Näin unta jossa olin vanhojen lapsuuden kavereitteni kanssa. Ajoimme rekkaa kolmistaan jonnekkin kauniille niittypaikalle. Niittypaikalla oli kesä ja ihana aurinkoinen ilma. Me emme olleet ainoat siellä. Siellä oli myös kaksi pientä poikaa jotka leikkivät hylätyissä rakennuksissa.
Siellä oli kivitorni, joka oli noin 120 asteen kulmassa vajonnut vähän maahan ja tosiaan kallistunut. Sen vieressä oli ränsistynyt talli ja joku muu suljettu osa tallissa kiinni.
Ympäristöstä löysimme sairaita kissanpentuja ja neuvoin ettei kukaan mene penkomaan jos täällä on tauteja. Sitten toinen pienistä pojista juoksi tallin läpi, koskettaen suitsemislankkuja, jotka yhtäkkiä liikahtivat.
Kun katsoin tarkemmin niillä oli silmät. Sitten ne irroittautuivat seinästä ja lankuista ja ne olikin epämuodostuneita hevosia. Minua ne ällötti mutta muita ilmeisesti ei.
Löysimme hienoja kiviä niityltä joita sitten keräsimme ja veimme autoon ja olimme lähdössä. Kunnes kun yritin sulkea ovea alkoi sairastuneet kissat hyökätä kimppuumme. Kysyin että onko se näistä kivistä kiinni? Ja ne nyökyttelivät päitään. Annoin suuren osan kivistä pois ja suljin äkkiä oven ja sanoin ystävälleni painaa kaasun pohjaan.
Lähdimme johonkin koulutyyppiseen laitokseen, jossa asui nuoria tyttöjä ja poikia. Meille ilmoitettiin että ruokalaan tulee yksi inhotuimmista entisistä työntekijöistä joka on kiusaaja ja joka tekee kaikille hirveää ruokaa. Tietenkin hänellä oli mielistelijäporukka jotka olivat vain innoissaan.
Sitten lähdin ulospäin ja eksäni tuli vastaan, hän oli ilmeisesti vielä poikaystäväni. Kysyin monenellako opintovuodella olemme ja hän sanoi että neljä, joka oli oikeassa elämässä meidän vuodet yhdessä. Unessani jotenkin kumminkin tiesin hänen jättäneen minut mutta ihmettelin miksi hän tarrautuu minuun ja puolusti minua myöhemmin kiusaajan edessä.
Sitten kyllästyneenä lähdin vanhan ystäväni kanssa kaksistaan ajamaan pois koulusta, eksäni urheiluautolla. Hän ajoi ja minä olin kyydissä. Yhtäkkiä tielle hyppää poika joka kaivaa aseen housuitaan ja rupee ampumaan meitä. Sanon että talla pohjaan mutta kukaan ei olekkaan ajamassa. Hyppään äkkiä kuskin puolelle ja yritän keksiä miten autoa ajetaan, vaikka kyllä oikeassa elämässä tiedän. Menin kukkuloiden ja teitten yli ja jopa joen yli mennessäni karkuun tätä poikaa.
Sitten tulevat poliisit perääni mutta en luota että he ovat poliiseja, koska niissä luke police eikä poliisi. Ajan kotiini ja selitän toisille poliiseille mitä tapahtui. Eksän auto oli ihan mäsänä pakomatkasta. Mutta se ei tehnyt minulle pahaa mieltä.
Siellä oli kivitorni, joka oli noin 120 asteen kulmassa vajonnut vähän maahan ja tosiaan kallistunut. Sen vieressä oli ränsistynyt talli ja joku muu suljettu osa tallissa kiinni.
Ympäristöstä löysimme sairaita kissanpentuja ja neuvoin ettei kukaan mene penkomaan jos täällä on tauteja. Sitten toinen pienistä pojista juoksi tallin läpi, koskettaen suitsemislankkuja, jotka yhtäkkiä liikahtivat.
Kun katsoin tarkemmin niillä oli silmät. Sitten ne irroittautuivat seinästä ja lankuista ja ne olikin epämuodostuneita hevosia. Minua ne ällötti mutta muita ilmeisesti ei.
Löysimme hienoja kiviä niityltä joita sitten keräsimme ja veimme autoon ja olimme lähdössä. Kunnes kun yritin sulkea ovea alkoi sairastuneet kissat hyökätä kimppuumme. Kysyin että onko se näistä kivistä kiinni? Ja ne nyökyttelivät päitään. Annoin suuren osan kivistä pois ja suljin äkkiä oven ja sanoin ystävälleni painaa kaasun pohjaan.
Lähdimme johonkin koulutyyppiseen laitokseen, jossa asui nuoria tyttöjä ja poikia. Meille ilmoitettiin että ruokalaan tulee yksi inhotuimmista entisistä työntekijöistä joka on kiusaaja ja joka tekee kaikille hirveää ruokaa. Tietenkin hänellä oli mielistelijäporukka jotka olivat vain innoissaan.
Sitten lähdin ulospäin ja eksäni tuli vastaan, hän oli ilmeisesti vielä poikaystäväni. Kysyin monenellako opintovuodella olemme ja hän sanoi että neljä, joka oli oikeassa elämässä meidän vuodet yhdessä. Unessani jotenkin kumminkin tiesin hänen jättäneen minut mutta ihmettelin miksi hän tarrautuu minuun ja puolusti minua myöhemmin kiusaajan edessä.
Sitten kyllästyneenä lähdin vanhan ystäväni kanssa kaksistaan ajamaan pois koulusta, eksäni urheiluautolla. Hän ajoi ja minä olin kyydissä. Yhtäkkiä tielle hyppää poika joka kaivaa aseen housuitaan ja rupee ampumaan meitä. Sanon että talla pohjaan mutta kukaan ei olekkaan ajamassa. Hyppään äkkiä kuskin puolelle ja yritän keksiä miten autoa ajetaan, vaikka kyllä oikeassa elämässä tiedän. Menin kukkuloiden ja teitten yli ja jopa joen yli mennessäni karkuun tätä poikaa.
Sitten tulevat poliisit perääni mutta en luota että he ovat poliiseja, koska niissä luke police eikä poliisi. Ajan kotiini ja selitän toisille poliiseille mitä tapahtui. Eksän auto oli ihan mäsänä pakomatkasta. Mutta se ei tehnyt minulle pahaa mieltä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.