hitaasti mutta varmasti. olen 40v yksinhuoltaja äiti. harrastan kuntista,heppoja,koiria, rakastan luontoa,pihalla touhuilua, näyttelyissäkin käyn koirienkanssa. olen haukannut ihmissuhteissa paskaa nyt aivan liikaa. eka kertaa tuntui nelisen kk sitten että vihdoin oma sielunkumppani löytyi. olin aivan huumassa,heräsin aamulla kävelemään pelloille,nauroin ääneen,kaikki oli vihdoin ihan mielettömän ihanaa. nautin elämästä ivan satasella. kunnes paljastui että tää prinnsi oli parille muullekin samaan aikaan yhtä jalomielinen. romahdin totaalisesti. en tiedä muuta ,mutta en enää löydä tunnelista valoa. lapset hoidan ja eläimet ja opiskelutkin juurija juuri,mutta sisältä kuolen ,ja mietin liian usein sitä ettei mulla ole enää mitään täälä,eikä mitään mielenkiintoa edes koittaa. turhaa sanoa että joo älä etsi,se tulee eteen vielä. se ei tule. en etsi,en koskaan ole etsinyt,vaan sattuma on tuonut ihmiset mulle,mutta vimpot vuodet olen ollut niin yksinäinen että kuolen kohta tähän tuskaan. olen perusluonteeltani iloinen ja kiva,ja erittäinkin läheisyydenkipeä.haluan että mun ihminen on mun. ei mitään sairasta tietenkään,mutta että toinen pitää minuu tärkeimpänä.se on tärkeetä. en usko enää sitä kokevani tässä elämässä. olen ihan ok näköinen,hoikka,ja normaalimittainen. siltikään en vaan pääse edes keskustelua pidemmälle ihmistenkanssa. nyt olen alkanu jo epäilemään niin paljon etten aloita edes keskusteluita. onko muka ainoa vaihtoehto olla vaan yksin?jutella vaan lapsille rakkaudesta. en tiedä mitä teen.
yksinäisyys tappaa
lonelylion
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onko se parisuhde sitten ainut elämän onnelliseksi tekijä. Ei elämätarkoitus ole vain parisuhde. Sinulle taitaa olla se elämän eliksiiri. Onhan sinulla jälkikasvua, opiskelua, toimintaa ...
Minulla ei ole miestä, ei lasta, enkä enää liioin työtä saa, mutta silti koen elämän rikkaana ja olen onnellinen.
Koeta saada kavereita tai ystävä kenen kanssa voit puhua asioista.Mulla ei yh na ollut yhtäkään ystävää,olin kiinni kodin ja arjen pyörityksessä ja olisin tarvinnut kenen kanssa taakkaa jakaa ja talous huonossa tilassa,sai miettiä että miten pärjätä ja joulut pahoja,millä ostat lahjoja.Mutta harrastuksistasi päätellen olet varakas ja ei rahahuolia,sillä pääsee jo piiitkälle mielenrauhan suhteen,olet onnekas!Etsitköhän yhtä varakasta miestä elämään mitä itse olet? Tuskin ketään tavistyötöntä tai pienipalkkaista duunaria huolit jos ei ole mammonaa?Kelpuutatko lämminsydämisen yksiössä vuokralla elävän miehen jolla karismaa ja hyvää tahtoa ilman taka-ajatuksia rikkaan naisen kanssa?Harva mies jaksaa katella usean lapsen äitiä se on totta ,varsinkaan jos ei omia lapsia tai vain yksi ja sekin iso jo...elämäntotuuksia.Nautihan yltäkylläisestä elämästäsi kalline harrastuksineen,se mies ei tuo elämään sisältöä,ehkä hellyyttä vähän ,ellet löydä kaltaistasi rikasta miestä-mutta olet nuori ja elämä voittaa aina,ei se etsimällä tule,se tulee ihan mistä vaan,kokemuksista kerron,en koskaan ole ollut täysin vapaana,kohtalo pölläyttänyt aina jonkun karjun värittäään elämää.Mutta sellaisen että saa omaa tilaa,ei asuta yhdessä ,tukehtuisin vapaasieluna toisen jatkuvaan olemiseen tilassani huhhui.Tsemppiä.
minulla on juu maailman ihanimmat lapset ja elukat ja kaikki mitä voi olla. mutta olen yksinäinen. kesällä viel olin iloinen ja koitin käydä ja liikkua,mutta en vaan enää salia kauemmas pääse. rikas en todellakaan ole. asun vuokralla vanhassa puutalossa,soka on aikas kylmäkin talvella. auto vm 98.. kaikki toimii kun laittaa toimimaa,mutta olen väsynyt ja kaipaan sitä seuraa,olisi ihana kun olis joku joka sanois omia mielipiteitään,auttelis ulkohommissa,keittelis kahvit kun tulisin kotio jne. en pelkää työttömiä,mutta mieluiten haluisin ihmisen joka osaa työtä tehdä. olen koittanut muutamaa tavata jotka lupasvat kymmenen hyvää yheksän kaunista,ja kukkua kaikki. maataan ja kalja kyllä kelpaisi ja työtkin,huomenna. en sellaista tarvitse,kun kerran olen eronnut. itseäni ei haittaa miehen jälkikasvu,rakastan lapsia,itselläni kolme,yksi asuu jo kaukana.kaksi kotona. pakko tähän loppuun sanoa ettei noi harrastukset nyt tänäpäivänä kovin rikkaiden huveilta tunnu? jos pelaisin golfia,ja ajelisin kesäisin huvijahdillani,niin saattaisi tuntua enemmän siltä. täällä minä kuitenkin pyörin kaikkine ötököineni,ja odottelen,jospa jostain viel joku hulmahtaisi elämääni. olen kasvanut lapsuuteni äidin kanssa,sillä miehet vaihtui ja viina virtasi,muutin kotoa sukulaisen luo 14v. siitä kaikki varmaan juontaa juurensa. olo on turvaton. eka vuosina olin varma etten saa taloa lämmitettyä edes ,mutta oppihan tuon.(leivinuuni ainoa lämmitysmuoto).. näillä mennään.. kiitos vastauksistanne ja oikein hyvää Joulun odotusta teille kaikille :)
Ok,tiedän tasan tarkkaan myös mitä on yh ja turvattomuus ,sekä lapsuuden aikaiset turvattomuudet takana.Sitä kaipaisi tasapainosta kumppania mutta se on hankala tehtävä koska sitä traumaattisia lapsuuksia on usealla miehelläkin.Kun itse on epätasapainoinen ja turvaton olo,vahvuus lähtee omasta itsestä,pärjäät yksin joten älä ota kotiisi tyrannia tai kaljaseppoa,kuten äitisi teki.Voithan kysyä jostain vaåaaehtoiset ystäväpalvelun kautta apuja,tai 4h ryhmästä,ketkä jeesaavat pinetä palkkiota vastaan tai aviomiespalvelusta,tehtäviin kuuluvat mm naisille hankalat kotiaskareet,pihanhoitoa ym ,jos pientä korvausta rahana on varaa antaa.Koirien ja eläinten pito hoitoineen ,ja autioneen on kallista puuhaa työttömälle yh vanheemmalle,väitän että olet onnekas ,rikkaat vanhemmat ja rahaa jollain muotoa oltava kun autot ym koirat ja harrastukset eivät ole ilmaisia.Mutta laita nettiin tai hae pikkuduunari sinne tutun kautta esimerkiksi tai liiku tanssipaikoilla tai lähikuppilan karaoksessa,joskus.
Ei kai se mitenkään mahdotonta ole hyvääkin seuraa löytää. Onhan niitä vaikka samanikäisiä, eronneita ja vähän vastaavissa tilanteissa olevia miehiäkin paljon. Ja monenlaisia muita, hyviä ja reiluja tyyppejä. Vaikka paljon on sitten monenmoista paskaakin tietenkin. Siksi kai on hyvä käyttää järkeä ja puhua tutustumistilanteissa suoraan siitä, missä mennään. Vaikka eihän sekään ehkä aina auta, mutta kuitenkin.
Harmi että olet joutunut pettymään noin, mutta älä anna yhden mätämunan lannistaa itseäsi, vaan jatka eteenpäin kohti mahdollisesti parempia tulevia kohtaamisia!
Tuo on tosiaan hyvä ajatus, että koittaa yleensäkin keskittyä niihin kaikkiin asioihin omassa elelyssä, jotka ovat tärkeitä ja hyvin. Se aarre tai neula heinäsuovasta löytyy sitten jos eli kun on löytyäkseen. Mutta kyllähän sekin ihan mahdollista on.
voi että,kaunis kiitos teille kikille vastauksistanne. sain taas uusia ajatuksia, ja toivoa elämääni. kun tarkkaan miettii,niin olisiko edes aikaa uudelle suhteelle vielä.lapset pieniä ja opiskelu päällä ja kotihommat niskassa. persus ruvella olen kaiken raapinut kasaan ihan itse,koskaan en ole äidiltä saanut en rahallista enkä muutakaan apua,olin isosiskon kanssa vahinkoja, nämä nuoremmat saa kaiken kun sormia napsauttaa. mutta,siihen en takerru koska olen ylpeä asiasta ettei ole tarvinut apuihin nojata. kyllä töää tästä vielä iloksi muuttuu. teidän kirjoituksenne lämmitti mieltä. oikein hyvää joulua jokaiselle :)