Olen kai sitoutumiskammoinen

Minulla on ollut niin aina. Ei johdu siitä, ettenkö olisi valmis suhteeseen. Ei ole käsittelemättömiä traumoja tai sydänsuruja. Pelkään tunteita ja en uskolla näyttää niitä. On niin monta riskitekijää murtaa sydän. Mitä, jos teen väärän valinnan? Mitä, jos en olekaan tarpeeksi hyvä ja nolaan itseni? En uskolla ottaa riskiä ja sallia itseni tuntemaan ja näyttämään aitoa rakkautta.

Et ole ollut suhteessa koskaan?

En virallisesti.

On muuten halunnut. Sitä enemmän minua halutaan, sitä enemmän juoksen karkuun.

Tuo on totta. Itselläkin on pidempään ollut sitoutumiskammoa ja syyt siihen edellinen suhteeni joka oli aika vaikea. Meni maku suhteilta. Mitä vaikeampi on sitä kovemmin miehet tuntuu haluavan omakseen. Se että laitan vastaan tekee niistä ihan villiintyneitä. Jos taas alkaisin suoraan puhuun avioliitoista ja lapsista niin ne juoksis pakoon. Paras tapa saada miehet koukkuun on juosta karkuun itse! Kumma juttu mutta näin asia näyttää olevan. Miehistä tulee ihan vauhkoja, kun yrittää niille laittaa rajoja ja vältellä. Ne flippaa päästään ja muuttuu määrätietoisiksi saalistajiksi ja sitoutumiskammoista pelottaa ja säikyttää vielä enemmän ja saa juoksemaan vain kovempaa karkuun.

HassujaMiehiä kirjoitti:

Tuo on totta. Itselläkin on pidempään ollut sitoutumiskammoa ja syyt siihen edellinen suhteeni joka oli aika vaikea. Meni maku suhteilta. Mitä vaikeampi on sitä kovemmin miehet tuntuu haluavan omakseen. Se että laitan vastaan tekee niistä ihan villiintyneitä. Jos taas alkaisin suoraan puhuun avioliitoista ja lapsista niin ne juoksis pakoon. Paras tapa saada miehet koukkuun on juosta karkuun itse! Kumma juttu mutta näin asia näyttää olevan. Miehistä tulee ihan vauhkoja, kun yrittää niille laittaa rajoja ja vältellä. Ne flippaa päästään ja muuttuu määrätietoisiksi saalistajiksi ja sitoutumiskammoista pelottaa ja säikyttää vielä enemmän ja saa juoksemaan vain kovempaa karkuun.

Toi on niin totta! Olen huomannut itse saman. Minä kyllä tunnen tunteita, vaikka olenkin sitoutumiskammoinen. Haluaisin uskoltaa rakastaa ja näyttää tunteeni, mutta tunnen sen pelottavaksi, vaikka tiedän, että toinen tykkää.

Joskushaluaisintuntea kirjoitti:

Toi on niin totta! Olen huomannut itse saman. Minä kyllä tunnen tunteita, vaikka olenkin sitoutumiskammoinen. Haluaisin uskoltaa rakastaa ja näyttää tunteeni, mutta tunnen sen pelottavaksi, vaikka tiedän, että toinen tykkää.

Miksi pelkäät näyttää tunteita?

Ehkä taustalla sama perimmäinen syy kuin minunkin sitoutumiskammolla.. pelko luottaa ja tuoda itsensä esille haavoitettavana ja haavoittuvana. Halua suojella itseään.

Minulla ei ole vaikeuksia ilmaista tunteitani, eikä tiettyyn pisteeseen asti läheisyyskään, mutta todella henkisesti läheiseksi minun on vaikeampi päästää. Tavallaan sellaisen jonku henkisen läheisyyden tietyn rajan läheisyyden lähestyessä, minua alkaa ahdistaan ja kaipaan yhtäkkiä etäisyyttä. Liittyy pitkälti siihen että pelkään luottaa ja antaa toiselle liian suuri valta itseeni ja tunteisiini. Käyn siinä epäröintiä: Onko tuo luottettava ja turvallinen? Voinko näyttää hänelle haavoittuvuuteni ja omat heikkouteni vai satuttaako ja rikkooko hän minut jos täysin avaudun ja päästän lähelleni?

Minulta se luonnistuu kyllä ja pystyn lopulta luomaan sen luottamussuhteen ja päästään kokonaan lähelleni mutta kun tietty raja alkaa lähestyyn lyön jarrut päälle ja työnnänkin takas pois päin. Haluan hitaamman tahdin ja hiukan lisää aikaa arvioida ihmistä ja hänen luotettavuuttaan sekä turvallisuuttaan.

Tämä vaihe on sellainen jossa kämmääminen on tuhoisaa. Jos tuossa vaiheessa tulee hämminkiä, saatan pitää ikuisesti 500 metrin henkisen etäisyyden, enkä miloinkaan uskalla päästää lähelleni. Suhdetta ei sellaisessa tilanteessa tietenkään muodostu kun luottamussuhteen solmiminen epäonnistuu.

HassujaMiehiä kirjoitti:

Miksi pelkäät näyttää tunteita?

Ehkä taustalla sama perimmäinen syy kuin minunkin sitoutumiskammolla.. pelko luottaa ja tuoda itsensä esille haavoitettavana ja haavoittuvana. Halua suojella itseään.

Minulla ei ole vaikeuksia ilmaista tunteitani, eikä tiettyyn pisteeseen asti läheisyyskään, mutta todella henkisesti läheiseksi minun on vaikeampi päästää. Tavallaan sellaisen jonku henkisen läheisyyden tietyn rajan läheisyyden lähestyessä, minua alkaa ahdistaan ja kaipaan yhtäkkiä etäisyyttä. Liittyy pitkälti siihen että pelkään luottaa ja antaa toiselle liian suuri valta itseeni ja tunteisiini. Käyn siinä epäröintiä: Onko tuo luottettava ja turvallinen? Voinko näyttää hänelle haavoittuvuuteni ja omat heikkouteni vai satuttaako ja rikkooko hän minut jos täysin avaudun ja päästän lähelleni?

Minulta se luonnistuu kyllä ja pystyn lopulta luomaan sen luottamussuhteen ja päästään kokonaan lähelleni mutta kun tietty raja alkaa lähestyyn lyön jarrut päälle ja työnnänkin takas pois päin. Haluan hitaamman tahdin ja hiukan lisää aikaa arvioida ihmistä ja hänen luotettavuuttaan sekä turvallisuuttaan.

Tämä vaihe on sellainen jossa kämmääminen on tuhoisaa. Jos tuossa vaiheessa tulee hämminkiä, saatan pitää ikuisesti 500 metrin henkisen etäisyyden, enkä miloinkaan uskalla päästää lähelleni. Suhdetta ei sellaisessa tilanteessa tietenkään muodostu kun luottamussuhteen solmiminen epäonnistuu.

Juuri tuo, että pelkään näyttää itsestäni sen herkän ja heikon puolen. Suojelen silloin itseäni. Vaikea luottaa ihmisiin. Jotkut haluavat jo parin tapaamisen jälkeen läheisyyttä ja minä en pysty siihen. Haluan luottaa ja edetä hitaasti. Henkinen läheisyys tai kemia saa minut perääntymään. Jos tietää, että toinen tykkää ja näkee sen silmistä, saa itseni vain perääntymään lisää. Jos toinen on kylmä, tunnen itse vetoa häneen. Ärsyttää, kun jotkut haluavat tutustua vain suhde mielessä. Heti ajattelevat, että voi suudella ja halata. Haluan ensin tutustua, mutta en halua avautua henkilöille joihin en luota, koska he voivat haavoittaa minua. Haluaisin joskus yrittää, mutta en voi tehdä sitä ilman luottamusta.

Joskushaluaisintuntea kirjoitti:

Juuri tuo, että pelkään näyttää itsestäni sen herkän ja heikon puolen. Suojelen silloin itseäni. Vaikea luottaa ihmisiin. Jotkut haluavat jo parin tapaamisen jälkeen läheisyyttä ja minä en pysty siihen. Haluan luottaa ja edetä hitaasti. Henkinen läheisyys tai kemia saa minut perääntymään. Jos tietää, että toinen tykkää ja näkee sen silmistä, saa itseni vain perääntymään lisää. Jos toinen on kylmä, tunnen itse vetoa häneen. Ärsyttää, kun jotkut haluavat tutustua vain suhde mielessä. Heti ajattelevat, että voi suudella ja halata. Haluan ensin tutustua, mutta en halua avautua henkilöille joihin en luota, koska he voivat haavoittaa minua. Haluaisin joskus yrittää, mutta en voi tehdä sitä ilman luottamusta.

Minä uskon niin että ne jotka oikeesti tykkää, ne on valmiit ymmärtään ja antaan aikaa. Ne jotka haluaa nopeasti todella vakavaa tai sitten seksiä ovat ehkä väärällä asialla ja ehkä on hyväkin vähän itseään niiltä suojella.

Tuosta tuli mieleen että itselläni on myös suorituspaineita liikaa kasaantumassa päälle jos joku liian paljon heti odottaa minulta. En tiedä itsekkään pystynkö niihin. Jos toinen luo kuvaa että hänen koko elämänsä onnistuminen ja onnellisuus nojaa nyt minun varassa niin, se saa minut ahdistuun, kun itse olen vielä arpomassa että onko tuo ihminen tarpeeksi luotettava ja turvallinen!

Kysymys siis ehkä myös toisen liiasta innokuudesta ja nopeasta etenemisestä/haaveista jotka liitää liian korkealla siihen nähden mihin itse on valmis ja uskoo sillä hetkellä ja sillä tuntemisella kykenevänsä. Pelkoa että tuottaa pettymyksen ja epäuskoa että itse pystyy vastaamaan suuriin odotuksiin tai että epäonnistuu omassa yrityksessään.. koska muutenkin jo pelottaa ja ahdistaa.

HassujaMiehiä kirjoitti:

Minä uskon niin että ne jotka oikeesti tykkää, ne on valmiit ymmärtään ja antaan aikaa. Ne jotka haluaa nopeasti todella vakavaa tai sitten seksiä ovat ehkä väärällä asialla ja ehkä on hyväkin vähän itseään niiltä suojella.

Tuosta tuli mieleen että itselläni on myös suorituspaineita liikaa kasaantumassa päälle jos joku liian paljon heti odottaa minulta. En tiedä itsekkään pystynkö niihin. Jos toinen luo kuvaa että hänen koko elämänsä onnistuminen ja onnellisuus nojaa nyt minun varassa niin, se saa minut ahdistuun, kun itse olen vielä arpomassa että onko tuo ihminen tarpeeksi luotettava ja turvallinen!

Kysymys siis ehkä myös toisen liiasta innokuudesta ja nopeasta etenemisestä/haaveista jotka liitää liian korkealla siihen nähden mihin itse on valmis ja uskoo sillä hetkellä ja sillä tuntemisella kykenevänsä. Pelkoa että tuottaa pettymyksen ja epäuskoa että itse pystyy vastaamaan suuriin odotuksiin tai että epäonnistuu omassa yrityksessään.. koska muutenkin jo pelottaa ja ahdistaa.

Niin. Olen suojautunut vain semmoisilta. Ei minusta ole tainnut kiinnostua muut kuin tuommoiset ihmiset. Ulkonäköön vain, eikä sisinpääni. En edes tiedä voiko minusta sisimmästä kiinnostua, koska sitä eivät näe, enkä sitä helpolla näytä. Vain luottamilleni henkilöille olen oma itseni. Muille vain se kuori, joka on mukava. Minullakin valitettavasti on suorituspaineita. He odottavat minulta "täydellistä" luonnetta ja en uskolla näyttää itseäni, että en ole niin täydellinen. Minäkään en halua vastuuta ja heti sitoutumista. Haluaisin vaan luottaa, ettei minua käytetä väärin ja loukata sisinpääni.

Joskushaluaisintuntea kirjoitti:

Niin. Olen suojautunut vain semmoisilta. Ei minusta ole tainnut kiinnostua muut kuin tuommoiset ihmiset. Ulkonäköön vain, eikä sisinpääni. En edes tiedä voiko minusta sisimmästä kiinnostua, koska sitä eivät näe, enkä sitä helpolla näytä. Vain luottamilleni henkilöille olen oma itseni. Muille vain se kuori, joka on mukava. Minullakin valitettavasti on suorituspaineita. He odottavat minulta "täydellistä" luonnetta ja en uskolla näyttää itseäni, että en ole niin täydellinen. Minäkään en halua vastuuta ja heti sitoutumista. Haluaisin vaan luottaa, ettei minua käytetä väärin ja loukata sisinpääni.

Minulla on suhteita jo takana.. ja siksi itse voin sanoa niin että sellaiset jotka oikeasti tykkää kyllä tuon kaiken ymmärtää.

Minusta ehkä luontevimpia hitaan ja paineettoman tutustumisen keinoja voi olla esim. työ/opiskelu tai kaveripiirien kautta tapahtuvat tutustumiset joissa tutustutaan vähän kuin vahingossa toiseen pikkuhiljaa, eikä heti ajatuksella että tässä tutustutaan jotta suhteeseen alettais.
Minä olen kokenut sellaisen tutustumisen helpompana joka tapahtuu viattomasti. Siinä pystyy sillai vähän vahingossa ajan kanssa selvittämään onko tuo luotettava ja turvallinen ihminen. Sinuunkin tutustuun muut silloin hitaammin ja ajan saatossa myös luottamuksen karttuessa tulet itsekkin kuin itsestään ulos kuorestasi. Oma persoonallisuutesi alkaa näkymään samalla enemmän.

Ihastumisia tietenkään ei voi pakottaa ja joskus vaikka hyvin jonkun kanssa tulee juttuun ja oppinut jo luottamaankin niin jotain vain puuttuu.

HassujaMiehiä kirjoitti:

Minulla on suhteita jo takana.. ja siksi itse voin sanoa niin että sellaiset jotka oikeasti tykkää kyllä tuon kaiken ymmärtää.

Minusta ehkä luontevimpia hitaan ja paineettoman tutustumisen keinoja voi olla esim. työ/opiskelu tai kaveripiirien kautta tapahtuvat tutustumiset joissa tutustutaan vähän kuin vahingossa toiseen pikkuhiljaa, eikä heti ajatuksella että tässä tutustutaan jotta suhteeseen alettais.
Minä olen kokenut sellaisen tutustumisen helpompana joka tapahtuu viattomasti. Siinä pystyy sillai vähän vahingossa ajan kanssa selvittämään onko tuo luotettava ja turvallinen ihminen. Sinuunkin tutustuun muut silloin hitaammin ja ajan saatossa myös luottamuksen karttuessa tulet itsekkin kuin itsestään ulos kuorestasi. Oma persoonallisuutesi alkaa näkymään samalla enemmän.

Ihastumisia tietenkään ei voi pakottaa ja joskus vaikka hyvin jonkun kanssa tulee juttuun ja oppinut jo luottamaankin niin jotain vain puuttuu.

Hyvä, että ymmärtää. Tuo on totta, että on hyvä tutustua ensin kaverina/ystävänä ja siitä sitten ihastua ja alkaa miettimään suhdetta. Siinä ehtii tutustua luonteeseen ja persoonaan, ei ulkonäköön tai asioihin, mitkä itseään kiinnostaa. Minustakin on parempi viaton tutustuminen ja se, että hitaasti etenee.

Joskushaluaisintuntea kirjoitti:

Hyvä, että ymmärtää. Tuo on totta, että on hyvä tutustua ensin kaverina/ystävänä ja siitä sitten ihastua ja alkaa miettimään suhdetta. Siinä ehtii tutustua luonteeseen ja persoonaan, ei ulkonäköön tai asioihin, mitkä itseään kiinnostaa. Minustakin on parempi viaton tutustuminen ja se, että hitaasti etenee.

Tullu ikäviä tilanteita vastaan tässä joitain jossa mies ei ole oikein halunnut noita hitaita etenemisiä. Yksi halusi suoraan ensi tapaamisella seksiä ja toinen juotti tahallaan niin humalaan että multa katkes filmi yritti näin saada sen mitä halusi. Kolmas puheli heti avioliitosta ensitapaamisella ja neljäs tiedusteli heti että kuinka nopeasti voisin alkaa venaan sille lasta. Viides varattuna ilmoitti että hän lähtee suhteestaan heti jos oon valmis suoraan aloittaan suhteen hänen kanssaan.. joo o.. Kyllä siinä miettii että mistä näitä ääliötä oikein sikiää?!!

Pahin kuitenkin oli varattu mies joka halusi tapailla minua suhteessa ollessaan toisen kanssa. Alkoi ryppyileen kun mulle asia ei käynyt ja alkoi mustasukkaisuus kiukuttelunsa ja tenttauksensa siitä keitä kaikkia miehiä mun luona iltaisin vierailee. Ihan kuin asia kuuluisi mitenkään varatulle miehelle.

Nämä nyt esimerkkinä vain siitä miksi se itsensä suojelu on paikallaan ja luottaa ei tosiaan kannata. Kaikkea sattuu... epäluotettavia ja vaarallisia on joukossa.

HassujaMiehiä kirjoitti:

Tullu ikäviä tilanteita vastaan tässä joitain jossa mies ei ole oikein halunnut noita hitaita etenemisiä. Yksi halusi suoraan ensi tapaamisella seksiä ja toinen juotti tahallaan niin humalaan että multa katkes filmi yritti näin saada sen mitä halusi. Kolmas puheli heti avioliitosta ensitapaamisella ja neljäs tiedusteli heti että kuinka nopeasti voisin alkaa venaan sille lasta. Viides varattuna ilmoitti että hän lähtee suhteestaan heti jos oon valmis suoraan aloittaan suhteen hänen kanssaan.. joo o.. Kyllä siinä miettii että mistä näitä ääliötä oikein sikiää?!!

Pahin kuitenkin oli varattu mies joka halusi tapailla minua suhteessa ollessaan toisen kanssa. Alkoi ryppyileen kun mulle asia ei käynyt ja alkoi mustasukkaisuus kiukuttelunsa ja tenttauksensa siitä keitä kaikkia miehiä mun luona iltaisin vierailee. Ihan kuin asia kuuluisi mitenkään varatulle miehelle.

Nämä nyt esimerkkinä vain siitä miksi se itsensä suojelu on paikallaan ja luottaa ei tosiaan kannata. Kaikkea sattuu... epäluotettavia ja vaarallisia on joukossa.

Itsellä ei ihan tuolleen ole ikinä käynyt, mutta en pidä siitä, että ainut heidän tavoitteensa on päästä suhteeseen kanssani. Minä haluan tutustua ihmiseen ja viettää hyvää aikaa hänen kanssaan, suhde tulee itsestään sen jälkeen. Jotkut ehdottelee heti lähempää kontaktia, joka tarkoittaa, että on kiinnostunut vain seksimielessä ja ulkonäöllisesti, eikä muuten persoonastani ja luonteestani. Yhden kanssa tämä tuli aivan selväksi, kun oli ihastunut minuun, vaikka olimme tavanneet pari kertaa ja en uskoltanut näyttää hänelle omaa itseäni, kun suojelin itseäni. Tämä sitten oli ihan hulluna minuun ja minä ajattelin ensin vain tutustua kaverina ja katsoa sitten, että johtaisiko tämä pidemmälle. Tämä ei tiennyt oikeaa minääni ja oli vain ihastunut ulkonäkööni. Sanoin hänelle suoraan, että en halua hätäistä toimintaa ja en tykkää hänestä, mutta tämä suuttui siitä ja ei ollut sen jälkeen yhteyksissä minuun. Minä kyllä tunsin jotain, mutta hän oli liian päällekäyvä ja omistushaluinen ja muutenkin en halunnut satuttaa itseäni, muutenkin hän oli kiinnostunut vain omista asioistaan ja vain ulkonäköni ratkaisi.

Minä vaan haluan, ettei minua voi pakottaa mihinkään. En halua pahoittaa toisten mieltä. Haluan elää vapaana. Haluan silti uskoa rakkauteen. Haluan ihmisen, joka arvostaa minua persoonana, ei ulkonäöllisesti. Haluan ihmisen, jolla ei ole rajoitteita tai liian suuria toiveita vuokseni, vaikka alussa saatan näyttää vain pintapuoleni. Haluan ihmisen, joka haluaa tuntea minut omana itsenään ja johon voin luottaa. Odotan vain liian kriittisesti sitä parasta kumppania. En vaan voi hyväksyä ketä vaan, koska minusta tykkääjät aina ihastuvat ulkonäkööni.

Joskushaluaisintuntea kirjoitti:

Itsellä ei ihan tuolleen ole ikinä käynyt, mutta en pidä siitä, että ainut heidän tavoitteensa on päästä suhteeseen kanssani. Minä haluan tutustua ihmiseen ja viettää hyvää aikaa hänen kanssaan, suhde tulee itsestään sen jälkeen. Jotkut ehdottelee heti lähempää kontaktia, joka tarkoittaa, että on kiinnostunut vain seksimielessä ja ulkonäöllisesti, eikä muuten persoonastani ja luonteestani. Yhden kanssa tämä tuli aivan selväksi, kun oli ihastunut minuun, vaikka olimme tavanneet pari kertaa ja en uskoltanut näyttää hänelle omaa itseäni, kun suojelin itseäni. Tämä sitten oli ihan hulluna minuun ja minä ajattelin ensin vain tutustua kaverina ja katsoa sitten, että johtaisiko tämä pidemmälle. Tämä ei tiennyt oikeaa minääni ja oli vain ihastunut ulkonäkööni. Sanoin hänelle suoraan, että en halua hätäistä toimintaa ja en tykkää hänestä, mutta tämä suuttui siitä ja ei ollut sen jälkeen yhteyksissä minuun. Minä kyllä tunsin jotain, mutta hän oli liian päällekäyvä ja omistushaluinen ja muutenkin en halunnut satuttaa itseäni, muutenkin hän oli kiinnostunut vain omista asioistaan ja vain ulkonäköni ratkaisi.

Minusta nuo ovat juuri niitä varoituksia siitä että hommassa jotain mätää pahasti. Kukaan ei voi olla täysin hulluna johonkuhun vain kahden tapaamisen jälkeen. Siinä on silloin jotain varoittavaa meneillään.

Jos teillä kontaktia jo pidempään ollut takana ennen tapaamista niin sitten voi olla jo ihastusta ilmassa, mutta olla hullun ajohonkin kahden tapaamisen jälkeen. Kuulostaa perus iskulauseelta jolla yritetään sulattaa kokematon nainen peti puuhiin.

Olen itse joutunut sairaanloisen mustasukkaisen satimeen joskus ja siinäkin suhteessa homma alkoi nopealla tempolla. Mies oli nopeasti ihan kamalan rakastanut.. Tuollaiset tilanteet on juuri niitä jossa kannattaakin olla varovainen.

Mustasukkaiset/omistushaluiset, narsistiset, varatut tai seksin perässä juoksiat muka on ihan hulluna nopeasti. Ulkomaaleisilta mieheiltä kuuluu myös heti ensi tapaamiselta näitä rakkauden tunnustuksia... kannataa olla varovainen ja on tuollaisissa tilanteissa ihan tervettä epäillä ja olla luottamatta.

En sano etteikö joku voisi olla ihan vilpitönkin, mutta harvemmin sitä nyt kaksi tapaamista riittää syvään ihastumiseen tai rakastumiseen.

Jos seksistä kieltäytymiestä suuttuu ja selityksesi että haluat rauhassa tutustua niin se on jo ihan selvä millä asialla se mies on liikkunut.

Minusta osittain sulla on käynyt vain vähän huono tuuri noissa mies asioissasi. Idiootteja on paljon ja ne kunnolliset sieltä joukosta ei aina löydy helpolla kun nämä idiootit kiilaa niiden kunnollisten edelleen ja tuuppaa ne jorpakkoon.

Viisaasti olet tehnyt jos et ole noihin tyyppeihin luottanut. Tää minun mielipide. Voi olla että palstalla joku mies sanoo jotain muuta,

HassujaMiehiä kirjoitti:

Minusta nuo ovat juuri niitä varoituksia siitä että hommassa jotain mätää pahasti. Kukaan ei voi olla täysin hulluna johonkuhun vain kahden tapaamisen jälkeen. Siinä on silloin jotain varoittavaa meneillään.

Jos teillä kontaktia jo pidempään ollut takana ennen tapaamista niin sitten voi olla jo ihastusta ilmassa, mutta olla hullun ajohonkin kahden tapaamisen jälkeen. Kuulostaa perus iskulauseelta jolla yritetään sulattaa kokematon nainen peti puuhiin.

Olen itse joutunut sairaanloisen mustasukkaisen satimeen joskus ja siinäkin suhteessa homma alkoi nopealla tempolla. Mies oli nopeasti ihan kamalan rakastanut.. Tuollaiset tilanteet on juuri niitä jossa kannattaakin olla varovainen.

Mustasukkaiset/omistushaluiset, narsistiset, varatut tai seksin perässä juoksiat muka on ihan hulluna nopeasti. Ulkomaaleisilta mieheiltä kuuluu myös heti ensi tapaamiselta näitä rakkauden tunnustuksia... kannataa olla varovainen ja on tuollaisissa tilanteissa ihan tervettä epäillä ja olla luottamatta.

En sano etteikö joku voisi olla ihan vilpitönkin, mutta harvemmin sitä nyt kaksi tapaamista riittää syvään ihastumiseen tai rakastumiseen.

Jos seksistä kieltäytymiestä suuttuu ja selityksesi että haluat rauhassa tutustua niin se on jo ihan selvä millä asialla se mies on liikkunut.

Minusta osittain sulla on käynyt vain vähän huono tuuri noissa mies asioissasi. Idiootteja on paljon ja ne kunnolliset sieltä joukosta ei aina löydy helpolla kun nämä idiootit kiilaa niiden kunnollisten edelleen ja tuuppaa ne jorpakkoon.

Viisaasti olet tehnyt jos et ole noihin tyyppeihin luottanut. Tää minun mielipide. Voi olla että palstalla joku mies sanoo jotain muuta,

Totta. Olen oppinut onneksi huomaamaan milloin pitää olla varovainen. En tiedä olenkohan liiankin varovainen, kun en juuri tuon takia uskolla päästää ketään lähelleni ja kertoa hänelle itsestäni ja tunteistani. Olen vain semmoinen, että minun pitää olla täysin varma, ennen kuin annan kaikkeni toiselle. Kaikki pitää olla kohdallaan.

Joskushaluaisintuntea kirjoitti:

Itsellä ei ihan tuolleen ole ikinä käynyt, mutta en pidä siitä, että ainut heidän tavoitteensa on päästä suhteeseen kanssani. Minä haluan tutustua ihmiseen ja viettää hyvää aikaa hänen kanssaan, suhde tulee itsestään sen jälkeen. Jotkut ehdottelee heti lähempää kontaktia, joka tarkoittaa, että on kiinnostunut vain seksimielessä ja ulkonäöllisesti, eikä muuten persoonastani ja luonteestani. Yhden kanssa tämä tuli aivan selväksi, kun oli ihastunut minuun, vaikka olimme tavanneet pari kertaa ja en uskoltanut näyttää hänelle omaa itseäni, kun suojelin itseäni. Tämä sitten oli ihan hulluna minuun ja minä ajattelin ensin vain tutustua kaverina ja katsoa sitten, että johtaisiko tämä pidemmälle. Tämä ei tiennyt oikeaa minääni ja oli vain ihastunut ulkonäkööni. Sanoin hänelle suoraan, että en halua hätäistä toimintaa ja en tykkää hänestä, mutta tämä suuttui siitä ja ei ollut sen jälkeen yhteyksissä minuun. Minä kyllä tunsin jotain, mutta hän oli liian päällekäyvä ja omistushaluinen ja muutenkin en halunnut satuttaa itseäni, muutenkin hän oli kiinnostunut vain omista asioistaan ja vain ulkonäköni ratkaisi.

Ei mikään ihme, että lopetti yhteydenpidon jos sanoit suoraan, että et tykkää hänestä. Mikä typerintä sanot, että et tykkää hänestä, mutta toteat, että tykkäät hänestä.Tämä antaa sinusta erittäin ristiriitaisen kuvan, sellaisen, että mielialat vaihtuu laidasta laitaan etkä oikein tiedä itsekään mitä haluat ja mistä pidät. Olet siis vaikea ihminen, jolle ei oikein mikään kelpaa sekä tasapainoton, johon ei voi oikein luottaa.

Tottakai henkilö on kiinnostunut aluksi vain sinun ulkonäöstä, koska a) ei tunne sinua vielä ja b) et päästä häntä lähemmäksi tutustumaan itseäsi. Joten on aivan mahdotonta toisen tutustua sinun sisimpääsi, koska itse torjut sen mahdollisuuden. Siksipä toiselle ihmiselle jää se pinnallinen vaikutelma sinusta.
On luonnollista, että tykkääjät ihastuvat ulkonäköösi, koska valitettavasti ensin me kaikki näemme sen ulkonäln. Aivan varmasti sinä itsekin ihastut toisessa ulkonäköön, kielsitpä sen tai et. Pointti on, että et anna edes mahdollisuutta tutustua sinuun. Joten kukaan ei voi tutusta sinuun.

Toisekseen on toisinaan todella, todella virhe tutustua ensin kaverina. Ensinnäkin, jos sanot, että olet kiinnostunut vain kaverina, niin sen toisen ihmisen mielenkiinto lopahtaa siihen ja hän tosiaan uskoo, että jaahas, ollaan vaan kavereita. Tämä saa siis hänen mielenkiintonsa todennäköisesti lopahtamaan, koska uskoo, että tulevaisuudessakaan sinä et ole muuta kuin kaverina kiinnostunut. Kukapa muutenkaan haluaisi olla toisen ihmisen roikotettavana muka kaverina. Sitten jos sinua alkaa kiinnostaa muuta kuin kaverina, niin sitä toista ei välttämättä kiinnosta pätkääkään, koska olethan jo tehnyt selväksi, että sinua ei kiinnosta kuin kaverina.

Mitä koko tekstiäsi luen, itselleni tulee vaikutelma, että pohdit ja analysoit aivan liikaa asioita. Mitä jos vaan antaisit mennä omalla painollaan ilman mitään paineita tai sopimuksia ollaan nyt kavereina tai ei olla? Nauttisit ja tarttuisit vaan hetkeen ja siin se. Mielestäni teet omassa päässäsi asioista huomattavasti hankalampia kuin ne edes ovat. Siksipä sitten juttusi menevät päin metsää kaikki, koska teet kärpäsestä härkäsen omassa päässäsi.

Ei kaikki ihmiset ole heti ensimmäisenä iltana muuttamassa kenenkään luokse eikä laittamassa palloa jalkaan. On niitä toisenlaisiakin ihmisiä.

Jos taas liian kauan näyttelee tavoittamatonta, niin se ei lisää todellakaan sinun viehättävyyttäsi ja haluttavuuttasi, vaan päinvastoin. Kyllä se raja tulee siinä kissa hiiri-leikissä jossain vaiheessa vastaan. Uskopä minua, kissa hiiri-leikit ovat todella naurettavia ja lapsellisia. Niitä harrastavat vain henkisesti lapsen tasolle jääneet. Tutustu aikuisena ihmisenä rauhassa siihen toiseen ihmiseen, ilman liiallisia pelkoja, paineita ja odotuksia. Et voi koskaan oppia luottamaan toiseen ihmiseen, jos et koskaan rohkene tutustua kehenkään ja toisaalta jos itse aina torppaat mahdollisuudet tutustua sinuun.

Teet asioista liian vaikeita. Tee niistä helpompia. Tutustu, tartu hetkeen, nauti.

teesimppelimpää kirjoitti:

Ei mikään ihme, että lopetti yhteydenpidon jos sanoit suoraan, että et tykkää hänestä. Mikä typerintä sanot, että et tykkää hänestä, mutta toteat, että tykkäät hänestä.Tämä antaa sinusta erittäin ristiriitaisen kuvan, sellaisen, että mielialat vaihtuu laidasta laitaan etkä oikein tiedä itsekään mitä haluat ja mistä pidät. Olet siis vaikea ihminen, jolle ei oikein mikään kelpaa sekä tasapainoton, johon ei voi oikein luottaa.

Tottakai henkilö on kiinnostunut aluksi vain sinun ulkonäöstä, koska a) ei tunne sinua vielä ja b) et päästä häntä lähemmäksi tutustumaan itseäsi. Joten on aivan mahdotonta toisen tutustua sinun sisimpääsi, koska itse torjut sen mahdollisuuden. Siksipä toiselle ihmiselle jää se pinnallinen vaikutelma sinusta.
On luonnollista, että tykkääjät ihastuvat ulkonäköösi, koska valitettavasti ensin me kaikki näemme sen ulkonäln. Aivan varmasti sinä itsekin ihastut toisessa ulkonäköön, kielsitpä sen tai et. Pointti on, että et anna edes mahdollisuutta tutustua sinuun. Joten kukaan ei voi tutusta sinuun.

Toisekseen on toisinaan todella, todella virhe tutustua ensin kaverina. Ensinnäkin, jos sanot, että olet kiinnostunut vain kaverina, niin sen toisen ihmisen mielenkiinto lopahtaa siihen ja hän tosiaan uskoo, että jaahas, ollaan vaan kavereita. Tämä saa siis hänen mielenkiintonsa todennäköisesti lopahtamaan, koska uskoo, että tulevaisuudessakaan sinä et ole muuta kuin kaverina kiinnostunut. Kukapa muutenkaan haluaisi olla toisen ihmisen roikotettavana muka kaverina. Sitten jos sinua alkaa kiinnostaa muuta kuin kaverina, niin sitä toista ei välttämättä kiinnosta pätkääkään, koska olethan jo tehnyt selväksi, että sinua ei kiinnosta kuin kaverina.

Mitä koko tekstiäsi luen, itselleni tulee vaikutelma, että pohdit ja analysoit aivan liikaa asioita. Mitä jos vaan antaisit mennä omalla painollaan ilman mitään paineita tai sopimuksia ollaan nyt kavereina tai ei olla? Nauttisit ja tarttuisit vaan hetkeen ja siin se. Mielestäni teet omassa päässäsi asioista huomattavasti hankalampia kuin ne edes ovat. Siksipä sitten juttusi menevät päin metsää kaikki, koska teet kärpäsestä härkäsen omassa päässäsi.

Ei kaikki ihmiset ole heti ensimmäisenä iltana muuttamassa kenenkään luokse eikä laittamassa palloa jalkaan. On niitä toisenlaisiakin ihmisiä.

Jos taas liian kauan näyttelee tavoittamatonta, niin se ei lisää todellakaan sinun viehättävyyttäsi ja haluttavuuttasi, vaan päinvastoin. Kyllä se raja tulee siinä kissa hiiri-leikissä jossain vaiheessa vastaan. Uskopä minua, kissa hiiri-leikit ovat todella naurettavia ja lapsellisia. Niitä harrastavat vain henkisesti lapsen tasolle jääneet. Tutustu aikuisena ihmisenä rauhassa siihen toiseen ihmiseen, ilman liiallisia pelkoja, paineita ja odotuksia. Et voi koskaan oppia luottamaan toiseen ihmiseen, jos et koskaan rohkene tutustua kehenkään ja toisaalta jos itse aina torppaat mahdollisuudet tutustua sinuun.

Teet asioista liian vaikeita. Tee niistä helpompia. Tutustu, tartu hetkeen, nauti.

Toisaalta jos hän ei ole koskaan seurustellut ja ollut parisuhteessa niin ehkä sekin häntä jännittää ja pelottaa. Miettikää itse ihan ensimmäistä suhdettanne ja ennen sen alkua. Millaisia tunetita oli mielessä? Pelkoja? Jännitystä?

Minusta tämä maailma on vaaroja täynnä kokenemmallekin ja muutama suhteita kokenutkin pelkää niin kuinka paljon pelkää joku joka koskaan ei ole vielä kunnolla suhteessa ollut?

teesimppelimpää kirjoitti:

Ei mikään ihme, että lopetti yhteydenpidon jos sanoit suoraan, että et tykkää hänestä. Mikä typerintä sanot, että et tykkää hänestä, mutta toteat, että tykkäät hänestä.Tämä antaa sinusta erittäin ristiriitaisen kuvan, sellaisen, että mielialat vaihtuu laidasta laitaan etkä oikein tiedä itsekään mitä haluat ja mistä pidät. Olet siis vaikea ihminen, jolle ei oikein mikään kelpaa sekä tasapainoton, johon ei voi oikein luottaa.

Tottakai henkilö on kiinnostunut aluksi vain sinun ulkonäöstä, koska a) ei tunne sinua vielä ja b) et päästä häntä lähemmäksi tutustumaan itseäsi. Joten on aivan mahdotonta toisen tutustua sinun sisimpääsi, koska itse torjut sen mahdollisuuden. Siksipä toiselle ihmiselle jää se pinnallinen vaikutelma sinusta.
On luonnollista, että tykkääjät ihastuvat ulkonäköösi, koska valitettavasti ensin me kaikki näemme sen ulkonäln. Aivan varmasti sinä itsekin ihastut toisessa ulkonäköön, kielsitpä sen tai et. Pointti on, että et anna edes mahdollisuutta tutustua sinuun. Joten kukaan ei voi tutusta sinuun.

Toisekseen on toisinaan todella, todella virhe tutustua ensin kaverina. Ensinnäkin, jos sanot, että olet kiinnostunut vain kaverina, niin sen toisen ihmisen mielenkiinto lopahtaa siihen ja hän tosiaan uskoo, että jaahas, ollaan vaan kavereita. Tämä saa siis hänen mielenkiintonsa todennäköisesti lopahtamaan, koska uskoo, että tulevaisuudessakaan sinä et ole muuta kuin kaverina kiinnostunut. Kukapa muutenkaan haluaisi olla toisen ihmisen roikotettavana muka kaverina. Sitten jos sinua alkaa kiinnostaa muuta kuin kaverina, niin sitä toista ei välttämättä kiinnosta pätkääkään, koska olethan jo tehnyt selväksi, että sinua ei kiinnosta kuin kaverina.

Mitä koko tekstiäsi luen, itselleni tulee vaikutelma, että pohdit ja analysoit aivan liikaa asioita. Mitä jos vaan antaisit mennä omalla painollaan ilman mitään paineita tai sopimuksia ollaan nyt kavereina tai ei olla? Nauttisit ja tarttuisit vaan hetkeen ja siin se. Mielestäni teet omassa päässäsi asioista huomattavasti hankalampia kuin ne edes ovat. Siksipä sitten juttusi menevät päin metsää kaikki, koska teet kärpäsestä härkäsen omassa päässäsi.

Ei kaikki ihmiset ole heti ensimmäisenä iltana muuttamassa kenenkään luokse eikä laittamassa palloa jalkaan. On niitä toisenlaisiakin ihmisiä.

Jos taas liian kauan näyttelee tavoittamatonta, niin se ei lisää todellakaan sinun viehättävyyttäsi ja haluttavuuttasi, vaan päinvastoin. Kyllä se raja tulee siinä kissa hiiri-leikissä jossain vaiheessa vastaan. Uskopä minua, kissa hiiri-leikit ovat todella naurettavia ja lapsellisia. Niitä harrastavat vain henkisesti lapsen tasolle jääneet. Tutustu aikuisena ihmisenä rauhassa siihen toiseen ihmiseen, ilman liiallisia pelkoja, paineita ja odotuksia. Et voi koskaan oppia luottamaan toiseen ihmiseen, jos et koskaan rohkene tutustua kehenkään ja toisaalta jos itse aina torppaat mahdollisuudet tutustua sinuun.

Teet asioista liian vaikeita. Tee niistä helpompia. Tutustu, tartu hetkeen, nauti.

Tykkäsin, mutta kaikki muut asiat eivät olleet hänen kanssaan oikein. Hän oli liian omistushaluinen ja määräilevä. Sanoin niin, koska en halunnut, että hän tarrautuisi minuun. Minuun on mahdollista tutustua, jos koen henkilön luotettavaksi. Ilman tätä hiljenen ja juoksen karkuun. En voi luottaa kaikkiin, koska on ihmisiä, jotka särkevät sydämiä hetken mielihalusta. Pidemmän päälle hän oli kiinnostunut vain ulkonäöstäni, eikä persoonastani, koska ei tuntenut minua kunnolla ja oli silti ihastunut. Aluksi haluan olla vain kaveri ja siitä enemmän, että luotan ja tunnen ihmisen, ennen kuin lähden suhteeseen. Olen pohtijatyyppiä, mutta yritän ottaa asiat rennosti. On paljon ihmisiä, jotka ovat myös ilkeitä. En harrasta kissahiiri- leikkejä. Olen vain luottamaton ihmisiin.

Joskushaluaisintuntea kirjoitti:

Tykkäsin, mutta kaikki muut asiat eivät olleet hänen kanssaan oikein. Hän oli liian omistushaluinen ja määräilevä. Sanoin niin, koska en halunnut, että hän tarrautuisi minuun. Minuun on mahdollista tutustua, jos koen henkilön luotettavaksi. Ilman tätä hiljenen ja juoksen karkuun. En voi luottaa kaikkiin, koska on ihmisiä, jotka särkevät sydämiä hetken mielihalusta. Pidemmän päälle hän oli kiinnostunut vain ulkonäöstäni, eikä persoonastani, koska ei tuntenut minua kunnolla ja oli silti ihastunut. Aluksi haluan olla vain kaveri ja siitä enemmän, että luotan ja tunnen ihmisen, ennen kuin lähden suhteeseen. Olen pohtijatyyppiä, mutta yritän ottaa asiat rennosti. On paljon ihmisiä, jotka ovat myös ilkeitä. En harrasta kissahiiri- leikkejä. Olen vain luottamaton ihmisiin.

Kuinka paljon luulet tuon johtuvan siitä että sinulla ei ole kokemusta parisuhteesta?

Etkösanonutniin kirjoitti:

Kuinka paljon luulet tuon johtuvan siitä että sinulla ei ole kokemusta parisuhteesta?

En tiedä. Uskoisin johtuen luottamuksen puutosta.

Minä olen aina ollut arempi ihminen ja muistan ajatelleeni ensin ensimmäistä suhdetta että ei minusta ole suhteisiin, kun olen niin arka ja minulla on aina kestänyt hikan pidempään luottaminen.

Ensimmäinen suhteeni alkoi juuri tällai hitaasti kaveripohjalta. Ja vieläpä aika huomaamatta ja yllätteän pikkuhiljaa edeten suhteeksi. Tutustuimme vuosi ennen ihastumistamme ja kaksi vuotta ennen suhteemme alkua. Olin exäni mielestä ensimmäiset 2 kk suhteessa aika sulkeutunut ja en uskaltanut hänelle heti avautua. Se oli kokemattomuuttani. Kaikki oli minulle niin uutta.

Muut suhteet sen jälkeen ovatkin alkaneet nopeammin lämpeneen ja luottaminenkin oli helpompaa... kunnes sitten osui kohdalle vääränlainen suhde ja kaikki muuttui. Minusta tuli taas se sama joka olin ennen ensimmäistä suhdettani,

Joskus kokemattomuus voi aiheuttaa arastelua ja tuollaista sulkeutuneisuutta jos sattuu muutenkin olen arempi ihminen. Kaikki on uutta ja outoa. Ottaa liikaa paineita ja on epävarma ja sulkeutunut.

Toisaalta jos lapsuudessasi on jotain insestiä tai jotain tosi kamalaa muuta joka aiheuttanut sinulle vakavat vauriot perusluottamuksen alueelle niin sitten tosiaan terapiaa suosittelen.

Kokemattomalle vain sanoisin että se on uuden tuntemattoman pelkoa ja siksi sellaista sulkeutumista ja arastelua sekä ehkä huonoja kokemuksia tutustumis yrityksistä.

HassujaMiehiä kirjoitti:

Minä olen aina ollut arempi ihminen ja muistan ajatelleeni ensin ensimmäistä suhdetta että ei minusta ole suhteisiin, kun olen niin arka ja minulla on aina kestänyt hikan pidempään luottaminen.

Ensimmäinen suhteeni alkoi juuri tällai hitaasti kaveripohjalta. Ja vieläpä aika huomaamatta ja yllätteän pikkuhiljaa edeten suhteeksi. Tutustuimme vuosi ennen ihastumistamme ja kaksi vuotta ennen suhteemme alkua. Olin exäni mielestä ensimmäiset 2 kk suhteessa aika sulkeutunut ja en uskaltanut hänelle heti avautua. Se oli kokemattomuuttani. Kaikki oli minulle niin uutta.

Muut suhteet sen jälkeen ovatkin alkaneet nopeammin lämpeneen ja luottaminenkin oli helpompaa... kunnes sitten osui kohdalle vääränlainen suhde ja kaikki muuttui. Minusta tuli taas se sama joka olin ennen ensimmäistä suhdettani,

Joskus kokemattomuus voi aiheuttaa arastelua ja tuollaista sulkeutuneisuutta jos sattuu muutenkin olen arempi ihminen. Kaikki on uutta ja outoa. Ottaa liikaa paineita ja on epävarma ja sulkeutunut.

Toisaalta jos lapsuudessasi on jotain insestiä tai jotain tosi kamalaa muuta joka aiheuttanut sinulle vakavat vauriot perusluottamuksen alueelle niin sitten tosiaan terapiaa suosittelen.

Kokemattomalle vain sanoisin että se on uuden tuntemattoman pelkoa ja siksi sellaista sulkeutumista ja arastelua sekä ehkä huonoja kokemuksia tutustumis yrityksistä.

Olen kokematon ja sitä on aika vaikea myöntää. Minulle epävarmuus ja sulkeutuminen tulee luottamuksen puutteesta. Haluaisin joskus kokea suhteen, mutta en tiedä milloin ja miten.

Joskushaluaisintuntea kirjoitti:

Olen kokematon ja sitä on aika vaikea myöntää. Minulle epävarmuus ja sulkeutuminen tulee luottamuksen puutteesta. Haluaisin joskus kokea suhteen, mutta en tiedä milloin ja miten.

En nyt halua sanoa että olisit viallinen ja "hullu" mutta jos sinun luottamustasi ei ole horjuttanut edellinen huono parisuhde tms. eikä kokemattomuutesi sinusta ole se suurin syy ongelmallesi niin silloin on syytä alkaa epäileen että sinun perusluottamustasi on vahingoitettu kehitysvaiheessa eli että sinun kykysi luottaa on syvemmällä.

Sinulla saattaa olla syytä silloin hakeutua terapiaan, sillä sinun luottamuksen puutteen juuret saattaa yltää lapsuuteen ja ne saattaa olla pysyviäkin. Tarvitset ehkä paljon ammattiapua.

Itselläni oli vaikeuksia myöskin paljon luottamisen alueella mutta minun tilanne johtui traumaattisesta ex suhteesta, jonka takia minun osalta asia korjaantuvaa sorttia. Olen myös ennen oman luottamisongelman syntymistä osannut luottaa sekä lapsuudessa että aikuisuudessa ja kyennyt normaaleihin luottamussuhteisiin sekä vanhempieni, ystävieni että miesystävieni kanssa.

Oletko sitä mieltä vielä että luottamis ongelmasi eivät johdu kokemattomuudesta? Näetkö mitään muuta syytä miksi kykysi luotta muihin on vammautunut?

Jos et löydä selittävää syytä etkä koe että kokemattomuus olisi tarpeeksi hyvä syy niin silloin alan itse epäileen vammauttavaa lapsuutta ja kehityksessä tapahtunutta vammauttavaa tapahtumaa joka on aiheuttanut sinulle ehkä vaikeita pysyviä vaurioita perusluottamuksen alueelle. Ne ei poistu ilman terapiaa joskus ei edes terapialla. Suosittelen siinä tapauksessa lapsuutesi käsittelyä psykoterpiassa.

Joskushaluaisintuntea kirjoitti:

En tiedä. Uskoisin johtuen luottamuksen puutosta.

Tarkoitan tätä seuraavaa kehitysvaihetta jonka aikana ihmisen perusluottamus voidaan vahingoittaa jo lapsuudessa.

"VAUVA-IKÄ: perusluottamus-epäluottamus
Lapsen ensimmäinen ikävuosi on monipuolista kasvun ja kehittymisen aikaa. Eriksonin mukaan lapsen kaksi ensimmäistä ikävuotta ovat tärkeitä perusluottamuksen syntymisen kannalta. Perusluottamuksella tarkoitetaan sitä, että lapsi tuntee olonsa hoitajan kanssa turvalliseksi mutta pystyy myös kiinnostumaan muista ihmisistä. Lapselle kehittyy perusepäluottamus ihmissuhteisiin jos hänen tarpeisiin vastataan epäjohdonmukaisesti ja ristiriitaisesti tai perustarpeiden tyydyttämistä laiminlyödään. Lapsella tulee olemaan eriasteisia psyykkisiä ongelmia esim. tunnesiteiden solmimisessa jos hänen hoitoaan laiminlyödään vakavasti ensimmäisen elinvuoden aikana. Yleesä lapsen varhaiskehitys etenee normaalisti, ja pienet pettymykset opettavat lasta kestämään erilaisia jännitteitä, rajoittamaan kaikkivoipaisuuskuvitelmaa ja odottamaan tyydytystä. Ensimmäisen psykososiaalisen kriisin onnistunut ratkaisu antaa yksilölle toivon elämyksen, kun taas epäonnistuminen saa iksilön käpertymään itseensä. Toivo tuo optimismia vaikeisiin tilanteisiin, ja luottamus antaa voimaa uusien ratkaisujen etsimiseen ja vaikeiden haasteiden selvittämiseen."

https://ilh7kehityspsykologia.wikispaces.com/Ryhmä4


Perusluottamuksen kasvattaminen
Perusluottamus syntyy tai jää syntymättä vauvaiässä – parin ensimmäisen ikävuoden aikana – riippuen siitä, millaisena pieni lapsi on saamansa hoivan kokenut. Arvostetun Erik H. Eriksenin psykososiaalisen kehityksen vaiheita kuvaavan mallin mukaan perusluottamuksen tai epäluottamuksen syntyminen ihmismieleen juontaa juurensa juuri noilta ajoilta.

http://tunnekartta.vuodatus.net/lue/2013/01/perusluottamuksen-kasvattaminen

En usko, että on tapahtunut tuommoista vauvaiässäni. Minua vain pelottaa särkeä sydäntäni, koska olen herkkä ja hyvin haavoittuvainen. Suojelen itseäni.

Moni herkkä ja haavoittuva silti onnistunut luottamaan vanhempiinsa, ystäviinsä ja meneen suhteeseenkin. Psykiatriassa se on silloin jonkinlainen kiintymyssuhteen muodostushäiriö jos sille ei löydy mitään muuta selittävää tekijää. Normaalisti kehittynyt ihminen pystyy herkkyydestä huolimatta luomaan kiintymyssuhteita ja luottamaan toisiin ihmisiin. Jos siihen ei pysty kyse on psyykkeen vauriosta tai traumaattisesta tapahtumasta. Itse silti veikkaan että kokemattomuus on sinun suurin syy tuohon.. mutta ise tiedät mitä kaikkea elämässäsi tapahtunut. Toisia esim. koulukiusaaminen voi vahingoittaa niin että luottaminen on vaikeampaa. Toisilla on lapsuudessa lähihuoltajaan tullut häiriintynyt kiintymyssuhde.
Toisilla sitten edellinen parisuhde on aiheuttanut sen ettei pysty luottamaan samoin.

Olet joko luottanut johonkin ihmisiin ja ne vahingoittaneet kykyäsi luottaa hyvin vakavalla tavalla. Usein erittäin suuren kärsimyksen ja järkytyksen kautta alkaa luottamus muihin järkyä. Olet siis ehkä kokenut jonkinlaisen vakavemman pettymyksen. Henkistä, fyysistä väkivaltaa, sinua on petetty tai sitten lapsuudessa sinua on kohdellut se ihminen kaltoin johon sinun on pitänyt luottaa. Esim. pahoinpidellyt tai käyttänyt henkistä väkivaltaa. laiminlyönyt hoitoasi vakavasti, kodissasi on ollut alkoholismia tai seksuaalistahyväksikäyttöä tai sitten vanhempasi ei ole kyennyt luomaan sinuun kiintymyssuhdetta esim. raskauden jälkeisen masennuksen takia

Luottamus ja kiintymyssuhteen ongelmat on aina epänormaaleja, jos siihen ei sitten ole syynä niin luonnollinen asia kuin uuden tuntemattoman pelko ja kokemattomuus.

Muussa tapauksessa on tapahtunut jotain vaurioittavaa. Elämäsi historia kiintymyssuhteiden muodostamisessa ja luottamisessa on ratkaisevassa asemassa myös se pystytkö nimeään tapahtumaa joka luottamisen ongelmat aiheuttanut on ratkaisevaa.

Normaalia se ei ole eikä herkkyys ja haavoittuvuus ole este jos muuten kehitys ja elämäntapahtumat ovat olleet suotuisia. Sellaiset herkät ja haavoittuvatkin ovat suurimmaksi osaksi pystyneet luottamaan ihmisiin ja luomaan kiitymyssuhteita ja parisuhteita.

Ne jotka eivät siihen ole psytyneet niillä on taustalla jotain enemmän..

HassujaMiehiä kirjoitti:

Moni herkkä ja haavoittuva silti onnistunut luottamaan vanhempiinsa, ystäviinsä ja meneen suhteeseenkin. Psykiatriassa se on silloin jonkinlainen kiintymyssuhteen muodostushäiriö jos sille ei löydy mitään muuta selittävää tekijää. Normaalisti kehittynyt ihminen pystyy herkkyydestä huolimatta luomaan kiintymyssuhteita ja luottamaan toisiin ihmisiin. Jos siihen ei pysty kyse on psyykkeen vauriosta tai traumaattisesta tapahtumasta. Itse silti veikkaan että kokemattomuus on sinun suurin syy tuohon.. mutta ise tiedät mitä kaikkea elämässäsi tapahtunut. Toisia esim. koulukiusaaminen voi vahingoittaa niin että luottaminen on vaikeampaa. Toisilla on lapsuudessa lähihuoltajaan tullut häiriintynyt kiintymyssuhde.
Toisilla sitten edellinen parisuhde on aiheuttanut sen ettei pysty luottamaan samoin.

Olet joko luottanut johonkin ihmisiin ja ne vahingoittaneet kykyäsi luottaa hyvin vakavalla tavalla. Usein erittäin suuren kärsimyksen ja järkytyksen kautta alkaa luottamus muihin järkyä. Olet siis ehkä kokenut jonkinlaisen vakavemman pettymyksen. Henkistä, fyysistä väkivaltaa, sinua on petetty tai sitten lapsuudessa sinua on kohdellut se ihminen kaltoin johon sinun on pitänyt luottaa. Esim. pahoinpidellyt tai käyttänyt henkistä väkivaltaa. laiminlyönyt hoitoasi vakavasti, kodissasi on ollut alkoholismia tai seksuaalistahyväksikäyttöä tai sitten vanhempasi ei ole kyennyt luomaan sinuun kiintymyssuhdetta esim. raskauden jälkeisen masennuksen takia

Luottamus ja kiintymyssuhteen ongelmat on aina epänormaaleja, jos siihen ei sitten ole syynä niin luonnollinen asia kuin uuden tuntemattoman pelko ja kokemattomuus.

Muussa tapauksessa on tapahtunut jotain vaurioittavaa. Elämäsi historia kiintymyssuhteiden muodostamisessa ja luottamisessa on ratkaisevassa asemassa myös se pystytkö nimeään tapahtumaa joka luottamisen ongelmat aiheuttanut on ratkaisevaa.

Normaalia se ei ole eikä herkkyys ja haavoittuvuus ole este jos muuten kehitys ja elämäntapahtumat ovat olleet suotuisia. Sellaiset herkät ja haavoittuvatkin ovat suurimmaksi osaksi pystyneet luottamaan ihmisiin ja luomaan kiitymyssuhteita ja parisuhteita.

Ne jotka eivät siihen ole psytyneet niillä on taustalla jotain enemmän..

Ei siis pystyn muodostamaan kaveri- ja ystävyyssuhteita helposti. Kyse on vain parisuhteesta. Olen kokematon ja en tiedä miten pitäisi siinä toimia. Tässä ilmenee vain, että en halua tulla loukatuksi, jos toisella on vain muut mielessä kuin minun tunteminen. Voi olla, että johtuu, että olen kokematon ja tuntemattoman pelko. Olen muuten ihan ok. Ei ole tapahtunut mitään pahaa.

Joskushaluaisintuntea kirjoitti:

Ei siis pystyn muodostamaan kaveri- ja ystävyyssuhteita helposti. Kyse on vain parisuhteesta. Olen kokematon ja en tiedä miten pitäisi siinä toimia. Tässä ilmenee vain, että en halua tulla loukatuksi, jos toisella on vain muut mielessä kuin minun tunteminen. Voi olla, että johtuu, että olen kokematon ja tuntemattoman pelko. Olen muuten ihan ok. Ei ole tapahtunut mitään pahaa.

Silloin kyse varmasti on vain tuosta kokemattomuudesta. Minulla on nimittäin oman traumaattisen parisuhteeni jälkeen ollut vaikeuksia luottaa itseeni, elämään, tulevaisuuteeni, toisiin ihmisiin. Miehiin enemmän, mutta myöskin naisiin. Kaikkiin jotka yrittää liian lähelle minua henkisesti. Tätä ei ollut ennen edellistä suhdetta. Koin järkyttävän tapahtuman joka horjutti minun kaikkia elämän perusteita..

Jos sinulla tuo luottamisen ongelma rajautuu vain alueella jossa olet kokematon eli parisuhteisiin niin se varmasti on silloin juuri sitä uuden ja tuntemattoman pelkoa enemmän. Se pelko menee ohi kunhan kunnolla johonkuhun ihastut ja saat häneltä aitoa vasta rakkautta, Tukea, Hyväksyntää ja ymmärrystä.

Minun osalta vain turvalliset olosuhteet ja ihminen joka ei tuo lisää järkytyksiä luottamuksen alueelle pystyy "parantamaan" minua sillä että näen että omat pelkoni ovat sittenkin turhia. Minun on saatava omien traumaattisten kokemuksieni päälle paljon ja paksuja kerroksia täysin päinvastaisia kokemuksia että minun arpeni peittyvät ja alkavat parantua. Aika ja hyvät turvalliset ihmissuhteet on minun ongelman parantaja.

HassujaMiehiä kirjoitti:

Silloin kyse varmasti on vain tuosta kokemattomuudesta. Minulla on nimittäin oman traumaattisen parisuhteeni jälkeen ollut vaikeuksia luottaa itseeni, elämään, tulevaisuuteeni, toisiin ihmisiin. Miehiin enemmän, mutta myöskin naisiin. Kaikkiin jotka yrittää liian lähelle minua henkisesti. Tätä ei ollut ennen edellistä suhdetta. Koin järkyttävän tapahtuman joka horjutti minun kaikkia elämän perusteita..

Jos sinulla tuo luottamisen ongelma rajautuu vain alueella jossa olet kokematon eli parisuhteisiin niin se varmasti on silloin juuri sitä uuden ja tuntemattoman pelkoa enemmän. Se pelko menee ohi kunhan kunnolla johonkuhun ihastut ja saat häneltä aitoa vasta rakkautta, Tukea, Hyväksyntää ja ymmärrystä.

Minun osalta vain turvalliset olosuhteet ja ihminen joka ei tuo lisää järkytyksiä luottamuksen alueelle pystyy "parantamaan" minua sillä että näen että omat pelkoni ovat sittenkin turhia. Minun on saatava omien traumaattisten kokemuksieni päälle paljon ja paksuja kerroksia täysin päinvastaisia kokemuksia että minun arpeni peittyvät ja alkavat parantua. Aika ja hyvät turvalliset ihmissuhteet on minun ongelman parantaja.

Totta. Pitää vain odottaa oikeaa, johon voisi luottaa ja antaa hänen tutustua minuun.

Joskushaluaisintuntea kirjoitti:

Totta. Pitää vain odottaa oikeaa, johon voisi luottaa ja antaa hänen tutustua minuun.

Mistä voit tietää kuka on se oikea ja kuka ei kun et anna kenellekään mahdollisuutta tutustua edes? Vai oletatko, että se oikea on sellainen, joka tekee kaiken sinun puolestasi? Tekee aloitteen puolestasi, ajattelee puolestasi, toimii puolestasi ja jopa haluat, että sinut otetaan puoliväkisin sängyssäkin ja itse makaat vain toimettomana lahnana sängyssä?

Kuule, ei se auto käynnisty jos et käynnistä sitä. Samoin kengät ei mene sun jalkaan itsekseen. Jalkasi eivät kävele ellet liikuta omia jalkojasi.

Mä luulen, että olet tottunut siihen, että aloitteen tekijän pitää olla aina se toinen. Et osaa lähestyä toista etkä toisaalta uskalla anna kenenkään lähestyä sinua.

Mistä tiedät keneen voit luottaa ja keneen et kun et anna kenellekään mahdollisuutta sinuun tutustua etkä itse halua kehenkään tutustua? Kuulostaa siltä, että odotat automaattisesti sen oikean olevan naapuri tai kaveri. Entäs jos ei olekaan? No, siinä tapauksessa se sun oikea varmasti kävelee sun ohi kun et tajua siitä pitää kiinni etkä anna tutustua sinuun. Tuolla asenneongelmalla mitä sinulla on, sinulla ei ikinä maailmassa tule olemaan ketään, ei sitä oikeaa, eikä edes sitä vähemmän oikeaa.

Jos kaikki nuo ongelmasi johtuvat kokemattomuudestasi,ainoa asia on mitä voit tehdä on se, että lakkaat ylianalysoimasta kaikkea ja kaikkia, luovut ennakkoluuloistasi ja suhtaudut positiivisesti ja ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen ja muihin ihmisiin sekä annat sekä itsellesi että niille muille mahdollisuuden tutustua sinuun ja mahdollisuuden näyttää sinulle, että ovat luottamuksen ja rakkauden arvoisi. Nyt sinä et edes anna mahdollisuutta kenellekään näyttää kuinka suuresti he ovat luottamuksesi arvoisi ja kuinka paljon he sinua rakastaisivat ja kuinka paljon sinä tulisit heitä rakastamaan. Torppaat kaikella tuolla negatiivisella ennakkoasenteellasi kaiken onnen ja mahdollisuuden itseltäsi että siltä toiselta.

Ja jos se oikea on nyt sun edessäsi ja torppaat kaiken mahdollisuutesi ja mahdollisuutenne, niin kuule, ei varmasti tule enää ketään toista, ei varsinkaan parempaa. Ei se odottamalla tule. Kyllä sinunkin pitää tehdä asialle jotain eikä vain odottaa. Ja mitä sitten vaikka odottaisit maailman tappiin asti, ei se odottamalla parane. Olet edelleen samassa lähtötilanteessa kuin nyt. Törmäät samaan ongelmaan kuin nyt. Ongelma on sun ajattelutavassa ja ennakkoluuloissa. Vaikka kuinka odottaisit niin ei se odottamalla parane. Pelkällä odottelulla et tutustu kehenkään. Sulle on iskostunut jotenkin tosi voimakkaasti päähän, että sen oikean on pakko olla kaveri, paras kaveri tai naapuri. Kukaan muu ei se voi olla. Sä teet itse sun ajattelulla sun elämästä äärimmäisen vaikeaa. Miksi luulet, että sen oikean on pakko olla kaveri tai naapuri? Ei sen pakko pidä olla. Kuule, maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka seurustelevat jonkun muun kuin kaverin tai naapurin kanssa. Maailmassa on miljooonia ihmisiä, jotka ovat menneet naimisiin jonkun muun kuin bestiksen tai naapurin kanssa. Miksi ihmeessä sen pitäisi nimenomaan olla kaveri tai naapuri, oletko aivan pimeä päästäsi? Menetät todella hienoja ihmisiä tuolla asennevammallasi.

teesimppelimpää kirjoitti:

Mistä voit tietää kuka on se oikea ja kuka ei kun et anna kenellekään mahdollisuutta tutustua edes? Vai oletatko, että se oikea on sellainen, joka tekee kaiken sinun puolestasi? Tekee aloitteen puolestasi, ajattelee puolestasi, toimii puolestasi ja jopa haluat, että sinut otetaan puoliväkisin sängyssäkin ja itse makaat vain toimettomana lahnana sängyssä?

Kuule, ei se auto käynnisty jos et käynnistä sitä. Samoin kengät ei mene sun jalkaan itsekseen. Jalkasi eivät kävele ellet liikuta omia jalkojasi.

Mä luulen, että olet tottunut siihen, että aloitteen tekijän pitää olla aina se toinen. Et osaa lähestyä toista etkä toisaalta uskalla anna kenenkään lähestyä sinua.

Mistä tiedät keneen voit luottaa ja keneen et kun et anna kenellekään mahdollisuutta sinuun tutustua etkä itse halua kehenkään tutustua? Kuulostaa siltä, että odotat automaattisesti sen oikean olevan naapuri tai kaveri. Entäs jos ei olekaan? No, siinä tapauksessa se sun oikea varmasti kävelee sun ohi kun et tajua siitä pitää kiinni etkä anna tutustua sinuun. Tuolla asenneongelmalla mitä sinulla on, sinulla ei ikinä maailmassa tule olemaan ketään, ei sitä oikeaa, eikä edes sitä vähemmän oikeaa.

Jos kaikki nuo ongelmasi johtuvat kokemattomuudestasi,ainoa asia on mitä voit tehdä on se, että lakkaat ylianalysoimasta kaikkea ja kaikkia, luovut ennakkoluuloistasi ja suhtaudut positiivisesti ja ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen ja muihin ihmisiin sekä annat sekä itsellesi että niille muille mahdollisuuden tutustua sinuun ja mahdollisuuden näyttää sinulle, että ovat luottamuksen ja rakkauden arvoisi. Nyt sinä et edes anna mahdollisuutta kenellekään näyttää kuinka suuresti he ovat luottamuksesi arvoisi ja kuinka paljon he sinua rakastaisivat ja kuinka paljon sinä tulisit heitä rakastamaan. Torppaat kaikella tuolla negatiivisella ennakkoasenteellasi kaiken onnen ja mahdollisuuden itseltäsi että siltä toiselta.

Ja jos se oikea on nyt sun edessäsi ja torppaat kaiken mahdollisuutesi ja mahdollisuutenne, niin kuule, ei varmasti tule enää ketään toista, ei varsinkaan parempaa. Ei se odottamalla tule. Kyllä sinunkin pitää tehdä asialle jotain eikä vain odottaa. Ja mitä sitten vaikka odottaisit maailman tappiin asti, ei se odottamalla parane. Olet edelleen samassa lähtötilanteessa kuin nyt. Törmäät samaan ongelmaan kuin nyt. Ongelma on sun ajattelutavassa ja ennakkoluuloissa. Vaikka kuinka odottaisit niin ei se odottamalla parane. Pelkällä odottelulla et tutustu kehenkään. Sulle on iskostunut jotenkin tosi voimakkaasti päähän, että sen oikean on pakko olla kaveri, paras kaveri tai naapuri. Kukaan muu ei se voi olla. Sä teet itse sun ajattelulla sun elämästä äärimmäisen vaikeaa. Miksi luulet, että sen oikean on pakko olla kaveri tai naapuri? Ei sen pakko pidä olla. Kuule, maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka seurustelevat jonkun muun kuin kaverin tai naapurin kanssa. Maailmassa on miljooonia ihmisiä, jotka ovat menneet naimisiin jonkun muun kuin bestiksen tai naapurin kanssa. Miksi ihmeessä sen pitäisi nimenomaan olla kaveri tai naapuri, oletko aivan pimeä päästäsi? Menetät todella hienoja ihmisiä tuolla asennevammallasi.

Ompa ilkeää kirjoitusta. Sinä voisit suhtautua tuohon suopeammin. Kyse varmaan aika nuoresta ihmisestä ja vaikkei olisikaan niin tuollainen aggressiivisuus ja sydämetön avautuminen tuskin auttaa mitään. Huudatko lapsellekin samalla sydämettömällä julmuudella kun se opettelee uutta ja arastelee?

Lastakin tuetaan ja otetaan kädestä kiinni ja mennään vaikka yhdessä lapsen kanssa ensimmäiset kerrat se uusi asia läpi.

teesimppelimpää kirjoitti:

Mistä voit tietää kuka on se oikea ja kuka ei kun et anna kenellekään mahdollisuutta tutustua edes? Vai oletatko, että se oikea on sellainen, joka tekee kaiken sinun puolestasi? Tekee aloitteen puolestasi, ajattelee puolestasi, toimii puolestasi ja jopa haluat, että sinut otetaan puoliväkisin sängyssäkin ja itse makaat vain toimettomana lahnana sängyssä?

Kuule, ei se auto käynnisty jos et käynnistä sitä. Samoin kengät ei mene sun jalkaan itsekseen. Jalkasi eivät kävele ellet liikuta omia jalkojasi.

Mä luulen, että olet tottunut siihen, että aloitteen tekijän pitää olla aina se toinen. Et osaa lähestyä toista etkä toisaalta uskalla anna kenenkään lähestyä sinua.

Mistä tiedät keneen voit luottaa ja keneen et kun et anna kenellekään mahdollisuutta sinuun tutustua etkä itse halua kehenkään tutustua? Kuulostaa siltä, että odotat automaattisesti sen oikean olevan naapuri tai kaveri. Entäs jos ei olekaan? No, siinä tapauksessa se sun oikea varmasti kävelee sun ohi kun et tajua siitä pitää kiinni etkä anna tutustua sinuun. Tuolla asenneongelmalla mitä sinulla on, sinulla ei ikinä maailmassa tule olemaan ketään, ei sitä oikeaa, eikä edes sitä vähemmän oikeaa.

Jos kaikki nuo ongelmasi johtuvat kokemattomuudestasi,ainoa asia on mitä voit tehdä on se, että lakkaat ylianalysoimasta kaikkea ja kaikkia, luovut ennakkoluuloistasi ja suhtaudut positiivisesti ja ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen ja muihin ihmisiin sekä annat sekä itsellesi että niille muille mahdollisuuden tutustua sinuun ja mahdollisuuden näyttää sinulle, että ovat luottamuksen ja rakkauden arvoisi. Nyt sinä et edes anna mahdollisuutta kenellekään näyttää kuinka suuresti he ovat luottamuksesi arvoisi ja kuinka paljon he sinua rakastaisivat ja kuinka paljon sinä tulisit heitä rakastamaan. Torppaat kaikella tuolla negatiivisella ennakkoasenteellasi kaiken onnen ja mahdollisuuden itseltäsi että siltä toiselta.

Ja jos se oikea on nyt sun edessäsi ja torppaat kaiken mahdollisuutesi ja mahdollisuutenne, niin kuule, ei varmasti tule enää ketään toista, ei varsinkaan parempaa. Ei se odottamalla tule. Kyllä sinunkin pitää tehdä asialle jotain eikä vain odottaa. Ja mitä sitten vaikka odottaisit maailman tappiin asti, ei se odottamalla parane. Olet edelleen samassa lähtötilanteessa kuin nyt. Törmäät samaan ongelmaan kuin nyt. Ongelma on sun ajattelutavassa ja ennakkoluuloissa. Vaikka kuinka odottaisit niin ei se odottamalla parane. Pelkällä odottelulla et tutustu kehenkään. Sulle on iskostunut jotenkin tosi voimakkaasti päähän, että sen oikean on pakko olla kaveri, paras kaveri tai naapuri. Kukaan muu ei se voi olla. Sä teet itse sun ajattelulla sun elämästä äärimmäisen vaikeaa. Miksi luulet, että sen oikean on pakko olla kaveri tai naapuri? Ei sen pakko pidä olla. Kuule, maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka seurustelevat jonkun muun kuin kaverin tai naapurin kanssa. Maailmassa on miljooonia ihmisiä, jotka ovat menneet naimisiin jonkun muun kuin bestiksen tai naapurin kanssa. Miksi ihmeessä sen pitäisi nimenomaan olla kaveri tai naapuri, oletko aivan pimeä päästäsi? Menetät todella hienoja ihmisiä tuolla asennevammallasi.

Niina taas omii kaikki palstan kirjoitukset ja sekoittelee niitä toisiinsa. Tomiksi vissiin tuota aloittajaa luulee! Voi voi näitä höttöpäisiä harhaisia.

Aloittaja, et ole ainoa tämän ongelman kanssa. HassujaMiehiä sanoi hyvin, "Se pelko menee ohi kunhan kunnolla johonkuhun ihastut ja saat häneltä aitoa vasta rakkautta, Tukea, Hyväksyntää ja ymmärrystä.

Minun osalta vain turvalliset olosuhteet ja ihminen joka ei tuo lisää järkytyksiä luottamuksen alueelle pystyy "parantamaan" minua sillä että näen että omat pelkoni ovat sittenkin turhia. Minun on saatava omien traumaattisten kokemuksieni päälle paljon ja paksuja kerroksia täysin päinvastaisia kokemuksia että minun arpeni peittyvät ja alkavat parantua. Aika ja hyvät turvalliset ihmissuhteet on minun ongelman parantaja."

On hyvä olla hälytyskelloja ja itsesuojeluvaistoa monen ihmistyypin kohdalla, ja myös esim teesimppelimpää tyyppisen ajattelun omaavista voi olla hyväkin pysyä etäällä herkkänä ja haavoittuvaisena ihmisenä ja kaltaisesi ongelman kanssa.

Mietin asiaa.

Olen myös samaa mieltä. Kirjoittajalla omassa ajattelumaailmassa mättää ja pahasti. On asennevammaa, ylisuureksi päässeitä pelkoja, estoja jne. Eniten tuo suuren suuri asennevamma.

Ja ennen kaikkea, miten kukaan voi kuvitella, että joku ottaisi yhteyttä tai pitäisi hänestä, jos on kerta suoraan sanonut, että ei pidä hänestä? Siis oikeasti, miltä sinusta itsestä tuntuisi jos sinulle sanoittaisiin suoraan, että sinusta ei pidetä yhtään? Mietipä. Yritä asettua sen toisen ihmisen saappaisiin.

Et tiedä tilannettani.

Persoonasta kiinni, mitä juoksee karkuun.

Joskushaluaisintuntea kirjoitti:

Persoonasta kiinni, mitä juoksee karkuun.

Niin, mut ei minun persoonasta sitten.