kaikki testit tehtiin, myös ne psyykkiset. Mitään muuta ei löytynyt kuin kolme eri homeitiölajia jotka olivat plussilla.Siinä vaiheessa iho oli selästä jo nahkaton, silmät punaiset, hengitys vaikeaa. Lapsemme muutti toiselle paikkakunnalle, koska ei enää kestänyt opettajia jotaka hänet määrittelivät psyykkisesti sairaaksi. Homeeton koulu mahdollisti lapsemme parempaan koulumenestykseen.Kuuden keskiarvo on noussut yli kahdeksan keskiarvoon!!Olkaa sitkeitä ja tehkää rohkeita päätöksiä! Uskaltakaa taistella!!!
Tuntuipa pahalta lukea kirjoituksesi. On hirveää että vielä nykyaikanakin ihmisiä pyöritellään noin törkeästi.
Homesairaus ei todellakaan ole psyykkinen sairaus ja koin lapsesi tunteet aivan ominani. Nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta työssä ollessani olin jatkuvasti sairauslomalla ja sen jälkeen työhön palattuani aina sairastuin uudelleen.
Tätä "pyöritystä" kokeiltuani noin puolitoista vuotta,homeallergian puhjettua, keuhkolääkärini teki radikaalin päätöksen, etten pysy terveenä enää työpaikallani ja kirjoitti pitkän sairausloman.
Muistan sen syksyn 2000, jolloin minullakin olisi tehnyt mieli lähteä ulos välillä hengittämään. Se ei homesairaalassa kuitenkaan ollut mahdollista, joten pidin pakkasellakin ikkunan auki koko ajan työhuoneessani. Tammikuussa 2001 keuhkoni tulehtuivat jälleen ja siitä asti olen ollut sairauslomalla.
Minulla oli työkokeiluja,kuntoutusta, kuntoutustutkimus, ammatillinen kuntoutus,
ja kaikki ne tapahtuivat homeisessa ympäristössä. Kysyin aina ennen em. paikkoihin menemistä, onko siellä ollut kosteusvaurioita tai oireileeko henkilökunta. Aina valehdeltiin, ettei mitään ole.
Myöhemmin sain tietää kuntoutus- ja kuntoutustutkimuspaikasta, että siellä oireilevat opettajat (samassa tilassa koulu) ja opiskelukaverini oli sairastunut siinä samassa paikassa astmaan. Hometta oli. Maailma on pieni, samassa kuntoutuspaikassa työssä ollut henkilö tuli opiskelukaverikseni.
Myöhemmin sain tietää työkokeilupaikoista, niissä sairastuneen ihmisiä ja henkilökunnan oireilevan. Molemmat saivat remontin minun rajun sairastumiseni ja valittamiseni myötä. Minut toivotettiinkin toiseen työkokeilupaikkaan tervetulleeksi "elävänä homeindikaattorina" - heitä ei oltu uskottu. Pitääkö työntekijöiden apua saadakseen tulla joku ulkopuolinen sairastumaan heidän työpaikalleen ?
Ammatilliseen kuntoutukseen mentyäni, aloin pian oireilla. Kysyin mahdollisista kosteusvaurio-tutkimuksista kiinteistöpäälliköltä, ja olihan siellä ne tehty vuonna 2000. Siellä oli runsaasti kosteusvauriomikrobia nimeltään Penicillium. Opettajille vain ei kerrottu ja he eivät voineet siksi kertoa minulle sitä kun pyrin koulutkseen ja olin haastattelussa. Kävin kouluni loppuun asti käyttäen kaasunaamarin näköistä FFP3 suojainta. Niitä saa rautakaupoista. Hengitykseni pystyin suojaamaan, mutta silmiini tuli allerginen tulehdus, jota nyt hoitelen silmälääkärin määräyksestä kolme kuukautta kestävillä kortisonitipoilla.
Tietääkseni työntekijöillä on lain mukaan oikeus hengittää puhdasta ilmaa ja heillä on oikeus saada tietoa työpaikkansa mahdollisista biologisista haitoista, jotka tietenkin on poistettava,ennenkuin vakavia sairastumisia tulee.
Opettajat koululla tulivat kiittämään minua, kun uskalsin käyttää naamaria. He kertoivat, ettei heitä oteta tosissaan, vaan heille oli sanottu.
"akkojen höpinää, ei täällä mitään hometta ole". Kuusi opettajaa tuli luokseni ja sanoivat oireilevansa itsekin - nyt heitä on jo enemmän.
Kaksi koulun opettajaa kuoli syöpään. Mistähän syystä ?
Löytyyhän kirjallisuudesta tietoa, että kosteusvauriomikrobit voivat aiheuttaa reumaa ja jotkut mikrobeista ovat karsinogeenisia, mm. aflatoksiinia tuottavia mikrobeja. Eli syöpääkin ne voivat aiheuttaa joillekin.
Totta on, että monet päättäjät suuttuvat kun joku "uskaltaa" puhua heidän kiinteistössään olevan kosteusvauriomikrobeja (homeet, hiivat, bakteerit).
Homesairaat eivät kuitenkaa pysty kauaa pitämään oireitaan "piilossa". Silmät muuttuvat punaiseksi ja runsaasta lääkityksestä huolimatta hometiloissa yskittää. Sekin näkyy ja kuuluu.
Kova tarina Sinulla terveytesi menettäneellä.
Me, jotka vielä taistelemme työpaikoikkojen hometta vastaan voimme oppia jotain jokaisen tarinasta. Se ensimmäinen asia:
Altistavaan työpaikkaan ei askeltakaan.
Tämä on se vaikein asia, jokainen tietää miksi. Mitä home on jo tehnyt, sitä ei saa tekemättömäksi, mutta ei yhtään päivää hometiloissa, on enimmäinen läksy.
Mikäli sairauslomaa ei altistuksen välttämiseksi saa, on otettava kaikki konstit ja kaikki ovat luvallisia, koska jokainen päivä muualla parantaa paranemisen mahdollisuuksia ja päinvastoin.
Toinen asia on: Pysyminen poissa altistavasta työpisteestä. Sekin on vaikeaa, mutta on pyrittävä järjestelemään työ muualle. Sairausloman jälkeen tulee samanlainen katastrooffi, jokainen sen kokenut tietää, että silloin tulee itku.
Kolmas asia: Suojautuminen vähintään P3 hengityssuojaimin ja kokosuojahaalarit.Samaa suojaa käytetään kemiallisista aseilta suojutumisessa. Happi tulee pullosta.
Neljäs asia: Yleiskunnon kohottaminen sitä mukaa kun vointi paranee ja altistukseen saa etäisyyttä.
Oma tilanteeni nyt pakottaa minut siirtymään pois homeisesta koulusta. Yritän saada sen verran sairaslomaa, että saan siirryttyä muualle työhön. Kollegani, koulun muu henkilökunta ja opiskelijat jäävät homeisiin tiloihin. En edes kirjoja pysty hakemaan mukaani ilman, että joku tekee sen puolestani, koska nyt olen kuumeeton.
Se että siirryn pois, ei tarkoita, että jättäisin vastuuttomasti tehtäväni tämän vaarallisen taudinaiheuttajan nujertamiseksi.
Viides läksy..jokaisen pitää yrittää pelastaa ensin itsensä, että voi auttaa muita. Pelastustyö etenee sentin kerrallaan, mutta jokainen tervehtymään päässyt taas voi auttaa jotakuta.
Voimia jokaiselle ja sydämestä!
biologista sodankäyntiä vastaan nuo P3 laitteet siis ovat
Miten silmiesi tulehdus todettiin, ja minkä merkkistä lääkettä niihin käytät? Onko lääkkeestä ollut apua?
Minulla on ollut silmissä sidekalvotulehdus monta vuotta. Kun niistä otettiin koepala, tulokseksi saatiin sisäsyntyinen allerginen tulehdus. Mikään lääke ei ole toistaiseksi auttanut. Kärsin asiasta, sillä näytän vielä väsyneemmältä kuin mitä olen, heh. Alaluomeni roikkuvat nesteestä, ja luomiani punoittaa usein.
Lääkärit ovat tietenkin todenneet silmistäni, että se johtuu iästä. Kyse on kuitenkin nestekertymästä, ei rasvasta.
Silmien hoitaminen on jäänyt minun tapauksessa hengitystieoireiden "jalkoihin". Oireet ovat kulkeneet mukanani yhdessä "köntässä" ja yleensä ttlääkäri on pystynyt paneutumaan vain yhteen asiaan(ja oman tietojärjestelmänsä tarkkailemiseen).
Silmien oireilu tuli pahemmaksi viime lokakuussa, punoitusta, kutiamista, kuin hiekkapaperia ja kirvelyä. Muutkin oireet tulivat rajummin "pintaan" tuolloin kuten kasvojen ihon huononeminen ja punoitus.
Jos olet altistuneena esim työssäsi homeelle, en usko että mikään lääke ratkaisee silmäongelmaasi. Hyvä, että olet hakenut apua! Jos epäilet hometta, silmille kuten muillekin oireille pitäisi ensitöiksi saada altistumisen katkaiseminen. Itse olen ollut homekoulusta poissa 3 viikkoa ja kuumeilu on jäänyt, mutta muut oireet kuten silmäoireet jatkuvat siitä huolimatta. Tutkimukset ovat vielä kesken ja silmäoireet ovat listalla. Mutta tärkeintä nyt on olla kaukana homeesta.
Minun altistumisestani on kulunut aikaa jo lähes 4 vuotta....Olen yksi näistä mysteerisistä tapauksista, jotka eivät ole tervehtyneet homealtistuksen loppumisen jälkeen. Minulla home oli kotona, ja muutin kyseisestä kämpästä pois jo vuosia sitten.
Hei,
se että oireet jäävät voimaan, kuulostaa enemmän olevan sääntö kuin poikkeus. Olen niin hirvittävän paljon kärsinyt homeen aiheuttamista asioista elämässäni tietämättä mistä on kysymys. Välillä olen lähinnä kitunut, yrittänyt taas kuntoutua ja taas uusia oireita. Vaikka olen nyt kotona puhtaassa ympäristössä sairaus jatkuu. Ainoa asia, jonka olen voinut päättää on se, etten enää mene työpaikalleni. Se oli yksi elämäni vaikeimmista päätöksistä. Muistan kun lapseni sanoi minulle neljä vuotta sitten: "Äiti, menisit sairaalaan". Hän oli oikeassa, näki paremmin kuin yksikään lääkäri, missä sairaan paikka on. Siis ei mysteeristä lainkaan vaan pikemminkin hyvin jo tutulta kuulostavaa, altistus poistuu mutta sairaudenkuva jää kehoon muistamaan ne vuodet, joita emme edes tiedostaneet vammauttaviksi.
Sepä se. Meitä on paljon, vaikka lääkärit usein ovat yrittäneet antaa minullekin sellaisen kuvan, että onpas ihmeellistä, että olet vieläkin sairas. Vasta kun pääsin infektiopoliklinikalle potilaaksi, myönnettiin ihan reilusti, että en ole yksin. Mutta myönnettiin myös, ettei niitä toisiakaan ole terveeksi saatu.
Kauhea noidankehä. Vaikka miten ponnistelen ja ponnistelen, olen sairas. Voimat ovat vähissä. Tervehtymiskeinoa ei ole toistaiseksi löytynyt, ja teen töitä sairaana. Sairauslomalle ei voi päästä, kun ei ole diagnoosia. Töiden määrän vähentämisestä kun puhuu, suhtaudutaan ikävästi. Parhaassa työiässä oleva rutistetaan tyhjäksi.
Minä muutin pois homekämpästäni miltei 4 vuotta sitten...
Jos vahingossakaan menen hometiloihin,
tulee silmiini aivan mieletön särky.
Silmät menevät punaiseksi ja niitä kirvelee
ja kutisee. Särky tuntuu ihan silmänpohjaan asti.
Minusta tuntuu, että silmäni räjähtävät, sillä
kivun aikana silmissä on paineen tunne. Tämä
hirvittävä kipu silmissäni on myös silloin kun joudun syömään kortisonitabletteja astmani pahenemisvaiheessa.
Erikoissilmälääkäri katsoi vastaanotolla silmiäni
laitteillaan ja sanoi silmissäni olevan allerginen
tulehdus. Lisäksi hän mittasi silmänpaineen.
Silmänpaine oli normaali silmän päältä mitattuna,
mutta hän sanoi silmien pohjissa olevan turvotusta
ja painetta.Sain kolmeksi kuukaudeksi (tippa kumapaankin silmään kolme kertaa päivässä) sellaista lääkettä kuin: Oftan Dexa-chlora.
Lääke sisältää kortisonia ja pitäisi auttaa allergiseen silmätulehdukseen.
Lisäksi laitan useita kertoja silmiini kostutustippoja. Kyllä kipu on hellittänyt,
mutta tulee heti jos menen vahingossa hometiloihin,lääkityksestä huolimatta.
Minullakin astman pahenemisvaiheita oli
aika paljon. Jouduin kylläkin pakosta
altistuksiin opiskelutilojen vuoksi.
Kävin viime keväänä infektiolääkärissä.
Kosteusvauriomikrobit ovat vaikuttaneet
immuunipuolustusjärjestelmääni.
Minulla todettiin alentuneet IgG alaluokat.
S IgG1 oli 3.6 ;
S IgG4 oli 0.01 ja
S IgM oli alarajalla (normaalin rajoissa)
Jotkut homesairaat ovat saaneet hoidoksi
gammaglobuliinia tiputuksena kolmen viikon välein.
Minua tutkinut infektiolääkäri aikoi ottaa
asiasta selvää ja ilmoittaa kun saa tietää
enemmän. Tätä soittoa ei vielä vuoden kuluttua
tutkimuksista ole kuulunut. Tällä hoidolla on
ollut sellainen vaikutus, että homesairaat eivät ole niin herkästi reagoineet, eivätkä sairastuneet.
Mitä infektiolääkäri sanoi Sinulle ?
Mitä kokeita otettiin ?
Odotan vastaustasi suurella mielenkiinnolla.
En tullut kysyneeksi kokeiden nimiä, sillä olin niin hämmentynyt. Tiesin entuudestaan, että igg 3 on alentunut, ja että sen perusteella minulla on jokin tulehdus. Sen tiesin toki jo aiemmin: keuhkojen limakalvoilta on löytynyt tulehdussoluja, samoin silmistä. Myös puhalluskoe on aina kertonut, että olen tulehtunut.
Lääkäri puhui jostain kehon tilasta. Reuma-arvoissani on kohoumaa (minulla ei kuitenkaan ole reumaa, vaan se arvo vain on kohonnut) ja hän sanoi sen sopivan hyvin tilaani. Ihmettelin, että olettekos te löytäneet minusta jonkin tilan, että mikä minulla on. Selvää vastausta en saanut, vaikka lääkäri oli mukava, ja vastaili kysymyksiini. Kehoni on jossain "tilassa" missä se ei älyä lopettaa kuumeilua, mutta toisaalta limakalvoni ovat tulehtuneet. Myös immuunisuojani on madaltunut.
Hmmm. Usean päivän asiaa mietittyäni kiteytin koko keskustelun niin, että minä sairastan jotain tulehdusta, jota he eivät tunnista. Se kyllä myönnettiinkin. Eli, ei minulla mitään "tilaa" ole, vaan homeen aiheuttama tulehdus. Tuntemattomaksi ja saman tien parantumattomaksi nimetty. Mutta kuinka voidaan sanoa, etten parane koskaan, sillä eiväthän he tiedä, mikä minulla on?
Olen nyt kortisoni kokeilulla. Senkään ei kuulemma ole tarkoitus parantaa minua, vaan vain kohentaa elämänlaatua. Kylläpä se kohenikin viikon kokeilun jälkeen: valvoin koko viikon ja silmääni tuli painetta. Olipas veikeä olo! Annos puolitettiin ja sivuoireet vähenivät. Melatoniinin avulla saan unta. Lämpöily on silti jatkunut entiseen malliinsa.
Yritän piristää itseäni jonkin mielestä kenties oudoilla ajatuksilla. Tein eilen luokittelun kehoni tuntemuksista: ykköstila (vain lämpöä) kakkostila (lämpöä ja lihassärkyä) kolmostila (lämpöä ja reilu flunssa) nelostila (kolmostilan lisäksi olen valvonut).
Eilen oli kolmostila, tänään nollan (ei mitään paitsi väsymystä) ja ykkösen välimuoto.
Tilanteesi on surullista luettavaa. Kyllä usko lääkäreihinkin menee. Tietääkö lääkärisi esimerkiksi edes, että reuma voi puhjeta vasta kymmenenkin vuoden kuluttua homealtistumisesta ?
Kuules ystäväni. Älä missään nimessä enää sairastuta itseäsi homeella, kun noin selvät oireet olet jo saanut. Aivan on kuin omaa sairauskertomustani lukisin. Itse sairastuin myös homealtistumisen takia työpaikallani, jota kuitenkaan ei työpaikalla myönnetty. Keuhkolääkärini kertoi, että minulla on jokin "tila" joka minut sairastuttaa. Mikä se tila oli, sitä ei keuhkolääkäri keuhkojen tulehdusmuutoksista huolimatta halunnut alkaa selvittää. Sairasteluni jatkui ja kroppa tulehtui milloin mistäkin, oli sieni-infektioita ruuansulatus kanavissa,oli flunssaa ja päänsärkyä. Lopulta kilpirauhanenkin lopetti toimintansa ja koko kroppa teki stopin. Kamalaa aikaa. Lääkärit vain kirjoittivat tabuja: unitabuja ja mielialalääkkeitä, antibioottia jne.. ja toimittivat töihin!! Minä menin mielenterveystoimistoon ja kieltäydyin työnteosta, sillä mielialalääkitys on masentuneelle tarkoitettu eikä silloin ole pakko töitä tehdä. Ei ollut! Jäin sairaslomalle.
Nyt pitkän sairasloman jälkeen olen tervehtynyt, keuhkoni ovat lähes puhtaat eikä tulehduksiakaan enää ole tullut. Määrättyjä tabuja en ole syönyt päivääkään, sillä enhän ollut mielenterveydellisesti sairas, vaan homesairas.
Nyt lähden kouluttamaan itseni toiseen työhön ja toivon,e ttä saan paikan, jossa ei ole hometta.
Toisten en itseäni suostu sairastuttamaan!!
Mielenterveyteen vetoaminen on varmasti yhtä kunnioitettavaa kuin mihin tahansa muuhun sairauteen vetoaminen, kun on pakko pelastaa kallis henki. Siinä on vain ikävä sivumaku jonka homeesta sairastunut joutuu maistamaan suussaan pitkään. Korvien väliin on jo ihan riittävästi laitettu homeesta kärsivien oireilut, siksi asioille pitää saada oikeat nimet. Masennus on masennus ja homesairaudet erikseen. Masennus ei altista homeelle mutta homeesta kärsinyt voi masentua ja menettää elämänsä pohjan. Hulluahan tämä on! Onnea, että pääsit kuntoon, varmaan moni on miettinyt samaa kun on pakko saada sairauslomaa. Se on ihmisen omanarvontunto, joka pannaan koetukselle. Sen alistaa kun on elämästä kysymys ja ylpeys jaa kakkoseksi.
Minäkin ymmärrän, että joskus on pakko vedota ties mihin, jotta pääsee sairauslomalle. Mutta olen sinun kanssasi samaa mieltä siitä, että homesairaat pyritään muutenkin leimaamaan mielenvikaisiksi, enkä ole siksi koskaan suostunut vastaanottamaan edes mielipillerireseptiä. Jos sen tekisin, se resepti leimaisi minut mielenterveyspotilaaksi, joka minä en ole. Olen aina jankannut, että minun vikani on fyysinen. Ja onhan se todistettukin, pikku hiljaa...
Olen työni puolesta myös kiertänyt ja tutustunut Helsingin kaupungin sosiaaliviraston alaisiin ja myös joihinkin yksityisiin laitoksiin pitkän työsarkani aikana; päiväkoteihin, vanhusten laitoksiin sekä kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien avokuntoutuspisteisiin.
Vain aniharvaan, ehkä 30stä 1 olisi sellainen, johon menisin uudestaan käymään. Tuntuma on ollut surkeampi kuin voisi odottaa näinä aikoina, koska joukossa on luvattoman paljon huonokuntoisia rakennuksia,(ei vain päällepäin) jo eteisessä tuoksahtavia bunkkereita, paljon tila-ahtautta, ei koskaan remontoituja, määrärahoja odottamassa olevia paikkoja jne. Kun olen sitten palannut kouluuni ja hengähtänyt, olen vetänyt homeita keuhkooni niin ikään remonttia vaativissa tiloissa. Home ei vain ole purkissa pöydällä, se on kaivettava esiin muulla tavoin. Yhden koulun alakerran portaissa leijui suorastaan viemärin haju, ja joka kerran piti kipittää raput pelkästä inhosta hajua kohtaan. Opet piti kiinni nenuistaan, se oli jotenkin yhdistävä tekijä.
On sitten myös päälisin puolin siistejä, mutta kalseita, vetoisia ja mukana myös rakennuksia, joissa ei saisi pitää hajunkaan takia ihmisiä.Usein paikka on kyhätty mielenterveyskuntoutujien avotarpeisiin. Vaikka ihmiset ovat ne tärkeimmät niin mielialaa ei nosta sellainen, joka ei nosta kenenkään mielialaa. Kellarisysteemejä (maan alla!!)on ollut liikaa. Olen ollut aivan suu auki kun olen sulkenut sellaisen paikan oven, jossa ihmisen pitäisi olla psyykeltään melko vahva viihtyäkseen saati sitten kuntoutuakseen.
Myös useimmista lasten päiväkodeista olen aika järkyttyneenä poistunut.
Suomessa on hyväksytty käytäntö, jossa lapsi sairastaa päiväkodissa kuukaudesta 3viikkoa ja toipuu/altistuu loput kaksi. Kun vein oman lapseni päiväkotiin varmistuin asiasta. Kertaakaan ei selvitetty päiväkodin sisäilmaa, vaikka lasten leikkipihan yläpuolella oli yleinen mattojen puisteluparveke kerrostalon ahkerassa käytössä.
Jatka tästä, onko sinulla vastaavia kokemuksia julkisten tilojen suhteen??
Takapakkia tuli! Siirtymiseni toiseen kouluun estettiin ja joutuisin ottamaan virkavapaata tai lopputilin päästäkseni homeesta.TTlääkäri ja hallinto ovat tehneet kimpat ja mun on palattava pakkohengittämään hometta. Mut syyllistettiin ja lääkäri rikkoi vaitiolovelvollisuuden ja teki hallinnon kanssa diilin. Kollegatkin jo unohti, onhan tästä jo muutama viikko vierähtänyt. Tässä terveiseni, tarvitsen näköjään seuraavaksi asianajajan. Luottamusmies myös samaa poppoota. Että sillee.
tämä ihmisoikeus Suomessa toteutuu.
Kuljet samoja polkuja kuin moni muukin.
Kaikein pahiten ihmistä loukataan näissä ns. julkishallinnon laitoksissa-heillähän on takana kehäkolmosen sisäpiiriin kuuluva mafioso.
Ei heille merkitse mitään yksittäisen ihmisen kärsimys.
Heille merkitsee vain oma hyvinvointi-vastoin kaikkia vaalipuheita.
Kuten eräässä toisessa keskustelussa on hyvin sanottu: Suomessa tehdään kokeita ihmisillä-muualla maailmassa hiirillä.
Älä luovuta.
Pidä tarkkaa kirjaa kaikesta, säilytä kaikki kirjeenvaihtosi, diaknoosisi ym.
Vahdi että kaikki oireilusi "lääkäri" kirjaa oikein ja että saat myös itsellesi tämän paperin.
Tulevaisuutta ajatellen-tarvitset niitä. On sinullakin oikeutesi.
Koulun homeongelmaa ja sisäilmaa kartoitettiin moniammatillisesti.Käytännössä tärkein henkilö, näytteiden kerääjä, puuttui paikalta. Tuli ilmi lukuisia kosteusvaurioita, vesivaurio sisäkatossa, homeisia kattopahveja, toimimattomia ilman sisääntulo ja poistoputkia. Luokkahuoneissa ei toiminut sisääntulot eikä poistot, oli myös luokka jossa ei ollut lainkaan poistoilmateitä. Kerrottiin, että monet opiskelijat olivat saaneet jo astman. Nuuhkittiin ja tökittiin kynällä hometta. Minut pakotettiin olemaan mukana ja näyttämään sormella hometta. Sain kovat reaktiot muutamassa tunnissa ja aamulla soitin ttlääkärille, joka sanoi että mun pitää mennä ilman suojainta ja puhaltaa 2 viikkoo koulun homeilmaa, että saadaan diagnoosi kuntoon. Viis mun terveydestä. Ei sairauslomaa. No kartoitus saatiin alkuun, meen suojaimen kanssa työhön, P3 naamarilla. Oon jo hiihtänyt pari kilsaa ja puhallan 500. Kun meen duuniin pidän suodattimen nenulla ja otan iisisti. Terveiset tukijoilleni!
kertoa Helsingin kaupungin toimista. Itse työskennellyt 15v. "sisäilmaongelmaisessa" päiväkodissa. Kymmenen vuotta taoin päätäni seinään ja saimmekin korjauksia. Olin pitkään poissa ja nyt palattuani kyseiseen päiväkotiin sairastuin neljän viikon työssäolon jälkeen. Se niistä "korjauksista". No, ongelma (eli minä) on palannut, eikä asia jää varmasti tälläkään kertaa tähän. Taas tiedossa solvausta ja epäluuloa seuraavat kymmenen vuotta. Esim. ympäristökeskuksen tarkastaja livautti kuulteni suustaan jättisammakon "kyllähän se tiedetään, että kaikissa kouluissa ja päiväkodeissa on ongelmia, rahanpuute estää korjaukset."
Minua on tutkittu joka puolelta, mutta koko ajan on kierretty kaukaa varsinainen ongelma, eli homealtistuminen. Jokohan nyt uskottaisiin, virkavapaan aikaina oireet poistuivat, astmaa lukuunottamatta. Sen sain elinikäiseksi muistoksi Helsingin kaupungilta ja toivottavasti saan konnat vastuuseen. Taitaa olla turha toivo, mafia on täyttä totta, se on nähty.
Menee vähän asian sivusta, mutta:
Kun minä aikoinaan varovaisesti kävin sanomassa silloisen kämppämme omistavalle taholle, että haluaisin tietää, onko kämpässämme hometta, minulle suututtiin. Esitin asiani todella ystävällisesti ja viattomasti, ja säätiön edustaja (eräs todella varakas säätiö omisti kyseisen asunnon) suutahti: miten uskallat epäillä sellaista!
Myöhemmin sama ihminen tunnusti rappukäytävässä, että ei se mikään ihme olisi, jos teillä olisi hometta, että on sitä joistain muistakin asunnoista löytynyt. Ja sitten hän vielä lisäsi, että tämä talo on rakennettu sodan jälkeen, huonoista materiaaleista, ja eihän tämä menisi mistään tarkastuksista läpi, jos joku ryhtyisi nipottamaan.
ja kaikki vastuutahot ummistavat silmänsä.
Ote Hengitysliiton artikkelista: http://www.hengitysliitto.fi/jasenille/hyvahengitys/62003/paakirjoitus.htm
"Päiväkodeissa ja kouluissa olevia homevaurioita piilotellaan viranomaisten toimesta, koska kunnan taloudellinen tilanne on huono jo ennestään. Asunto-osakeyhtiöissä homeasunnon omistaja leimataan vähintään luulosairaaksi ja äänestetään nurin yhtiökokouksessa, kun muissa asunnoissa ei vielä ole ongelmia."
URL ei toimi, kuin jäsenille, mutta jo tuo lyhyt lainaus tekstiä kertoo paljon.
Luin tätä keskustelua ja tuli mieleeni tutkimus, missä todettiin, että oppilaat kärsivät väsymyksestä ja päänsärystä koulussa. Syyksi ilmoitettiin liika valvominen ja TV:n katselu. Sisäilmaongelmaan ei kiinnitetä mitään huomiota, olkoon ongelman syynä sitten home tai muut
haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC).
Ei naurata, kun ei tiedä, mihin homepäiväkotiin ja sen jälkeen homekouluun lapsenlapsi aikanaan joutuu.
Home näyttää olevan vakava ongelma juuri noissa.
Sitä ihmettelen, että lasten vanhemmat eivät nouse
barrikaadeille, onhan kyse lasten terveydestä; vauriot eivät välttämättä näy tässä ja nyt.
Mitä tulee asunto-osakeyhtiöihin, artikkeli osuu täysin oikeaan. Parhaillaan eräs tuttuni on vastaavassa tilanteessa!
..sekä opettajia että oppilaita..punaisia silmiä, astmaattista yskää, taas joutui sairauslomalle tänään eräs kollega, ihan tavallista meidän koulussa..
"Istun veneen keulassa ja
vedän keukot täyteen meri-ilmaa,
aurinko hehkuu pilvettömältä taivaalta.
Ahdistus hellittää. Vain silloin tällöin muistan,
miten koville otti, taistella tuulimyllujä vastaan. Syksyllä en enää palaa homeiseen kouluun. Kuntoni kohenee viikko viikolta, en edes muista, millaista oli olla terve.
Virvelin pää väpättää..toinen kuha. Muuta en mieti, tätä kalastusta, rantoja, päiviä merellä mietin."
Moi, olen 15 vuotias oppilas ja minulla on paha astma. meidän koulussa on löytnyt hometta ja olemma epäilleetkin sitä ennestäänkin. olen kärsinyt homeesta 3 vuotta ja vieläkin. harrastan jääkiekko ja en pysty kunnolla harjottelemaan. saisiko oppilaita pitää sellaisessa koulussa missä on hometta? Kenen vastulla se on?
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8181793/38996552
Kauhea luettava täysin totta . Siivouksesta tingitty jo toistakymmentä vuotta ja nyt se näkyy joka paikassa . Eräässä pääkaupunkiseudun suuressa rikkaassa kaupungissa taas säästöt otetaan laitosapulaisten selkänahasta . Siivous ja avustava henkilökunta minimiin , sillä siitä syntyy säästöä , ainakin paperilla .Ihmetyttää kuinka kuntalaiset , vanhemmat , ja muut palveluiden tarvitsiat eivät puutu likaisuuteen kouluissa ja tarhoissa .
http://www.ess.fi/?article=321163