Purjeveneessä ei ole perillä

Luulisi että vierauden pelkokin häviäisi, kun tahkoo tuhansia ja taas tuhansia ja tuhansia maileja.

JaakkoMäkiluomalala kirjoitti:

Luulisi että vierauden pelkokin häviäisi, kun tahkoo tuhansia ja taas tuhansia ja tuhansia maileja.

Eikö tämäkin keskustelun alku todista jälleen ainoastaan sen, että ihmiset ovat erilaisia?Aloittajan asennetta kuvaa se, että hän kertoo jonkun ""myöntäneen" ettei tykkää olla merellä. Niitäkin on, jotka pelkäävät jo siinä vaiheessa, kun ranta jää horisontin taakse. On myös niitä, joille merten ylittäminen on luonnollista eikä siihen sisälly stressiä. Toisille avomeri merkitsee aina meritaudista kärsimistä, toisille ei.
Purjehdus on vapaaehtoista. Miksi kinastella pitääkä tykätä vai eikö pidä?

JaakkoMäkiluomalala kirjoitti:

Luulisi että vierauden pelkokin häviäisi, kun tahkoo tuhansia ja taas tuhansia ja tuhansia maileja.

Pieni stressi on hyvaksi. Tulee tutustuttua kunnolla saakarttoihin, varusteltua já huollettua vene, mietittya ajoitukset jne. Omalla kohdallani en stressaa juuri yhtaan jos olen liikkeella yksin, mutta muiden mukanaolo aiheuttaa huolta. Minahan olisin sinne merelle menossa ilman heitakin, mutta he eivat ilman minua.

Tuhannet mpk:t auttavat varautumaan toki já samalla ne opettavat sen, mita kaikkea voi tulla vastaan. Kaikkea ei onneksi sentaan opi omien kokemusten kautta, loppu tulee laiturijutuista muiden kokemina.

Merella pelon paikkakin tulee aikanaan jokaiselle ukkosen, (trooppisen) matalapaineen, vakavan laitevian, kelluvan kontin tms. muodossa. Joka vaittaa muuta, valehtelee tai seilailee ainoastaan kotikulmillaan já kauniissa saassa.

Ariel37 kirjoitti:

Pieni stressi on hyvaksi. Tulee tutustuttua kunnolla saakarttoihin, varusteltua já huollettua vene, mietittya ajoitukset jne. Omalla kohdallani en stressaa juuri yhtaan jos olen liikkeella yksin, mutta muiden mukanaolo aiheuttaa huolta. Minahan olisin sinne merelle menossa ilman heitakin, mutta he eivat ilman minua.

Tuhannet mpk:t auttavat varautumaan toki já samalla ne opettavat sen, mita kaikkea voi tulla vastaan. Kaikkea ei onneksi sentaan opi omien kokemusten kautta, loppu tulee laiturijutuista muiden kokemina.

Merella pelon paikkakin tulee aikanaan jokaiselle ukkosen, (trooppisen) matalapaineen, vakavan laitevian, kelluvan kontin tms. muodossa. Joka vaittaa muuta, valehtelee tai seilailee ainoastaan kotikulmillaan já kauniissa saassa.

Lue lisää

Olipa hyvin sanottu. Näin se on minunkin mielestäni

Oikeassa olet. Vanhan sanonnan mukaan kolme kaikkein tylsintä asiaa avomerellä ovat DDD. Nuo kolme D:tä tulevat ruotsinkielisistä sanoista Dimma (=sumu), Dödsjö (=tyyntä maininkeja) ja Diarre (=ripuli).

Tyynessä ajelehtiessa voi tietysti keitellä kahvit ja laitella sapuskaa tuulenhenkäyksiä odotellessa. Itse en nykyisin ole viitsinyt odotella kuin vartin tai puoli tuntia, jos on mainikeja ja purjeet hakkaa. Starttaan apumoottorin, jos on peilityyntä edelleen. Koneajoakin on joskus kestettävä!

Onhan siellä joukossa vielä nekin jotka jättävät ne purjeet käyttämättä ja siirtyvät konevoimalla laiturista toiselle.

jyrkkästyranki kirjoitti:

Onhan siellä joukossa vielä nekin jotka jättävät ne purjeet käyttämättä ja siirtyvät konevoimalla laiturista toiselle.

".. jättävät ne purjeet käyttämättä ja siirtyvät konevoimalla laiturista toiselle."
Kerro missä on Panaman jälkeen seuraava laituri.
Entä miten iso pa-tankki tarvitaan konaajoa varten välille Panama - Papeete? Muistelen, ettei tuon legin varrella ollut ainoatakaan laituria, johon voisi kiinnittyä. Tahitilla on Papeetessa ja Maewossa.

Eikö itse asiassa Swanien isä, Pekka Koskenkylä, ironista kyllä, mennyt ainakin Atlantin yli moottoriveneellä 5-10 vuotta sitten. Siinä oli muutaman kuution polttoainetankit.

Bossu kirjoitti:

Eikö itse asiassa Swanien isä, Pekka Koskenkylä, ironista kyllä, mennyt ainakin Atlantin yli moottoriveneellä 5-10 vuotta sitten. Siinä oli muutaman kuution polttoainetankit.

Lue lisää

http://airutkustannus.fi/pirkko-koskenkyla

Tuosta loytyy juttua já veneesta on jokunen kuvakin.

Bossu kirjoitti:

Eikö itse asiassa Swanien isä, Pekka Koskenkylä, ironista kyllä, mennyt ainakin Atlantin yli moottoriveneellä 5-10 vuotta sitten. Siinä oli muutaman kuution polttoainetankit.

Lue lisää

Itsellä on tuo kirja, jossa kerrotaan veneen rakentamisesta ja sillä tehdyistä matkoista. Itse vene oli siitä mielenkiintoinen, että siinä oli huomattava kölipaino. Ts. vene oli suunniteltu niin, että pystyi käymään kyljellään, mutta silti oikaisemaan pystyyn. Kirjan kertomuksen mukaan vene olikin kerran käynyt murtuvan aallon seurauksena kyljellään. Vastapainoksi suurelle vakavuudelle laskettiin kyljistä maston ja puomien avulla sivuilla uivat metallilevyt heilumisen vaimentimiksi. En nyt muista miksi noita kutsuttiin. Itse mietin saman tekniikan käyttämistä vaimentamaan oman veneeni pomppimista laituriin osuvan aallokon seurauksena. Koskenkylän veneen polttoainetankit olivat muistaaksi 8 kuutiota ja veneessä oli kaksi konetta. Toinen varakoneena rikkoutumisia varten. Sitä tarvittiinkin noilla matkoilla. Matkanopeus veneellä oli varsin alhainen hyvän polttoainetalouden saavuttamiseksi. Vain hiukan purjeveneitä korkeampi.