10v elämästään hukkaan??
miltähän se tuntuu
heittäämelkein
57275
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
kun kerran tiedät
ei kukaaan voi heittäää 10 v elämästtään hukkaan, aina sitä jotain onnnen hetkeä on
Miten niin hukkaan,mitä tarkoitat?
Jos siltä tntuu, että on mennyt x-vuotta elämästä hukkaan, on se asennoitumisvirhe.
Kaikilla meillä on samat 24 tuntia vuorokaudessa ja jo hengissä selviytyminen on saavutus, jolloin se päivä ei ole mennyt hukkaan, jolloin on hengissä vielä illalla.
Koska joka päivä kuolee paljon ihmisiä iältään 1 päivä - 115 vuotta, ei yksikään eletty päivä ole mennyt hukkaan!
on lyhyt aika ihmisen elämänkaaressa. Ei se ole vielä hukkaan heittoa.
Olet itseäsi täynnä oleva ihminen, kun kuvittelet olevasi jollekin koko elämä.
Elämä kulkee kulkuaan, vaikka joku ei siinä haluakaan mukana olla.
Tuntuu hyvältä.
Mä voin vastata: paskaiselta. Sitä miettii ekan kerran että on liian vanha kaikkeen mitä olis pitänyt 10v sitten älytä tehdä. Onhan sitä jotain hyvääkin kertynyt vuosien varrelta mut aika paljon menetettykin oleellista ihmiselämästä. Olo: voisinpa syntyä vielä uudelleen niin tekisin KAIKEN ihan toisin.
Liity hinduksi.
Niimpä.Menetetyt vuodet ja tekemättömät asiat kaduttavat.Voiko sitä ajatella,että yrittäisi tehdä loppuelämästä paremman.Ettei kaikkea ole vielä menetetty.Elämällä voi olla vielä jotain annettavaa..Kun on yksi ainoa elämä.
suunnilleen puolelta siitä, että on heittänyt 20v elämästään hukkaan.
-K-
Tarkoitatko että joku on ikävöinyt ja kaivannut yhtä ja samaa ihmistä melkein kymmenen vuotta, eikä siitä kuitenkaan tullut suhdetta?
Vaikka niin olisikin, on hän sentään saanut elää!
Eihän ihmissuhde ole koko elämä, ei edes avioliitossa. Paljon silti voi elää, kokea ja tehdä muilla elämän aloilla.
Mutta 10vuoden huono a-liitto voi tuhota jo enemmän kuin puoli elämää...
Itsekin olin avioliitossa, mikä päättyi eroon, mutta oli siinä ainakin alku ihan hyvää aikaa. ja kolme kunnon kansalaista kasvoi siinä sivussa, joten en ole kokenut että olisi hukkaan mennyt se aika.
Mutta tilanteet ovat ihan laidasta laitaan elämässä, niin ei voi yleistää.
Jos koet, että meni hukkaan 10 vuotta, niin susta varmasti siltä tuntuu. Etenkin liiton päättyessä se on ihan tavallista.
Kun saat etäisyyttä siihen aikaan, saatat jo alkaa nähdä muutakin kuin hukkaan heitettyä aikaa siinä.
Toivon niin, koska ei se ainakaan mieltäsi ylennä, että ajattelet ajan olevan täysin hukkaan heitettyä...
No sen olis voinut viettää jonkun sopivamman kanssa joka vahvistaa ekkä heikennä. Kyllä aika monen todella huonon suhteen jättämiä arpia koetetaan korjata kauemmin kuin vähän aikaa. Omasta erostani vuosia jo. Rakkaus, työ ja lapset. Yhden kolmesta sentään sain. Muttei ne korvaa toisiaan, ja miinuspuolellekin jää saldoa. Paljon voi saada yhä mutta osassa tulee ikä vastaan. Eikä se välttämättä ole lapset.
Jos sille vertailulinjalle lähdetään, niin se on loputon tie.
Aina löytyy parempia, kauniimpia, komeampia, älykkäämpiä, sopivampia, lahjakkaampia, menestyneempiä ihmisiä, MUTTA...
Onko pakko vertailla parempiin?
Jos välillä vertailisi (kannattaako ylipäänsä vertailla, häh?) maan matosiin, tiskirätteihin ja kynnysmattoihin (=ihmistyyppejä), niin ehkä voisi varovasti ajatella, että JESS, on minäkin sentään jotakin tässä universumissa!
Minä elän omaa elämääni ja kuljen omaa tietäni laput silmillä ja kieli sidottuna kuin ravihevosilla enkä vilkuile taakse enkä sivuilleni vaan painan eteen päin päättäväisessä etunojassa enkä edes kuuntele kaikkea huutelua ainakaan jos se on kateellista vit*****a...
Täh? Kuka vertasi mihinkään. Vertasin vain sitä miten valitsin väärän henkilön elämääni. En verrannut toisiin vaan niihin haavoihin joita liitto sai aikaan, ne olisi kannattanut jättää väliin. Itselleni tärkeät asiat kuten rakkaus lapset tai työ johon tuntisin kuuluvani ovat vertailua itseeni, ei toisiin. Olisinpa ollut vahva tai avarakatseisempi valitsemaan toisin. Vaikka miten uhotaan onnesta pitkin elämää niin on asioita joita ei enää vanhempana pysty saavuttamaan mutta jotka tekisivät elämästä huomattavasti onnellisemman tuntuista. Se että löytäisi helpommin paikkansa ihmiskunnassa ja elämälle sen arvon jonka se ansaitsee.
Tuleehan niitä vääriä valintoja kaikille elämässä - isoja ja pieniä.
Kieltämättä vääräksi osoittautunut kumppani on huono homma - jälkikäteen ajatellen.
Elämä on siitä jännää, että joidenkin valintojen seuraukset paljastuvat vasta ajan oloon.
On jälkiviisautta katua tehtyjä ratkaisuja, kun niille ei voi enää mitään.
On vain elettävä oman menneisyytensä kanssa sovussa ja mieluummin katsottava eteenpäin, ei niinkään taaksepäin.
Tänäänhän on loppuelämämme ensimmäinen päivä, se kannattaa muistaa ja miettiä, mitä se omalla kohdalla merkitsee.
Vaikka olisi kaivannut 10 vuotta yhtä ja samaa ihmistä eikä siitä koskaan ole tullut suhdetta saattaa siinä välissä olla niitä muita suhteita, hän ei tuskin siitä sinulle ole maininnut. Saattaapi olla, että ne muut ihmiset ovat olleet aloittajaa fiksumpia ja tasokkaampia. Ainakin aloittajalla näkyy olevan suuremman luokan asennevamma ja niin itseään täynnä oleva ihminen, että ei mitään rajaa. Ehkä aloittaja ei ole itse koskaan kokenut suurta mullistavaa rakkautta, joten ei hän tiedä rakkaudesta yhtään mitään, mikä on sinänsä todella sääli. Ainoa rakkaus mikä hänellä on, on itserakkaus ja narsismi.
Tältä se tuntuu. Koen vähän niin kanssa.
Mennyttä ei voi muuttaa eikä tulevaisuuttaan valita...
mä ainakin sain kasvatettua kaksi täydellellistä teiniä, vaikka ei ihan rakastetun kanssa, yks toinen ois ollut rakastetumpi tai yks toinen tai yks kolmas................................
No onneksi SAA HYVITYSTÄ. Joko hyvällä, pahalla tai lähtee taistellen oikeuksistaan.
VUH VUH.
Ensi kuussa eläkkeelle, 35 vuotta firmassa.- Minkähänlainen eläke??? Menikö 35 vuotta hukkaan???
Menee se elämä niin nopeaa ettei meinaa perässä pysyä ja hukkaan se aika jokatapauksessa menee eli noin tai näin..Mitä enempi ikää sitä enempi vauhti kiihtyy kohti maaliaan.Pelottaako se meitä ihmispoloisia kun huomaamme olevamme vain kuolevaisia.
Elämä menee hukkaan ainakin jos koko elämänsä on palvellut jotain paskasiivousfirmaa ja sen näköinen on sitten eläkekin. Aika paska siis.
Elämä menee myös täysin hukkaan jos suree yhtä ja samaa kuollutta äijää monta kymmentä vuotta, pitää edelleen kihlasormusta sormessa ja elää talossa ikään kuin äijänsä haamuolennon kanssa, joka on siis tietty kuollut puoli vuosisataa sitten.
Sillä tavoin se elämä vasta meneekin hukkaan kun kulkee täysin pää sumussa ja mustat laput silmillä keksien muista ihmisistä mahdollisimman pahaa, jotta ei vaan koskaan rakastuisi enää uudelleen.
Siinä se vasta elämä meneekin hukkaan.
Oletko heittänyt?
tästä alkaa ajanlaskun kuinka elämäämme nyt käytetään, muistakaa se......................ja se on tärkeintä
kyllä sen kestää ja pysyy sekä mieleltään että ruumiiltaan terveenä ja vireänä kun muistaa huuhdella vatsalaukkunsa hyvillä viljatisle-juomavalmisteilla ja tietenkin huolehtia että myös nauttii siinä sivussa myös runsaasti kevyemmin alkoholipitoisia liuoksia. Käymisteitse valmistettuja tuotteita pitäisi kuitenkin pitää toissijaisina vaihtoehtoina ja suosia terveellisempiä tislatuilla alkoholeilla maustettuja juomia, kuten Bacardi Breezer yms, myöskin tisleillä nautittaviksi valmistetut long-drink virvoitus juomat ovat suositeltavia.. valmisteita jotka hieman hulppeamman hinnan huomioon ottamatta on oikea valinta pitkällä aikajuoksulla
Byllis varmaan osaa vastata tähän kun aamulla alkaa taas päivystämään täällä.
Asenteessa vika, jos kokee elämänsä mennen hukkaan. Etkö näe mitään hyvää siinä ajassa? Oletko kehittynyt siinä ajassa henkisesti? Oppinut jotain? Jos et, niin hakeudu ammattiavunpiiriin. Ihminen voi nähdä niin monella tavalla elämäänsä, saavutuksiaan, onneaan, onnettomuuttaan jne.
Aloitus on itsekeskeinen ja yksioikoinen, ja vastauksesi on hyvä.
Itse olette yksioikoisia. Kyllä aina saa haluta parempaa, onnellisempaa ja itselleen sopivampaa. Ei se että on paljon hyvääkin saa aiheuttaa henkistä taantumista ja tyytymistä. Itse ajattelen että olisin elänyt paremman elämän paremmilla valinnoilla. Eikä se tarkoita etten mitään olisi saanut tai oppinut tai yhä saisi tai oppisi. Kyllä elämäänsä saa myös arvioida kriittisesti. Mieluummin omaa kuin muiden...
Luuletko etteivät ihmiset sitä tee sitten, vaikka ajattelisivat kokonaisuutta? Ihan turha kuvitella, että vastoinkäymisiltä ja huonoilta valinnoilta säästyisi. Et ole tai en ole ainut jolle niin olisi jossain vaiheessa käynyt, elämään nyt vaan sisältyy vastoinkäymisiä. Mitä jos -ajattelu, mitä siitä hyötyy jälkeenpäin? Opi virheistä, älä katkeroidu ja katso eteenpäin.
Missä lukee etten opi tai katkeroidun mitä jos-ajattelusta. Ei missään koska niin ei ole. Fakta: haluaisin olla nyt ammatissa johon minulla olisi luontaiset edellytykset ja josta saisin suurta nautintoa elämääni. En ole sillä valitsin väärin. Enkä enää ehdi kouluttautua. Ei se ole menneisyyteen jumittamista vaan se on realiteetti ja surun aihe. Jatkan silti eteenpäin etsien sitä paradta minkä voin tulevaisuudessa saada sillä onneksi edes nyt ymmärsin mitä kaipaan työltä. En silti ole tyytyväinen valintaani. On kumma etteivät arvon palstalaiset voi hyväksyä samanaikaista huonon historian ja hyvän tulevaisuuden näkemistä. No minä voin.
Parisuhdeasiaan en edes jaksaisi palata. Suhteissa on hyviä ja huonoja puolia. Joskus huonot ovat hyviä suurempia, kokonaisuudessa. Ja siksi kokonaisuuden kannalta olisi saanu suhde jäädä elämättä.
Riippuu lähtökohdista. Itselläni meni vuosikymmen niin sumussa, etten tiedä mitä tapahtui. Paljon toki tapahtui, jopa liikaa. Jostain syystä luulen saavani kokea tuon kaiken taas uudelleen. On raskasta syntyä aina vain uudelleen.
"On raskasta syntyä aina vain uudelleen" Erittäin :(
Näin on ja sekin on aika rajua ,kun tajuaa saaneensa sen 10v.ja yli turpiinsa
Aloittaja ei näe kokonaisuutta. Ainut minkä hän näkee on oma napansa. Tiedätkö, sellainen ihminen, joka keskittyy mitättömiin pikkuasioihin eikä näe kokonaisuuksia kutsutaan usemmiten asperger-syndrooman omaaviksi. Sellainen on hyvin lahjakas jossain hyvin pienellä osa-alueella, mutta ihmissuhteissa täysin tumpelo eikä osaa hahmottaa kokonaisuuksi olkoon sitten kyse yhteiskunnan kehityksestä tai ihmissuhteista.
Tai sitten taidat itse olla vain mustavalkoinen. Aloittaja myöntää mustan olemassaolon. Missä lukee ettei hän näe valkoista tai kaikkia sateenkaaren värejä. Jos on vaikka liitto jossa puoliso pettää, lyö, raiskaa, juo ja tekee velkaa. Ja hyvät asiat on ensimmäinen vuosi. Lopputulos luottamattomuus ihmisiin, pelko, itsetunnon menetys tai vaikka pysyvät fyysiset vammat. Niin eikö voi myöntää sen liiton ajan menneen hukkaan? Ja että paremminkin olisi voinut käyttää? Pitääkö aina vain kiittää, ymmärtää ja olla nöyrä. Hui hai, aika typerää ja itseään arvostamatonta olisi. Huom tilanne ei ollut minun vaan esimerkki!
Luoja nämä ihmiset jotka diagnosoi yhden piirteen perusteella ihmisiä vaikuttavat typeriltä! Pitikö tähän tunkea asperger, pitikö tosiaan? Kysymys kuuluu, että miltä tuntuu heittää aikaa elämästä hukkaan, ja vastauksesi siihen on, että kyseessä mitä todennäköisimmin on asperger?
Ne vissiin haluaa että me luultais olevamme aspergereita kun ajatellaan eri tavalla kuin ne. Eli nähdään metsä puilta JA puut metsältä. Että siksi... Ei hermostuta.
Ja vitut menneistä, hukkaan meni, mut oteitaan takas ja korkojen kanssa... allright babe?
Sopii mulle :)
https://www.youtube.com/watch?v=XktXLXEdhKY
Siitä esimakua :)
Mitä menee antaan persettä joka ukolle?
Eihän se sit mennyt hukkaan, vähän empatiaa munaansa jakavia miehiä kohtaan!
Sun elämä menee hukkaan katkerana stalkerina, jota kukaan ei huoli!
miksi hukkaan
6kk elämästäni on ollut täysin turhaa voi minua
10 vuotta ei ole mitään, kun on mennyt koko elämä hukkaan eikä edessä ole kuin muutamavuosi, mut mitä siitä, täysillä vaan niin kauan kuin henki pihisee.
Ei tunnu missään! Uutta naista etsimään!
:((((((
Kuin söis hatullisen vadelmaa ja lakkaa..
Kyllä se tuntuu siltä että olis pitänyt tehdä tytär Ässän eikä Een kanssa?
Suomessa toimii myös eräs yhteisö. Se kyykyttää yleensä työttömiä. Heikompiosaisia. Etenkin alkoholin käyttäjät ovat helppoja kohteita.
Ensin uhrista kerätään tietoa. Sitten järjestetään tilanteita missä saadaan uhri näyttäytymään huonossa valossa. Kerätään yhteisöön paljon vihaa tätä henkilöä kohtaan. Vuosiakin kerätään/rakennetaan kuvaa tästä kohteesta.
Tässä vaiheessa ihminen on menettänyt ihmisarvonsa. Tämä ihminen on kuin koira joka vetää pyllyä pitkin lattiaa. Kaikki näkee kärsimyksen muttei toimita. Yleensä tämä ajaa kohteen joko itsemurhaan, vankilaan tai sairaalaan.
Toiminta tehdään niin että sitä omahdoton todistaa. Yritetään ajamaan uhri poliisille kertomaan sekavia ja sitä kautta saada henkilölle harhaisen paperit. Mielisairaus papereihinsa.
En kirjaa ala kirjoittamaan mutta yhteisölle joka mukana niin tiesittekö että verhon takana on myrkytettyjä lapsia. Raiskauksia ja paljon ylilyöntejä. Sitä ei teille näytetä mutta oletta silti osallisena rikoksissa.
Sielunne tietää tämän ja tekemättä jättämiksenne jättää teihin ikuiset arvet.
Se on sosiaalipornoa tuhota vihamiehiä pohjalle ja sitten muka pelastaa heidät sieltä. Se ei ole totuus. Uskaltakaa kyseenalaistaa ja järkevillä nyt itse.
Ihan teidän sielunne hyvinvoinnin takia.
Muistakaa sosiaalisenmedian aikakautena totuus tulee vielä esiin missä oletta olleet mukana. Kuinka te soitatte sen läheisillenne. Luuletteko että totuuden voi piilottaa internetistä.
Kuvia jo vuotanut aiheesta muokattuna esim. Ylilauta sivustolle.
Ylimielisyytenne suorastaan huutaa paljastamaan asian julki.
Kukahan mun häiriköinnistä oikein maksoi, jos tuohon uskoisi. Täytyy olla aika sairasta porukkaa jos periaatteesta tai aatteen vuoksi vainotaan yksittäisiä ihmisiä joilla erilaiset arvot mutta joita ei muuten edes tunneta.
Millainenhan se hukka on, kun siellä on niin paljon tavaraa, vuosia, aikaa ja kaikenmoista tärkeää ja unohduksiin joutunutta.