Surujen kupla

Vaiettu totuus: "kahden kerroksen väkeä"
totta hän puhuu
25.9.2014 22:01
Anne Lindellin blogista, joka on ilmeisesti poistettu US:n sivuilta varmaan RKP:n vaatimuksesta. Sillä se totuus tekee kyllä kipeää, eikä se "ankkalammikko" ole aina onnellisuuden tyyssija - kuten "eräät" väittävät.

Mieluummiin olisimme rakastettuja kuin vihattuja.

En voi enää vaieta etenkin Pohjanmaan suomenruotsalaisten säälittävästä "erikoisasemasta". Jonkun on uskallettava sanoa totuus. Sormeni osoittaa syyttävästi Rkp:tä ja toivon, että muut poliittiset puolueet ottaisivat maamme ummikko-ruotsinkielisten ongelmat pikaisesti käsittelyyn. Rkp on todellakin tullut tiensä päähän. He eivät pysty enää auttamaan äänestäjiään, eivätkä ole koskaan pystyneetkään, koska he kieltävät tyystin tämän ongelman olemassaolon. Pohjanmaan ruotsinkieliset (ummikot), joutuvat kärsimään "hurrivihasta" etelän ruotsinkielisten (pääsääntöisesti kaksikielisten) korskeuden ja ylpeyden vuosi. Valehteleminen vääristely ja asioitten kaunistelu tässä kieliongelmassa saisi nyt viimeinkin loppua.

Ei suomenruotsalaisille itselleen voi tästä puhua järkeä. He ovat aivopestyjä, eivätkä he kuuntele. Kun yritän heitä auttaa, he kokevat sen uhaksi. Yhtä tuloksellista on keskustella pakkoruotsin poistamisesta näiden suomenruotsalaisten kanssa. Heillä on aina samat vanhat, kuluneet argumentit. Eivät suostu ymmärtämään, että pakon lopettamisesta voisi koitua uusi renesanssi ruotsinkielelle Suomessa! Suomenkielisten on autettava heitä.

Maahanmuuttajia kotoutetaan, mutta miksi emme välitä oman maan kansalaisten kotouttamisesta, vaan järjestämme heille erioikeuksia, jotka vain vammauttavat heitä lisää. Eivätkä nämä erityisoikeudet ja heidän äidinkielensä suojelutoimenpiteet lainkaan lisää heidän henkistä, taloudellista ja sosiaalista hyvinvointiaan, vaan päinvastoin aiheuttavat syrjäytymistä ja vaikeuttavat jatkokoulutusta ja työpaikansaantia.

Asun paikkakunnalla, jossa hyvin harva tuskin auttavasti ymmärtää suomea, ja kovin harva pystyy sitä edes joten kuten puhumaan muuta kuin pari sanaa tai kulunutta lausetta: kuin että: hyvvä paivvä , kittos näkkemin, mittä kulluu jne. Asia ei ole todellakan niin ruusuinen täällä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla, hurriklaani-alueella ja ”ummikko” Ahvenanamaalla kuin siellä Etelä-Suomessa, missä miltei kaikki ruotsia äidinkielenään puhuvat osaavat myös puhua suomea. Täällä Pohjanmaalla ja Ahvenanmaalla näin ei ole.

Tällainen on RKP:n "svekomaaneille" kauheaa tekstiä, mutta väitän että Lindell kyllä tietää mistä puhuu varmasti paremmin kuin hesan akateemiset RKP:set(korskeat on hyvä sana).

Veikkaan myös että Lindell sai kirjoituksensa jälkeen monta ikävää viestiä, "suvaitsevaisilta" RKP:ltä.

Ja tässä se jatkuu - olkaa hyvä.

Itse elän ja vaikutan alueella, jossa suomenkieltä ei kuule (Pedersöre) ...ei missään. Terveyskeskusläakäritkin ovat olleet jo vuosia riikinruotsalaisia (siis täysin ummikkoja Ruotsista). Täällä varsinkin vanhempi väestö ei todellakaan osaa muutamaa muualta tullutta lukuunottamatta juuri lainkaan suomea, koska kouluissa ei ennen peruskoulun uudistusta juurikaan panostettu suomenkielen opettelemiseen. Ja totta on, että lasteni ystävistä ei kukaan puhu suomea, koska kouluissa ei vieläkään osata opettaa suomenkieltä siten, että oppilaat edes lukiosta päästyään taitaisivat sitä auttavasti. Siksi nämä suomenruotsalaiset tuntevat itsensä kuin vammaisiksi, ja heillä on aivan ilmeisesti komplekseja tästä. Uskon, että tämä on varmasti suurin syy siihen, miksi niin monet ruotsinkieliset täällä eristäytyvät ja elävät vain omissa oloissaan ja tuskin lainkaan tietävät mitä muualla Suomessa tapahtuu, tai että he edes tuntisivat Suomen politiikkaa. He eivät lue muita kuin ruotsinkielistä paikallislehteä ja jopa uutiset ja säätiedotukset katsotaan Ruotsin TV:stä. Ei ihme, että täällä ihmiset eivät osaa edes ajatella äänestävänsä muuta puoluetta kuin Rkp:tä.

Ja tämä kaikki on Rkp:n syytä. He ovat ajanneet todella huonosti Pohjanmaan rannikkoseudun ruotsinkielisten asioita. Ja syykin on ilmiselvä: vammauttamalla kielipolitiikallaan suomenruotsalaisia he saavat pitää vakaan ja uskollisen äänestäjäkuntansa, ja näin Rkp:n menestys on taattu jatkossakin.

Olen vuosia yrittänyt herättää keskustelua tästä kipeästä ongelmasta - tuloksetta. Tuntuu, että taistelen tuulimyllyjä vastaan, koska eivät edes kaikki täkäläiset ruotsinkieliset itsekään tajua, mistä kaikesta hyvästä ja erinomaisesta he ovat jääneet paitsi. Kylät autioituvat ja kouluja lopetetaan, koska nuoret lähtevät pois maasta. Alkoholiongelma on todella paha tällä alueella ja avioerot ovat yleisiä. Suomenkieltä taitamattomina he ovat voineet ainoastaan hakea työtä täältä miltei puhtaasti ruotsinkileiseltä alueelta tai sitten Ruotsista tai Norjasta. Ammatti- ja jatkokoulutuskin on perin rajallista, koska muualla Suomessa opiskelu vaatisikin jo hyvää suomenkielentaitoa.

Pidän ehdottoman vahingollisena RKP:n politiikkana ruotsinkielisten eristämistä ja eristäytymistä suomenkielisistä. Se on voinut onnistua isoäidin aikaan ja auttoi varmasti ruotsin kielen säilymisessä menneinä vuosikymmeninä, mutta se ei toimi enää tämän nykyisen nuoren polven kohdalla.

On täysin utopistista kuvitella elämää tänään ja tulevaisuudessa Suomessa yksikielisesti ruotsinkielisenä, ellei sitten halua käpertyä omaan pikku kyläänsä kuin reservaattiin. Ruotsinkielisiä ei Suomessa ole enää kuin vaivaiset 5 % kansasta, ja näistäkin suuri osa osaa puhua Suomea.

Rkp on sisäisestikin ilmeisen jakaantunut ja ratkaisevan valinnan edessä: pitäisikö jatkaa siilipolitiikkaa piikit pystyssä ja menneeseen tuijottamista, vai olisiko aika tunnustaa suomenkieli kaikille välttämättömäksi ja ruotsinkieli alueelliseksi vähemmistökieleksi.

Ja, jos Rkp aikoo ja haluaa jatkaa kielipuolueena, on se tullut tiensä päähän. Nykyinen Rkp:n ja Folktingetin strategia, jossa ruotsin kieli yritetään pelastaa tekohengityksellä suomenkielisiä kaksikielistämällä (pakko-ruotsi), on Rkp silloin tuhoon tuomittu. Tuloksena on vain yhä kasvava eripura kieliryhmien välillä, jossa voittajana ei selviä pieni vähemmistö. Yhteistyö ja enemmistön kyykyttämisen lopettaminen toisi tarvittavaa ymmärtämystä ja sympatiaa ruotsinkielisiä kohtaan ja takaisi myös parhaiten vähemmistön tarpeelliset kielipalvelut.

P.S. Kaikille tiedoksi, että tämä kirjoitukseni on puolustuspuhe suomenruotsalaisten ja eritoten ummikkojen puolesta (ei Rkp:n puolesta – sillä se on jo tuhoon tuomittu), sillä lasken itseni kuuluvan suomenruotsalaisiin, ja näin "sisäpiiriläisenä" voin pitää itseäni oikeutettuna puuttumaan tähän arkaan ja vaiettuun kysymykseen.

Näin siis Anne Lindell. Siinä on RKP:n "äärimielisillä" miettimistä.

Tuleva Suur-Vaasakin on suomenkielisenemmistöinen, vaikka siihen liitetään useita suruenemmistöisä kuntia! Eli pappa oli väärässä, vaikka ehkä ajatteli tulevaisuutta.

Se, missä kaupungissa on minkäkin kokoinen kielivähemmistö tai enemmistö, ei kiinnosta ylipäänsä tavallista kansalaista millään lailla. Siksi asiasta ei yleensä tiedäkään mitään. Menepä Helsingissä kysymään joltain, minkäkokoinen on Kauniaisten kielitilaanne suomen ja ruotsin osalta. Saat kummeksuvia katseita...
Prosentit kiinnostavat pakkomielteen lailla ainoastaan nettifennoa.

Ihan samanlaisia vääriä kuvitelmia löytyy suomenkielistenkin puolelta. Helsingissä ja muualla maassa luullaan ettei Vaasassa pärjää, jos ei osaa ruotsia...nimimerkki "sivistynyt-suomalainen" olisi enemmän sivistynyt, jos pystyisi katsomaan asioita vähemmän ahtaasti ja syrjivän asenteellisesti.