Keskusta on puolueena nykyisellään SDP:n apupuolue. Demareissa taas on meneillään valtataistelu, jossa suosionsa bush-nuoleskeluihin hukannut mutta liian hitaasti oman älyllisen kömpelyytensä tajuava ja toinen savijalka ovenraossa syrjään siirtyvä Lipponen yhä örähtelee niin omilleen kuin yleensä hallitukselle. Tilanne kummassakin päähallituspuolueessa on siis linjaton.
Keskusta on lyhyehkön lähihistorian kuluessa haaskannut useampia mahdollisuuksia linjaprofiloitumiseen. Ahon-Viinasen hallituksen sosiaaliministeri Eeva Kuuskoski joutui eroamaan, koska ei voinut hyväksyä sosiaalimenojen leikkauksia. Jälkikäteen katsoen hän oli hallituksen ainoa viisas ministeri, viisas nainen. Muut, talous- ja valtapolitiikasta innostuneet miehet, kylvivät valtakuntaan sosiaalisen romahduksen siemenet.
Presidentinvaalikampanjansa aikana Aho mainitsi mm. kannattavansa sellaisten visionäärien kuin Reijo Wileniuksen ja Juha Siltalan ajatuksia yhteiskunnallisen kehityksen suunnasta. Valitettavasti Aho ei koskaan eikä missään käytännöllisessä yhteydessä yrittänyt toteuttaa politiikkaa, joka mitenkään olisi perustunut Wileniuksen tai Siltalan edustamaan arvomaaiulmaan. Sukea esitys työreformista oli vain yksi yritys muttaa yhteiskuntaa yhä enemmän yksilökeskeisen kilpailu-yhteiskunnan suuntaan. Aho ei pystynyt profiloimaan Keskustan politiikkaa.
Viimeisin mahdollisuus Keskustalla oli Anneli Jäätteenmäessä, joka oli aiemmin toiminut mm. Kuuskosken apurina. Mutta Keskusta ei uskaltanut asettua Jäätteenmäen tueksi Irak-kiistassa, vaikka Jäätteenmäki oli asiassa täysin oikeassa. Keskusta ei uskaltanut asettua vastustamaan Lipposen täydellä höyryllä jyräämää itsepuolustusmanööveriä, vaikka Keskustalla olisi asiassa ollut takana vahva kansalaismielipide. Kansallehan Lipposen bush-nuoleskelu oli mitä vastenmielisintä. Niinpä Keskusta valitsi Lipposen valheet ja antoi Jäätterenmäelle marttyyrikruunun. Kruunu kirkastettiin sitten äänikuningattarena EU-vaaleissa.
SDP:n oikeistosiiven johdolla maassa viime vuosikymmenet harjoitettu sosiaalivihamielinen ja tuloeroja repäissyt politiikka on nyt kantamassa hedelmää, josta kertoo esim. em. Juha Siltalan kirja työelämän laadun huonontumisesta. Myös muuten suomalaisessa yhteiskunnassa muhii aikapommi hyvin varjellun positiivisilla mittareilla kuorrutetun pinnan alla.
Eilen TV-2:n ohjelmassa Punainen Lanka oli Maarit Tastulan haastateltavana lastenpsykiatri Jukka Mäkelä, joka kertoi joitakin tosiasioita siitä missä lasten hyvinvoinnissa nyt mennään. Viesti oli selvä joskin karmea. Tiedetään, että ihmisaivot tarvitsevat kehittyäkseen hellyyttä, kosketuksia ja jatkuvaa kontaktointia, ja että ilman tiettyä perusturvallisuutta lapsista ei koskaan kasva toimintakykyisiä kansalaisia. Suomalainen kasvatusperinne on historiallisesti ollut kaikkea muuta kuin lapsia terveesti sosiaalistava, mikä on sitten näkynyt poikkeuksellisen suurena kansallisena taipumuksena väkivaltaan, itsemurhiin ja yhteisöllisyyden puuttumiseen. Viimemainitussahan suomalaiset hiljattain tehdyn vertailun mukaan sijoittuvat viimeiselle tilalle 68 tutkimukseen otetun kansakunnan joukossa.
Ei auta, että suomalaisilla menee kilpailukyvyn mittareilla hyvin, koska nämä mittarit mittavat yksilökeskeiseen menestysmisyhteiskuntaan sopivia arvoja, ja juuri tällainen yhteiskunta syö edelleen maata yhteisöllisyyden alta.
Siteeraan hieman Punainen lanka -ohjelman esittelytekstiä:
Mäkelän mukaan uusin aivotutkimus kertoo, että kasvatus vaikuttaa lapsen aivojen kehittymiseen. Vuorovaikutusta vaille jäävän lapsen käytössä oleva aivokapasiteetti vähenee, mutta luontevasti koskettava ja hymyilevä emo jättää lapsen aivoihin pysyviä jälkiä. Ne kannattelevat häntä läpi elämän ja auttavat selviytymään stressitilanteissa. Uudet tutkimukset saattavat muuttaa myös kasvatusta. Suomalaisen kasvatuksen ihanteena on ollut pitkään lapsi, joka ei valita pienestä. Lasta on mieluummin karaistu kuin lohdutettu. Asenne on syrjäyttänyt lapsen tarpeet saada hoivaa ja turvaa. Lapselle on tärkeintä, että maailmassa on joku, jolle hän on erityinen. - Kun lapsi löytää tämän ihmisen, hän on valmis antamaan rakkauttaan tuhlailevasti. Jokainen tällainen lapsi tuo mukanaan valtavan määrän koko yhteiskuntaa korjaavaa rakkautta, sanoo lastenpsykiatri Jukka Mäkelä.
Varhaisen lapsuuden ihmissuhteet opettavat lasta säätelemään omaa stressin hallintaansa. Mäkelä sanoo, että lasten ongelmat ovat viime vuosina kärjistyneet. Masennus, käytöshäiriöt, ylivilkkaus ja oppimishäiriöt ovat lisääntyneet. - Kyse on kulttuurissamme käynnissä olevasta, hirmuisen hälyttävästä kehityslinjasta. Syitä on paljon. Yksi on aikuisten työorientoitunut maailma.
Ohjelma Punainen lanka uusitaan ensi sunnuntaina. Ehkä maassa pitäisi olla laki, joka pakottaisi kaikki SDP:n oikeistoliberalistilipposet ja listaliisat television ääreen kuuntelemaan aivotutkimuksen ja kasvatuksen tosiasioita niiden taloudellisten numerohaihattelujen sijaan, joihin he yhteiskuntapoliittiset päätöksensä tällä hetkellä pelkästään perustavat. Tässä maassahan ei enää tarvittaisi ainoatakaan yksilökeskeistä menestyjää lisää. Se mitä tarvitaan on elämänarvojen täydellinen rukkaaminen niin että syntyy pohja jolle terve yhteiskunta on mahdollista rakentaa.
Keskustakin voisi olla sellainen poliittinen puolue, joka lakkaisi pelkäämästä lipposöykkäröintejä ja lähtisi rakentamaan ihmisten Suomea.
Keskusta on lyhyehkön lähihistorian kuluessa haaskannut useampia mahdollisuuksia linjaprofiloitumiseen. Ahon-Viinasen hallituksen sosiaaliministeri Eeva Kuuskoski joutui eroamaan, koska ei voinut hyväksyä sosiaalimenojen leikkauksia. Jälkikäteen katsoen hän oli hallituksen ainoa viisas ministeri, viisas nainen. Muut, talous- ja valtapolitiikasta innostuneet miehet, kylvivät valtakuntaan sosiaalisen romahduksen siemenet.
Presidentinvaalikampanjansa aikana Aho mainitsi mm. kannattavansa sellaisten visionäärien kuin Reijo Wileniuksen ja Juha Siltalan ajatuksia yhteiskunnallisen kehityksen suunnasta. Valitettavasti Aho ei koskaan eikä missään käytännöllisessä yhteydessä yrittänyt toteuttaa politiikkaa, joka mitenkään olisi perustunut Wileniuksen tai Siltalan edustamaan arvomaaiulmaan. Sukea esitys työreformista oli vain yksi yritys muttaa yhteiskuntaa yhä enemmän yksilökeskeisen kilpailu-yhteiskunnan suuntaan. Aho ei pystynyt profiloimaan Keskustan politiikkaa.
Viimeisin mahdollisuus Keskustalla oli Anneli Jäätteenmäessä, joka oli aiemmin toiminut mm. Kuuskosken apurina. Mutta Keskusta ei uskaltanut asettua Jäätteenmäen tueksi Irak-kiistassa, vaikka Jäätteenmäki oli asiassa täysin oikeassa. Keskusta ei uskaltanut asettua vastustamaan Lipposen täydellä höyryllä jyräämää itsepuolustusmanööveriä, vaikka Keskustalla olisi asiassa ollut takana vahva kansalaismielipide. Kansallehan Lipposen bush-nuoleskelu oli mitä vastenmielisintä. Niinpä Keskusta valitsi Lipposen valheet ja antoi Jäätterenmäelle marttyyrikruunun. Kruunu kirkastettiin sitten äänikuningattarena EU-vaaleissa.
SDP:n oikeistosiiven johdolla maassa viime vuosikymmenet harjoitettu sosiaalivihamielinen ja tuloeroja repäissyt politiikka on nyt kantamassa hedelmää, josta kertoo esim. em. Juha Siltalan kirja työelämän laadun huonontumisesta. Myös muuten suomalaisessa yhteiskunnassa muhii aikapommi hyvin varjellun positiivisilla mittareilla kuorrutetun pinnan alla.
Eilen TV-2:n ohjelmassa Punainen Lanka oli Maarit Tastulan haastateltavana lastenpsykiatri Jukka Mäkelä, joka kertoi joitakin tosiasioita siitä missä lasten hyvinvoinnissa nyt mennään. Viesti oli selvä joskin karmea. Tiedetään, että ihmisaivot tarvitsevat kehittyäkseen hellyyttä, kosketuksia ja jatkuvaa kontaktointia, ja että ilman tiettyä perusturvallisuutta lapsista ei koskaan kasva toimintakykyisiä kansalaisia. Suomalainen kasvatusperinne on historiallisesti ollut kaikkea muuta kuin lapsia terveesti sosiaalistava, mikä on sitten näkynyt poikkeuksellisen suurena kansallisena taipumuksena väkivaltaan, itsemurhiin ja yhteisöllisyyden puuttumiseen. Viimemainitussahan suomalaiset hiljattain tehdyn vertailun mukaan sijoittuvat viimeiselle tilalle 68 tutkimukseen otetun kansakunnan joukossa.
Ei auta, että suomalaisilla menee kilpailukyvyn mittareilla hyvin, koska nämä mittarit mittavat yksilökeskeiseen menestysmisyhteiskuntaan sopivia arvoja, ja juuri tällainen yhteiskunta syö edelleen maata yhteisöllisyyden alta.
Siteeraan hieman Punainen lanka -ohjelman esittelytekstiä:
Mäkelän mukaan uusin aivotutkimus kertoo, että kasvatus vaikuttaa lapsen aivojen kehittymiseen. Vuorovaikutusta vaille jäävän lapsen käytössä oleva aivokapasiteetti vähenee, mutta luontevasti koskettava ja hymyilevä emo jättää lapsen aivoihin pysyviä jälkiä. Ne kannattelevat häntä läpi elämän ja auttavat selviytymään stressitilanteissa. Uudet tutkimukset saattavat muuttaa myös kasvatusta. Suomalaisen kasvatuksen ihanteena on ollut pitkään lapsi, joka ei valita pienestä. Lasta on mieluummin karaistu kuin lohdutettu. Asenne on syrjäyttänyt lapsen tarpeet saada hoivaa ja turvaa. Lapselle on tärkeintä, että maailmassa on joku, jolle hän on erityinen. - Kun lapsi löytää tämän ihmisen, hän on valmis antamaan rakkauttaan tuhlailevasti. Jokainen tällainen lapsi tuo mukanaan valtavan määrän koko yhteiskuntaa korjaavaa rakkautta, sanoo lastenpsykiatri Jukka Mäkelä.
Varhaisen lapsuuden ihmissuhteet opettavat lasta säätelemään omaa stressin hallintaansa. Mäkelä sanoo, että lasten ongelmat ovat viime vuosina kärjistyneet. Masennus, käytöshäiriöt, ylivilkkaus ja oppimishäiriöt ovat lisääntyneet. - Kyse on kulttuurissamme käynnissä olevasta, hirmuisen hälyttävästä kehityslinjasta. Syitä on paljon. Yksi on aikuisten työorientoitunut maailma.
Ohjelma Punainen lanka uusitaan ensi sunnuntaina. Ehkä maassa pitäisi olla laki, joka pakottaisi kaikki SDP:n oikeistoliberalistilipposet ja listaliisat television ääreen kuuntelemaan aivotutkimuksen ja kasvatuksen tosiasioita niiden taloudellisten numerohaihattelujen sijaan, joihin he yhteiskuntapoliittiset päätöksensä tällä hetkellä pelkästään perustavat. Tässä maassahan ei enää tarvittaisi ainoatakaan yksilökeskeistä menestyjää lisää. Se mitä tarvitaan on elämänarvojen täydellinen rukkaaminen niin että syntyy pohja jolle terve yhteiskunta on mahdollista rakentaa.
Keskustakin voisi olla sellainen poliittinen puolue, joka lakkaisi pelkäämästä lipposöykkäröintejä ja lähtisi rakentamaan ihmisten Suomea.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Monta asiaa ilman kunnon perusteluja samassa kirjoituksessa tekee siitä vastenmielistä luettavaa.
Jäätteenmäen erottamisen takana ei ole mitään lipposia tai lappusia - kyseessä oli monen puolueen operaatio, missä vaihdettiin pääministerin tehtäviin kykenemättömän henkilön tilalle pätevä henkilö ilman poliitista kriisiä.
Jäätteenmäki on toki erinomainen ja pätevä henkilö hoitamaan toisenlaisia tehtäviä kuin pääministerin tehtäviä.
t:jarmo
Lasten kasvaminen terveiksi stressiä sietäviksi aikuisiksi ei ole oikein koskaan onnistunut, koska kansalliset kasvatusperinteemme ovat olleet vääriä. Niiden ansiosta suomalaiset ovat jo maailman epäyhteisöllisin kansa.
Totuutta väistääksemme mittaamme menestystämme mittareilla, jotka jättävät kertomatta että saavutuksemme perustuvat siihen että kasvatamme sairauttamme.
Mielenterveystilastot kertovat ettei lasten terve kasvu enää onnistu. Silti yhteiskuntaamme kehitetään poliitikkojen toimesta oikeistolaisten ohjelmajulistusten mukaiseksi yksilökeskeiseksi kilpailuyhteiskunnaksi.
Jukka Mäkelä perusteli nämä tosiasiat aivotutkimuksen tuloksilla.
Millä ne pitäisi perustella että sinäkin ymmärtäisit?
Antoisaa katselukertaa. Kai sentään aiot katsoa ko. Punainen lanka -ohjelman uusinnan?