Tämä aihe mietityttää minua toisinaan, mutta erityisesti nyt se taas nousi pinnalle, kun aamun Hesarissa oli juttua miesten lääkkeettömästä erektiohoidosta. Onko nykyaikana epätervettä olla aseksuaali?
Miksi seksuaalista mielihyvää korostetaan liikaa, vai korostetaanko sitä?
Miten uskovaiset, eli vanhoillislestadiolaiset suhtautuvat erektiohäiriöiden hoitoon?
Itse tunnen itseni hyvin kummajaiseksi tällaisia juttuja lukiessa, koska enhän minä ole koskaan tuntenut mitään suurempaa seksuaalista mielihyvää, enkä edes tiedä, miltä sen pitäisi tuntua. Uskoisin, että parisuhteen aikana heikentynyt erektiohäiriö voi häiritä rakkauselämää, mutta onko silloinkaan oikein hoitaa sitä häiriötä. Eikö aviosuhteeseen kuulu muutakin, kuin vain se seksuaalinen kanssakäyminen?
Tämä aihe on sen verran arka, etten ole kehdannut juurikaan kasvotusten kenenkään kanssa tästä jutella. Yhdelle toki mainitsin aikoinaan, että olen todennäköisesti aseksuaali. Hän huolestuneena, että eikö sun kannattaisi hakea apua siihen? Tiedän, että aseksuaalisuuden vuoksi en ole ehkä kykenevä avioliittoon. Tunnen vain romanttisia tunteita vastakkaista sukupuolta kohtaan. Näin minut voisi luokitella heteroksi, joka on romanttinen aseksuaali. Se, että löytäisin toisen romanttisen aseksuaalin, on aika mahdoton, koska tiedän, että aseksuaalit ovat vähemmistö.
Aikoinaan oli vaikeaa muiden ymmärtää, etten ole homo.. siis naiset saattoivat epäillä homoutta. Tuolloin en vielä tuntenut käsitettä aseksuaalisuus, aromanttisuus yms. Aromanttinen aseksuaali ei tunne romanttisia, eikä seksuaalisia tunteita..
Aseksuaali ei ole seksuaalinen suuntautuminen ja tiedän olevani hetero, mutta silti outolintu tässä yhteiskunnassa. Koska arvioni mukaan homoseksuaalejakin on enemmän, kuin aseksuaaleja... Korjatkaa, jos olen väärässä.
Onko minulla oikeus olla aseksuaali, vai pitääkö minun hakea "vaivoihini" apua, vaikka en koe sitä tarvitsevani. Toisinaan saatan kyllä tuntea voimakastakin romanttista vetoa vastakkaiseen osapuoleen ja silloin tietysti toivoisin, että hänkin olisi romanttinen aseksuaali... Tai toisinpäin, että mulle tulis myös seksuaaliset tunteet.
Voiko niitä edes tulla noita seksuaalisia tunteita, jos niitä ei ole kolmeenkymmeneen ikävuoteen ehtinyt ollakaan?
Miksi seksuaalista mielihyvää korostetaan liikaa, vai korostetaanko sitä?
Miten uskovaiset, eli vanhoillislestadiolaiset suhtautuvat erektiohäiriöiden hoitoon?
Itse tunnen itseni hyvin kummajaiseksi tällaisia juttuja lukiessa, koska enhän minä ole koskaan tuntenut mitään suurempaa seksuaalista mielihyvää, enkä edes tiedä, miltä sen pitäisi tuntua. Uskoisin, että parisuhteen aikana heikentynyt erektiohäiriö voi häiritä rakkauselämää, mutta onko silloinkaan oikein hoitaa sitä häiriötä. Eikö aviosuhteeseen kuulu muutakin, kuin vain se seksuaalinen kanssakäyminen?
Tämä aihe on sen verran arka, etten ole kehdannut juurikaan kasvotusten kenenkään kanssa tästä jutella. Yhdelle toki mainitsin aikoinaan, että olen todennäköisesti aseksuaali. Hän huolestuneena, että eikö sun kannattaisi hakea apua siihen? Tiedän, että aseksuaalisuuden vuoksi en ole ehkä kykenevä avioliittoon. Tunnen vain romanttisia tunteita vastakkaista sukupuolta kohtaan. Näin minut voisi luokitella heteroksi, joka on romanttinen aseksuaali. Se, että löytäisin toisen romanttisen aseksuaalin, on aika mahdoton, koska tiedän, että aseksuaalit ovat vähemmistö.
Aikoinaan oli vaikeaa muiden ymmärtää, etten ole homo.. siis naiset saattoivat epäillä homoutta. Tuolloin en vielä tuntenut käsitettä aseksuaalisuus, aromanttisuus yms. Aromanttinen aseksuaali ei tunne romanttisia, eikä seksuaalisia tunteita..
Aseksuaali ei ole seksuaalinen suuntautuminen ja tiedän olevani hetero, mutta silti outolintu tässä yhteiskunnassa. Koska arvioni mukaan homoseksuaalejakin on enemmän, kuin aseksuaaleja... Korjatkaa, jos olen väärässä.
Onko minulla oikeus olla aseksuaali, vai pitääkö minun hakea "vaivoihini" apua, vaikka en koe sitä tarvitsevani. Toisinaan saatan kyllä tuntea voimakastakin romanttista vetoa vastakkaiseen osapuoleen ja silloin tietysti toivoisin, että hänkin olisi romanttinen aseksuaali... Tai toisinpäin, että mulle tulis myös seksuaaliset tunteet.
Voiko niitä edes tulla noita seksuaalisia tunteita, jos niitä ei ole kolmeenkymmeneen ikävuoteen ehtinyt ollakaan?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.