Ikävästi tehty. En pääse asian yli.
Mies hylkäsi raskaudenkeskeytyksen jälkeen
osaminuaonpois
1274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kumman aloite keskeytys oli?
Miehen..
Hah, minäpä tein kans raskaudenkeskeytyksen omasta aloitteesta ja miespä halusi keskeytyksen jälkeen panna minut heti uudelleen paksuksi.
Sitten ero sinusta oli hänen suunnitelmansa siitä asti, kun hän sai tietää raskaudesta. Hän ei halunnut isäksi eikä jäädä sinun kanssasi elämään.
En tiedä syitä, mutta sen tiedän, että pääset sen yli, kaikki saman kokeneet ovat päässeet. Älä koveta äläkä katkeroita itseäsi äläkä jätä itseäsi hunningolle. Sitä se mies ei ole ansainnut.
Abortin joudut käsittelemään, se ottaa aikansa ja ehkä seuraa sinua kauankin, mutta senkin pahin piikki haalistuu. Jatka elämää äläkä hankkiudu raskaaksi, ennen kuin sen aika on eli olet tavannut sen oikean.
Olen saanut kehotuksen sanoa abortin teettäneille kovissa syyllisyyksissä, että lapsi leikkii ja kasvaa iloisena taivaan lastentarhassa enkeleiden kanssa. Hän ei syytä eikä vihaa sinua. Pidä vain huolta, että et joudu samaan jamaan toistamiseen. Oikeasti.
Itkettää..kohta olis laskettu aika. Jumala on varmasti hylännyt minut.
Ei ole hylännyt, mistään syystä. Tee parannus, pyydä armoa ja saat anteeksi.
Olen rukoillut. Tuntuu että ei ole enää yhteyttä Jumalaan. Hän on aina ennen ollut tukenani. Antanut voimaa. Nyt pitkään hyvin hiljaista. Elämäni raskain taakka. Yksin kannan.
Tein omasta päätöksestä abortin sillä mies väkivaltainen sekopää joka olisi tappanut joskus sekä minut että lapsen tai tehnyt molempien kuupasta sekon. Halusin hypätä junan alle sen abortin jälkeen. Ensimmäiset kaksi viikkoa on pahimmat sitten pikkuhiljaa se helpottaa. Osa liittyy hormonimyrskyyn joka siinä on. Keho ei vielä ole tajunnut että lasta ei enää ole.
Kävin itse kaavinnalla keskeyttämässä raskauden. Itkin koko yön sairaalassa tarkkailussa toimenpiteen jälkeen. Minua huonekaveri lohduttikin kun heräili siihen mun itkuun josta ei tullut loppua. Luulin vielä muutaman päivän että olen sittenkin vielä raskaana. Keho ja mieli ei ollut ihan mukana vielä vaikka heti nukutuksesta herättyäni kyllä tunsin että jotain minusta puuttui. Oli tunne kuin minulta olisi repästy toinen keuhko irti ja tietenkin se suuri verenvuoto kertoi totuutta. Samaa "sumussa" elämistä oli kaksi ekaa viikkoa. Halusin hypätä junan alle. Sitten se helpotti ajan kanssa. Hormonitoiminta tasaantui, niin pahin suru ja masennus asian tiimoilta helpotti. Pari kolme vuotta se kuitenkin ajoittain sai itkemään ja suremaan.
Lasten kanssa ei pystynyt olemaan tekemisissä kun aina itku pääsi kun muisti.
En silti omaa ratkaisua katunut. Parempi se oli kuin se että minä ja lapsi hullujenhuoneella tai hakattuna tai että lapsi olisi elänyt lastenkodissa heti vauvaiästä lähtien. Lapsen parhaaksi kaikki. Ei se olisi lapselle ollut hyvää elämää katsella kun kotona väkivaltaa tai että lapsi olisi suoraan lähtenyt huostaanottoon kun kun kotona lähisuhde väkivaltaa.
Hormonit tekee suuren osan siitä alkuun varsinkin. Ajan kanssa helpottaa.
Mies kertoi kuinka halunnut aina omaa lasta. Mut sit ei kelvannutkaan. Yritän olla reipas. Abortin jälkeen tuntuu etten ole enää oma itseni. Olisko ne hormonit sit..kiitos lohduttavista sanoistasi.
Riippuu kauan siitä on.. Mulla se oli pari kolem vuotta sellasta lapsia nähdessä ikeskelyä ja lasten vaatteet sai itkun tuleen.. mutta kyllä siitä yli pääsee. Se vaan vie aikaa hiukan. Raskaana kun on ollut niin raskaushormithan siellä jyllää vielä hetken aikaa ennen kuin keho pääsee tilanteen tasalle.
Minulle sanottiin lääkärissä silloin että asian yli pääsee helpommin jos se on omapäätös jolle on järkevät perusteet. Siis sellaiset perusteet mitkä ymmärrät että se oli kaikkein parhain ratkaisu, mutta jos se on tapahtunut jonkun toisen pakottamana ja et olisi itse sitä ehkä halunnut niin siitä ylipääseminen on vaikeampaa... sen katumuksen takia. Minulla ei katumusta ollut koska tilanteeni oli niin vaikea ettei siihen lasta vain millään järjellä voinut synnyttää, jos siis halusi että lapsi kehittyy normaalilla tavalla ja saa hyvän lapsuuden.
Olisin itse halunnut. Sillä rakastin miestä. Siksi tää on niin vaikeaa. Ehkä ajan kans helpottaa..kai. Kiitos tuesta.
Hyvä jos pystyt kertomaan asiasta sekä ymmärretään sinua. Pitänyt olla hyvin raskasta tuollainen. Oikein paljon iloa, voimia ja tukea sinun joulunodotukseen toivoisin myöskin. Kyllä se siitä vielä toivotaan. Ja lämmin halaus kanssa vielä täältä minulta ♡