Olen ollut yhdessä nykyisen avopuolisoni kanssa jokusen vuoden. Suhteemme alkupuolella seksiä oli käytännössä aina kun mahdollista. Seksi oli äärimmäisen intohimoista ja muutenkin äärimmäisen miellyttävää.
Nyt noin viimeisen vuoden aikana tilanne on muuttunut niin, että seksiä on ehkä kahden viikon välein jos niinkään usein. Itse haluaisin kuitenkin useamman kerran viikossa, joka ei minulle ns. riitä.
Puolisoni syö masennuslääkkeitä joilla on seksiviettiä alentava vaikutus, jolla hän perustelee haluttomuuttaan ja, että ei mahda sille mitään. Hän oli lääkityksellä myös suhteemme alussa joten itse en pidä tätä todellisena ongelmana.
Arki meillä pelaa muuten oikein mukavasti halailua ja pussailua on päivittäin, mutta esim. intohimoiset suudelmat tai pieni flirtti puuttuu kokonaan. Jos teen pienenkään aloitteen niin pakit ovat käytännössä varmat. Ja saan kuulla kuinka lapsellinen olen, jos hieman möksähdän pakeista, joiden jatkuva saaminen ns. syömiestä. Puolisoni ei tee aloitetta koskaan.
Onko kenelläkään mitään vinkkiä kuinka edetä asian suhteen, koska asiasta puhuminen on käytännössä mahdotonta, koska puolisoni kokee sen äärimmäisen ahdistavaksi, ja siitä seuraa riita. Onko tilanne siis se, että syy on todella lääkkeissä, jota epäilen vai jossain muussa. Tilanteeseen täytyy saada muutos. En kuitenkaan halua erota. Mutta loppu elämän pituinen ns. "puolittainen selibaattikaan" ei tule kysymykseen.
Nyt noin viimeisen vuoden aikana tilanne on muuttunut niin, että seksiä on ehkä kahden viikon välein jos niinkään usein. Itse haluaisin kuitenkin useamman kerran viikossa, joka ei minulle ns. riitä.
Puolisoni syö masennuslääkkeitä joilla on seksiviettiä alentava vaikutus, jolla hän perustelee haluttomuuttaan ja, että ei mahda sille mitään. Hän oli lääkityksellä myös suhteemme alussa joten itse en pidä tätä todellisena ongelmana.
Arki meillä pelaa muuten oikein mukavasti halailua ja pussailua on päivittäin, mutta esim. intohimoiset suudelmat tai pieni flirtti puuttuu kokonaan. Jos teen pienenkään aloitteen niin pakit ovat käytännössä varmat. Ja saan kuulla kuinka lapsellinen olen, jos hieman möksähdän pakeista, joiden jatkuva saaminen ns. syömiestä. Puolisoni ei tee aloitetta koskaan.
Onko kenelläkään mitään vinkkiä kuinka edetä asian suhteen, koska asiasta puhuminen on käytännössä mahdotonta, koska puolisoni kokee sen äärimmäisen ahdistavaksi, ja siitä seuraa riita. Onko tilanne siis se, että syy on todella lääkkeissä, jota epäilen vai jossain muussa. Tilanteeseen täytyy saada muutos. En kuitenkaan halua erota. Mutta loppu elämän pituinen ns. "puolittainen selibaattikaan" ei tule kysymykseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
etkö millään voi runkata? ei kukaan masentunut ihminen jaksa harrastaa jatkuvasti seksiä kun joku vitun eläin...
Kyllä ne masennuslääkkeet vievät halun, se että suhteen alussa on ollut myös lääkkeet ja seksi pelasi, johtuu juurikin siistä, että suhde oli uusi ja oliko syönyt pitempään vielä silloin. Pitäis pystyä heittämään ne lääkkeet pois ja myöskin miettiä ellei jo tiedossa, mikä aiheuttaa masennusta ja poistaa sitä masennuksen aiheuttajaa muuten kuin lääkkeillä. Jos tilanne ei muutu, olisko pariterapiasta apua. Jos asiaan ei tule toivottua muutosta, on sulla tasan kaksi vaihtoehtoa; ero tai salarakas.