Pelkoni tuottaa ahdistuksen

Mikä sinua kuolemassa sitten niin pelottaa?

Hei.

Kerrot että sinulla on vuosia ollut paniikkia ja ahdistusta. Mietin, millaista apua sinulle on näiden vuosien mittaan tarjottu? Oletko ollut lääkärin hoidossa noiden tuntemustesi takia? Mikäli et, kannustan sinua varaamaan lääkärille ajan. Useimmiten oireita voidaan hoitaa ja elämänlaatu paranee, kun itse sitoutuu hoitoon.

Mutta samalla mietin tilannettasi syvemmin. Pelkosi kertovat turvattomuudesta. Ja siihen liittyy aina tarina. Jos ihminen on tasapainoinen, hän ei koe suhteettoman suurta turvattomuutta, vaan suhtautuu elämään keskimääräisesti luottavaisesti ja uskoen selviytyvänsä elämässä eteen tulevista hankaluuksista. Turvattomuus elämäntarinaan tulee yleensä siinä vaiheessa, kun eteen onkin tullut vaikeuksia, joista on kokenut joutuvansa selviytymään liian yksin ja liian vähällä avulla. Kenties sinunkin elämäntarinassasi on vaiheita, joissa koet joutuneesi jonkin liian ylivoimaisen koettelemuksen eteen vailla toisten tukea. Ihmissuhteiden eräs tarkoitus elämässä on juuri sisäisen turvallisuudentunteen kokeminen; ihminen tarvitsee kokemusta siitä, että on joku, joka välittää minusta, kulkee vaikeuksissakin rinnallani, jakaa iloni ja tuntee minut. Jos nämä jäävät kovin kauaksi tavoitteista, ihminen usein ahdistuu.

Hyvä asia on, että tarinaansa kertomalla luotettavalle taholle tarinan jatko voi saada huomattavasti luottavaisempia ja toiveikkaampia sävyjä. Vaikka joutuu esimerkiksi terapiassa kohtaamaan surullisia asioita itsessään, jakaminen auttaa. Ahdistuksen tilalle voi syntyä avoimin mielin elämään suhtautuvaa mahdollisuutta. Turvattomuuden sijaan voi syntyä luottamusta. Terapiassa monen ihmisen tarina saa uuden suunnan.

Mitä mietit näistä? Toivotan sinulle hyvää joulunalusaikaa.

Merja, diakoni