Meillä on uusi opettaja joka toi joulun kunniaksi Lutherin katekismuksen kouluun ja luimme siitä osan; Mikä kaste on?
Siinä puhutaan vain upottamisesta ja meillä saarnamiehet puhuvat kulhosta valeltua vettä käyttäen olevaa kastetta, joka on Lutherin opin mukainen.
Täällä lukee aivan muuta, kaste on upottaa Lutherin mukaan.
25 Nämä kaksi tilaa, veden alle uppoaminen ja sieltä ylösnouseminen, osoittavat, mitä kasteessa tapahtuu ja mitä se vaikuttaa. Juuri siinä vanha ihminen surmataan ja sen jälkeen nousee ylös uusi ihminen. Näiden kahden tapahtuman on jatkuttava meissä läpi koko elämämme. Eihän kristillinen elämä oikeastaan mitään muuta olekaan kuin yhtä jokapäiväistä kastetta, joka on kerran alkanut ja jatkuu alati. Sillä kaikkea sitä, mikä kuuluu vanhaan ihmiseen, täytyy lakkaamatta perata pois, ja tilalle on saatava sitä, mikä kuuluu uuteen ihmiseen. Mikä sitten on vanha ihminen? Se on itsekäs minämme, jonka olemme perineet Aadamilta. Se on täynnä vihaa, kiivautta, kateutta, siveettömyyttä, ahneutta, laiskuutta, ylpeyttä ja ennen kaikkea epäuskoa. Sen täyttävät kaikenlaiset paheet, eikä siinä ole luonnostaan mitään hyvää. Mutta kun olemme päässeet Kristuksen valtakuntaan, tuon kaiken pitää joka päivä vähentyä, niin että ajan mittaan tulemme yhä lempeämmiksi, kärsivällisimmiksi ja sovinnollisemmiksi sekä teemme ahneudesta, vihasta, kateudesta ja ylpeydestä yhä selvemmän pesäeron.
Mikä on oikein?
Onko Luther väärässä, niin kuin nuo kastajat, jotka upottavat altaaseen.
Saisinko uskovien vastauksen, asia vaivaa.
Kiitos.
Siinä puhutaan vain upottamisesta ja meillä saarnamiehet puhuvat kulhosta valeltua vettä käyttäen olevaa kastetta, joka on Lutherin opin mukainen.
Täällä lukee aivan muuta, kaste on upottaa Lutherin mukaan.
25 Nämä kaksi tilaa, veden alle uppoaminen ja sieltä ylösnouseminen, osoittavat, mitä kasteessa tapahtuu ja mitä se vaikuttaa. Juuri siinä vanha ihminen surmataan ja sen jälkeen nousee ylös uusi ihminen. Näiden kahden tapahtuman on jatkuttava meissä läpi koko elämämme. Eihän kristillinen elämä oikeastaan mitään muuta olekaan kuin yhtä jokapäiväistä kastetta, joka on kerran alkanut ja jatkuu alati. Sillä kaikkea sitä, mikä kuuluu vanhaan ihmiseen, täytyy lakkaamatta perata pois, ja tilalle on saatava sitä, mikä kuuluu uuteen ihmiseen. Mikä sitten on vanha ihminen? Se on itsekäs minämme, jonka olemme perineet Aadamilta. Se on täynnä vihaa, kiivautta, kateutta, siveettömyyttä, ahneutta, laiskuutta, ylpeyttä ja ennen kaikkea epäuskoa. Sen täyttävät kaikenlaiset paheet, eikä siinä ole luonnostaan mitään hyvää. Mutta kun olemme päässeet Kristuksen valtakuntaan, tuon kaiken pitää joka päivä vähentyä, niin että ajan mittaan tulemme yhä lempeämmiksi, kärsivällisimmiksi ja sovinnollisemmiksi sekä teemme ahneudesta, vihasta, kateudesta ja ylpeydestä yhä selvemmän pesäeron.
Mikä on oikein?
Onko Luther väärässä, niin kuin nuo kastajat, jotka upottavat altaaseen.
Saisinko uskovien vastauksen, asia vaivaa.
Kiitos.
Vastaukset 6
Vanhimmat
voisin olla sitä mieltä, että upottaminen on täydellinen vasta kun ihmisriiviötä pidetään veden alla ainakin 5 minuuttia.
merkitys on symbolinen.
Tärkeintä on, että kasteessa ovat esillä vesi, Jumalan sana ja usko.
Eihän Luther varsinaisesti väärässä ole.
Kesitas (kempeleläinen persujen kunnanvaltuutettu Jussi - Juhani- Pellikka vallan riemastuu tästä aloituksesta.
Oletko ihan terve?
Millä oikudella panet ihmisten nimiä palstalle.
Edustat todella lestoja valheessa, pedofiliassa ja talousrikoksissa parhaillaan, te itse olette saastaa, luit oikein saastaa.
Lue palstan säännöt, sillä sitä saat, mitä tilaat.
Tämähän vie pohjan pois Lutterin opetuksesta?
Miksi sitäkin on salattu?
Tämä vie myös pohjan pois Rauhanyhdistyksen opilta.
Alkaa jo tympiä, kun paljatuksia väärästä opetuksesta paljastuu viikoittain.
Seurakäynnit alkaa pikku hiljaa loppumaan ja etsin toisen seurakunnan, jossa puhtaan totta ja kasteaan vain uskovia.
toisen seurakunnan, heh :-)
Teologi ja kuuluisa virsirunoilija Anna-Maija Raittilakin Jumalan valtakunnasta vuonna 1960 lähdettyään etsiskeli toista seurakuntaa. Hän huuhaili ympäri Eurooppaa ja luuli löytäneensäkin jotakin ranskalaisesta Taize-yhteisöstä. Kun sekään ei lopulta tuntunut oikein omimmalta jutulta, Rrittila palasi Suomeen ja perusti omia seurakuntiaan, ensin Omenapuukylän Espooseen ja sitten Hiljaisuuden yhteisön Turun seudulle. Kun näistäkään ei lupolta löytynyt rauhaa, hän palasi Jumalan valtakuntaan omalle pienelle paikalleen Helsingin rauhanyhdistyksen penkkiin ja sieltä sitten siirtyi Taivaan kotiin.
En minä Jeesusta jätä vaan lestadiolaisuuden.
Sillähän on jo ihmisen nimikin?
Yksi väärä opetus on juuri tuo "Jumalan Valtakunta”, sehän on vasta tulossa ja siellä ei ole tuskaa, vaivaa, eikä sairautta.
Alkaa tuntua hyvin paksulta.
Penkkiin en enää tuskin tule. Se on ollut turmiollista kahdelle serkkutytöllekin, asian varmaan tiedät. Jumalan Valtakunnassa näitä ei esiinny, kun se tulee.
Se on minun sydämessäni kyllä, kuten Jeesus sen sanoo.