Hei!
Mun ongelmani tässä saattaa kuulostaa todella ärsyttävältä ja typerältä, koska en ole ikinä ollut raskaana. Mutta, olen kuullut mitä kamalampia juttuja synnytyksistä ja olen itse ruvennut miettimään, että pystyisinköhän ikinä saamaan lapsia, koska pelkäisin sitä synnytystä ja raskaana oloa niin paljon...
Pelkäisin raskaana ollessa keskenmenoa tai niitä veritulppia. Kipu ei sinänsä pelottaisi niin paljoa, koska kärsin erittäin kovista kuukautiskivuista... Onko kellään muuten tietoa, että voiko synnytys tuntua jollakin tavalla "helpommalta", jos on jo monta vuotta kärsinyt kovista kuukautiskivuista?
Kiitos kaikille vastanneille etukäteen... :)
Mun ongelmani tässä saattaa kuulostaa todella ärsyttävältä ja typerältä, koska en ole ikinä ollut raskaana. Mutta, olen kuullut mitä kamalampia juttuja synnytyksistä ja olen itse ruvennut miettimään, että pystyisinköhän ikinä saamaan lapsia, koska pelkäisin sitä synnytystä ja raskaana oloa niin paljon...
Pelkäisin raskaana ollessa keskenmenoa tai niitä veritulppia. Kipu ei sinänsä pelottaisi niin paljoa, koska kärsin erittäin kovista kuukautiskivuista... Onko kellään muuten tietoa, että voiko synnytys tuntua jollakin tavalla "helpommalta", jos on jo monta vuotta kärsinyt kovista kuukautiskivuista?
Kiitos kaikille vastanneille etukäteen... :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei kovia kuukautiskipuja voi silti synnytyskipuihin verrata. Itselläni on ollut kovat kuukautiskivut ja olen synnyttänyt 5 lasta,joten tiedän eron.
Tokikaan synnytys ei ole kivuton,mutta siellä saa kyllä kivunlievitystä. Itsellänikään ei ole ollut mitään "helppoja" synnytyksiä ja silti on jo 5 lasta ja taas on vauvakuume.
Se "palkinto" minkä synnytyksen jälkeen saat(vauva)korvaa sen kivun.
Ei muuta kuin vauvaa tekemään ei ne kivut maailman loppu ole ja niihin saa apua.
Katsoppa perheitä yleensä niissä on enemmän kuin yksi lapsi joten on uskallettu synnyttää enemmän kuin kerran joten ei se niin kauheaa voi olla.
Itse sanon että KANNATTAA synnyttää,mutta toki se ei aivan kivutonta ole, mutta ei niin kauheaa etteikö kannattaisi lapsia saada.
Halusin kirjoittaa sinulle, koska itsekin pelkäsin raskauteen liittyviä asioita. Asiaa pahensi se että olen kärsinyt selkäni takia aiemmin elämässä ja silloin lääkärit varoittelivat että tulevaisuudessa raskaus voi tuoda ongelmia. No, ylitin pelkoni ja nyt on noin 30 raskausviikkoa takana. Kaikesta olen selvinnyt, niin pahoinvoinnista, selkäsärystä jne. Kaiken palkintona on ne potkut, joita saan tunnustella päivittäin (alussa niitä ei tietysti olekaan, mutta sitten kun niitä alkaa tulla on päivä pelastettu monta kertaa potkuja seuraamalla) - oma olo helpottuu aina kun ajattelee että synnytyksen jälkeen on oma pieni vauva sylissä. Synnytys kyllä vielä jännittää/pelottaa, mutta kun pitää katseen siinä vauvassa niin eiköhän sitä kestetä - ollaanhan mekin maailmaan synnytty, jopa vielä pienemmillä kivunlievityskonsteilla mitä nykyään on tarjolla. Keskenmenonkin olen kokenut ja silti uskaltauduin yrittämään uudellen. Tsemppiä!
Tuollainen etukäteen miettiminen ja vehkaaminen ovat pahinta mitä ajatella. Miksi olet ajatellut asiaa? Onko lapsen saaminen ajankohtaista? Onko kaikki mitä teet samanlaista kuin muilla? Jos itse ei ole kokenut asiaa niin miksi saada sätkyjä siitä että toinen on kokenut hurjia juttuja? Niin kuin edellinen synnyttäjä sanoi, että raskaana ja synnytyksessä ollaan saamassa vauvaa ja se on niin upea palkinto mitä ihminen voi vain saada!! Mikään ei korvaa sitä että jos nainen saa lapsia hän kantaa niitä ja synnyttää. Ennen aikaa ei edes mietitty asiaa kun se oli luonnollista. Varmisteletko elämääsi koko ajan? Meneekö kaikki aina niin miten olet toivonut? Koska yllätyksiä sattuu paljon ja jos elää suojattua elämää uskaltamatta puhkaista palloa niin vastoikäymiset tuntuvat raskaammalta ja niitä ei saateta kestää. Sitä paitsi mitä elämää tuollainen on?
Raskaana oleville naisille jotka pelkäävät synnytystä on erilaisia terapia muotoja ja moni nainen tämän turvin uskaltautuu synnyttämään. Älä hanki lasta jos et ole valmis siihen, nykyään on paljon lapsia joista ei oikeasti välitetä eikä silloin tarvita heitä lisää. Unohda tuollaisten asioiden pohtiminen mitä se hyödyttää? Totta kai synnytys sattuu, mutta sattuuhan moni muukin asia. ja uudelleen kyllä sen kivun kestää lapsen takia!! Raskaushan on yksivaihe elämässä kun lapsi syntyy alkavat muut ongelmat ja ilot, oletko jo niitä pohtinut!?
Näinhän se on että etukäteen vehtaaminen suurten kysymysten edellä vain lisää pelkoa ja tuskaa. Mutta tällainen ihminen ei muutu raskautta suunitellessaan tällaiseksi. Hän on aina ollut sellainen.
Vaihtoehtoina ovat erilaiset terapiamuodot tai viimekädessä alistuminen tilanteeseen. Joko synnyttää tai jättää kokonaan tekemättä lapsen.
Onneksi usein keskusteluista ja terapiasta on apua. Jokainen synnytys on erilainen. Kivunlievitystä saa. Synnytys on ainutlaatuinen kokemus elämässä. Tieto lisää tuskaa mutta auttaa myös suhtautumaan siihen.
Lapsen saamiseen suhtautuminen kestää koko oman eliniän. Aina se muuttuu. Pienenä on pienet murheet ja isona suuret murheet, olen kuullut...
Synnytyspelko on tosiasia niiden kohdalla, joilla se on ja varsinkin, kun kivun on jo kokenut ja siitä pelon saanut. Ja on voinut jäädäkin sellaiset traumat, että mitkään keskustelut eivät auta. Pelkopoli on sinänsä turha, siellä vain vakuutellaan ja hyssytellään tilannetta, joka on edessäpäin. Turha vaiva.
Vain se tosiasia auttaa, kun synnytystilanteessa ollaan, että saadaan vuorenvarmasti kunnollinen kivunlievitys, eikä mitään ilokaasupunnerruksia. Epiduraalipuudutus lienee ainoa tehokas keino sektion lisäksi.
Tuohon että olet varmasti kuullut kaikki kamalimmat tarinat ja mahdollisesti vielä hiukan väritettynäkin, niin sitäpä ne aina on, ne tarinat nimittäin.
Kertomuksia kauhistellaan ja retostellaan mielellään ja kerrotaan pitkin maailmaa, kun on jotain kamaluutta mitä kertoa. Kukapa se viitsisi mitään mainita jos kaikki meni hyvin ja kivunlievitys osui kohdalleen jne. Eihän se ketään kiinnosta...
Mutta näitäkin tarinoita on. Ja kyselemällä niitäkin saa kuulla :)
Eihän kukaan kerro kaupasta tultuaankaan että löytyi ne kaikki tarpeelliset ja hyväkuntoista, vaan mesotaan että taas oli se ja se loppu ja kaikki aivan vanhaa tavaraa ja huonoa...
Että uskotaan että niitä hyviäkin kokemuksia löytyy :)
Nimimerkillä itsekin tässä raskauden aikana pahimmasta pelkohysteriasta eroon päässyt
Jotenkin arvasin että joku teistä vetää herneet nenään tästä, koska olen pohtinut asioita... Olen ollut koko ikäni hyvin arka ja epävarma ihminen, joten siksi nämä asiat huolettavat.
Kiitos teille positiivisille vastaajille :) Ehkäpä minäkin joskus uskallan ;)
Mä olen kanssa sellainen etukäteen panikoija luonteeltani ja oon miettinytkin useesti, että miten ikinä uskaltasin tohon touhuun ryhtyä. No, nyt ootan eikoista, joka on todellinen pikaylläri ja pelottaa ja jännittää tietty vuoronperän, muttei liikaa kumminkaan. Enää ei auta, ku ottaa mitä tuleman pitää!
Joten rohkeesti vaan! Elämää ei voi suunnitella kaikilta osin, mä en ainakaan voinut ja hyvä niin! Nyt on sit pakko uskaltaa.
Musta siinä ei ole mitään pahaa, että miettii asioita etukäteen. Jokainen saa pohtia asioita juuri niin paljon, ku haluaa ja myös asioita, jotka ei ehkä oo vielä edes ajankohtasia. Siitä nyt ei pitäis kenenkään mennä hernettä nekkuun vetämään edes täällä.
Usein kuukautiskivut helpottavat raskauden jälkeen.
Sun ongelmas ei kuulosta lainkaan ärsyttävältä, itse olen pohtinut samoja asioita... Oon aatellut lapsen hankintaa itsekkin ja kysyin jo lääkäriltä, että saisinko keisarinlaikkauksen, koska PELKÄÄN tosissani synnytystä. Synnytys pelon takin saa sektioin. Kyllähän mä pelkään sitäkin, mutta jos haluuaa lapsen ja tulee raskaaksi kahdesta on valittava jompi kumpi. Oon aatellu sektiota, ja pelkopoleja on sairaaloissa ja sinne voi mennä jo suunnittelu vaiheessa keskustelemaan kätilön kanssa. Keskustele lääkärin kanssa peloista ja pyydä lähete synnytyspelkopolille ja jos ei auta asiaa niin pyydä sektiota. Kuulostaa varmaan joistakin että huh huh, mitä idiootteja mutta ei pidä tuomita ketään kenenkä kengissä ei ole ollut !
Oletko synnyttänyt joskus? Vai mihin pelkosi perustuvat? Empä usko et kaikki menee synnyttämään cool-asenteella kaikkiahan ensikertalaisia ainakin jännittää ja mietityttää. Jokainen myös miettii tulevan vauvansa oloa ja hänen pärjäämistään. yleensä pelot johtuvat jostakin ja on hyvä selvittää asia ettei jää painamaan koko elämän ajaksi.Hienoa et olet asiasta puhunut jollekin joka voi auttaa.
Itse pelkäisin enemmän sectiota kun itse synnytystä, koska tiedän että keisarinleikkauksen riskit ovat isot ja se on todella leikkaus. Vauvaakaan en saisi pitää koko aikaa:( joka on kuitenkin raskauden tärkein momentti.
En osaa ajatella kuin sinä, mutta tiedän kamujani jotka pelkäävät synnytystä. Heillä on kyllä syynsä siihen,ovat aiemmin synnyttäneet ja pelot liittyvät niihin. He eivät ole minua pelotelleet koska jokainenhan kokee asiat omalla tavallaan. Jokaisen raskaus on ainut laatuinen ja synnytys myös. Joten muiden puheet kannattaa jättää omaan lokeroon. Vointeja sulle ja jaksamista!!
muualla, juttu saattaa olla myös aivan Piece of cake!! Ja sellaisia juttuja pitäisi mielestäni enemmän myös kertoa...! Sattuuhan se, mutta on kestettävissä. Ja siinä on niin pöllyssäkin, ettei pakoon pääse, vaikka yrittäisi :-D Vitsi.. :-/ Mutta oikeesti, eihän ihmisiä muutoin enää olisi ollenkaan, jos niin järkkyä olisi. Saattaapi olla myös elämäsi paras kokemus!!
Minut oltiin onnistuttu etukäteen pelottelemaan aivan kauhusta kankeaksi (lähes kaikki "esiäidit"). Kätilö katsoi, että voi tyttö raukkaa, kun on puolikuoliaaksi peloteltu. Mutta kätilö oli loistava, eikä koko homma niin paha ollenkaan, ettenkö sitä uusiksi ottaisi koska vaan. Mutta se raskausaika... No, eeeih :-) vitsi :-/
Olen itsekin pelkäillyt tässä synnytystä aivan hirveästi, pelkään edelleenkin. Nyt juuri kuulin, että tulevalle lapselleni on tulossa serkkuja, molemmat ovat perheensä neljännet lapset. Jotenkin yritin ajatella että jos toiset lähtee neljättä kertaa synnyttämään aivan vapaaehtoisesti, niin kyllä sieltä minäkin hengissä sitten pois pääsen! Onpahan kiva kun on samanikäsiä serkuksia sitten kasvamassa lauma :)