Virka-aseman väärinkäyttö.

traumaattinenko kirjoitti:

Jos hoitaja tai lääkäri kirjoittaa tahallaan potilaan psyykkistä tilaa koskevan asian, joka ei ole totta on kyseessä väärennös ja jos teko tehtiin potilaan vahingoittamiseksi on kyse virka-aseman väärinkäytöstä. Laissa on määrätty aika pitkä vankeusrangaistus virka-aseman väärinkäytöstä. Esim. jos hoitaja pyrkii toimimaan sosiaalisessa asiassa rankaisijana totuutta tahallaan väärentäen, joka rangaistus kohdistuu omien mieltymystensä mukaisesti johonkin kansalaisista, on kyse virka-aseman väärinkäytöstä. Tilanne ei ole aivan toivoton sen suhteen saako poliisi selville väärennöksen potilasasiakirjoissa, sillä poliislla on yleensä hyvät kuulustelumenetelmät. Kuitenkin se, että saisi asian poliisin tai tuomioistuimen tutkittavaksi siten, että potilaan sanaa ei pidettäisi ilman muuta vääränä on hankala asia, mutta jos hoitohenkilökunnassa havaitaan merkintöjen suhteen valehtelusta olevan yse tilanne muuttuu ratkaisevasti. On muistettava, että virkamiehn tulee kyetä perustelemaan ratkaisunsa ( diagnoosinsa ) ja ratkaisun tulee ehdottomasti olla lain mukainen. Tilanteessa, jossa muuta valehtelua ei havaita tai edes epäjohdonmukaisuuksia, on potilaan sanan ollessa lääkärin sanaa vastaan, on tilanne se, ettei potilaan sanaa lähes aina uskota. Potiaalla on todistustaakka rikoksesta jos rikoksesta jotakuta syyttää. Toisaalta hoitajalle tai lääkärille ei anneta langettavaa tuomioita ellei rikoksesta löydy näyttöä, mutta lääkärin tai hoitajan epäjohdonmukaisuudet viittaavat kyllä johonkin laittomuuteen, riippuen tapauksesta. Aivan toivotonta ei kaikki ole, sillä jotkut poliist ovat hyvin tiukkoja hallinnon laillisuudesta ja sama koskee myös joitakin tuomareita. Mutta vakava asia on se, että jos langettavaa tuomiota ei tule, niin, kuinka ollakaan, on kyse paranoidisuudesta ja tähän myös tuomioistuimissa vedotaan vielä silloin, kun asiaa vasta oikeudessa käsitellään. Varmin merki psykiatrien mukaan paranoidisuudesta on hoitotahon pelkkä epäileminen rikoksesta, uskomisesta puhumattakaan. Parnoidisuudelta tietääkseni kuitenkin edellytetään harhojen vallassa oloa, ei siis riitä, että epäilee. Oma tapaukseni on ehkä vielä kesken. Sanon ehkä, koska olen osin menettänyt muistini. Olen lukenut psykologiasta, että ihminen voi jopa nähdä harhoja, jos vain on tarpeeksi voimakas tahto. Myös muuta voinee tapahtua, esim. muistin menetys. Muistin voi myös menettää traumaattisten asioiden vuoksi. Muistini menetyksestä minulla on selviä merkkejä. Toivon voivan joskus kirjoittaa kirjan kaikesta kokemastani. Koko juttu lienee alkanut 1981 ( poliisiasia ehkä vasta paljon myöhemmin ). Jos olen oikeassa epäilyissäni, niin olen hyvin tyytyväinen poliisin toimintaa. Todettakoon, että osan esim. aiemmasta oikeuskäsittelystä muistan. Juttu on todellain erikoinen, vaikkei mitään traumaattista olisi tapahtunutkaan. Totuuden olemisesta niin kuin epäilenkin minulla melkein täysin varmat todisteet ( mm. ulkopuolisilta henilöiltä saadut tiedot ) ja näiden mukaan muisti on mennyt. Kyse voi olla myöskin sivupersoonahäiriöstä, koska ilmiselviä peitemuistoja esiintyy. Peitemuistot eivät psykiatrian mukaa sivupersoonahäiriössä ole psykoosin osoitus ( näin on psykologi minulle kertonut ), eikä sivupersoonahäiriö ole psykoosi. Toisaalta ei ehkä ole kyse sivupersoonahäiriöstä. Kaikessa voi olla kyse vain voimakkaasta tahdon käyttämisestä. Tätä ei myöskään hoitotaholla pidetty mahdottomana ( muu hoitohenkilökunta kuin diagnoosi "langettanut" sairaala ). Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulua.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä