Muistan kirkkaasti elämääni muuttaneen hetken yli kymmenen vuoden takaa. Nousin rappukäytävässä portaikon ensimmäiselle askelmalle, katsoin hämärässä pehmeästi levittyvää valoa, nostin kauppakassejani ja ajattelin: "vaikka mulla on paha olo, se ei tarkoita, että olen paha tai huono".
Tuon oivalluksen jälkeen elämäni on ollut tietoisesti sen tarkastelemista, mitä on rakastaa ja hyväksyä itseäni. Uskon, että pohjimmiltaan jokaisella on pyrkimys tasapainoon: sisäsyntyiseen rauhan tilaan. Paha olo kertoo, että jokin meissä ei ole yhteydessä tähän tilaan. Se osoittaa, mikä estää rakastamasta itseämme. Ja samaan aikaan, koska ihmisen elämä on ihmisen elämää kaikkinensa ja sisältää myös pahaa oloa, voin kokea hyväksyntää ja myötätuntoa myös pahaa oloani kohtaan. Yksinkertaista, paradoksaalista ja haastavinta, mitä tiedän.
En usko mihinkään paremmaksi ihmiseksi tulemiseen. En usko, että meissä on puolia, jotka pitää voittaa, parantaa tai sammuttaa. En usko mihinkään pyrkimiseen. Ihmisen tapa vain on pyrkiä ja etsiä, koska tunnemme intuitiivisesti, että jokin kutsuu meitä. Mielen on ehkä vaikea ymmärtää sitä, että miestissit on tullut meihin jäädäkseen. Tässä epätäydellisessä tomumajassamme (tai temppelissämme!) voimme vain vastaanottaa hyväksymisen tilan.
Tuon oivalluksen jälkeen elämäni on ollut tietoisesti sen tarkastelemista, mitä on rakastaa ja hyväksyä itseäni. Uskon, että pohjimmiltaan jokaisella on pyrkimys tasapainoon: sisäsyntyiseen rauhan tilaan. Paha olo kertoo, että jokin meissä ei ole yhteydessä tähän tilaan. Se osoittaa, mikä estää rakastamasta itseämme. Ja samaan aikaan, koska ihmisen elämä on ihmisen elämää kaikkinensa ja sisältää myös pahaa oloa, voin kokea hyväksyntää ja myötätuntoa myös pahaa oloani kohtaan. Yksinkertaista, paradoksaalista ja haastavinta, mitä tiedän.
En usko mihinkään paremmaksi ihmiseksi tulemiseen. En usko, että meissä on puolia, jotka pitää voittaa, parantaa tai sammuttaa. En usko mihinkään pyrkimiseen. Ihmisen tapa vain on pyrkiä ja etsiä, koska tunnemme intuitiivisesti, että jokin kutsuu meitä. Mielen on ehkä vaikea ymmärtää sitä, että miestissit on tullut meihin jäädäkseen. Tässä epätäydellisessä tomumajassamme (tai temppelissämme!) voimme vain vastaanottaa hyväksymisen tilan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.