Olen juuri suorittanut autokoulun I-vaiheen, eli väliaikainen ajokortti on taskussa. Otin muutaman lisäajotunnin, jännitin kovasti sekä ajotunteja että kokeita, mutta kaikki meni loppujen lopuksi ihan hyvin.
Pääsin ilmeisesti vähän liiankin sinuiksi autokoulun auton ja opettajien kanssa. Oikeestaan juuri kun ajo alkoi kunnolla sujua, niin koulu olikin suoriteettu. Hyvä niin! Ongelmana onkin nyt meidän perheen oma auto, joka on tietty hiukan erilainen (vanhempi, eril. vaihteet ja kojelauta, penkit yms.. Ajo omalla autolla on hirveän vaikeaa ja takkuista. Menee väärät vaihteet päälle (vaarallista maantiellä!!!). Lisäksi jännitän ja sohlaan, kun on oma perhe kyydissä. Pelkäänkin että tässä iskee paniikki päälle, enkä ukalla ajaa ollenkaan! Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Pääsin ilmeisesti vähän liiankin sinuiksi autokoulun auton ja opettajien kanssa. Oikeestaan juuri kun ajo alkoi kunnolla sujua, niin koulu olikin suoriteettu. Hyvä niin! Ongelmana onkin nyt meidän perheen oma auto, joka on tietty hiukan erilainen (vanhempi, eril. vaihteet ja kojelauta, penkit yms.. Ajo omalla autolla on hirveän vaikeaa ja takkuista. Menee väärät vaihteet päälle (vaarallista maantiellä!!!). Lisäksi jännitän ja sohlaan, kun on oma perhe kyydissä. Pelkäänkin että tässä iskee paniikki päälle, enkä ukalla ajaa ollenkaan! Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
sanoisin että jännittäminen on turhaa...itselläni ekalla kerralla kun "porukat" oli kyydissä niin jännitti...mutta yhtäkkiä tuli vaan jotenkin rento olo ja tuntu että olis ajellu jo useamman vuoden!
autokoulun perheen autolla.
itse ajoin autokoulun autommaativaihteisella ja kun olin vuoden sillä autolla ajanut niin hommasin manuaalin ja "oppimiseen" meni noin tunti ja sit uusintainssiin.
oisit siis ajnut perheen autolla!!!
ihan tutulta kuulosti. Minäkin olen välivaiheessa, kesällä suoritan kakkosen. Omalla vanhalla raadolla ajaminen takkusi autokoulun auton jälkeen. Nyt se sit hajos ja piti ostaa "uusi". Tässä uudessa on vanhanaikaisemmat hallintalaitteet, kuin siinä entisessä, vaikka on pari vuotta nuorempi. Vaihteetkin on eri järjestyksessä. Äkkiä ne kuitenkin oppi. Toista on valojen muistaminen - entisessä niitä ei tarvinut sytyttää ja sammuttaa, kai siihenkin oppii. Ajele nyt mahdollisimman paljon, myös yksin. Ja käy myös jossain pidemmällä. Itseluottamus kasvaa, kun tulee tilanteita, joista selviää. Itse kuvittelin olevani tosi surkea kuski, vaikka olin saanut teoriat ja ajokokeen ekalla läpi. Inssikin sanoi vain, että olen hyvä kiihdyttämään, mutta vaihteiden käyttöä pitäisi harjoitella myös toisin päin...Sitä itsenäistä harjoitteluahan tämä välivaihe on. Itseäni auttoi kovasti, kun sain paljon ajavan poikani houkuteltua ajelulle. Hänen kommenttinsa: sä ajat ihan kuin muutkin, helpotti. Itse kammoan taajama-ajoa, kun on niin harvoin asiaa... Kuitenkaan ei mitään pahempaa ole sattunut. Pikkukömmähdyksiä sattuu, elämä jatkuu...
Kiitos kommenteista. Eilen lähdin ekaa kertaa ajelulle yksin ja vaikka jännitti ihan _hirveesti_, niin kaikki meni suht koht hyvin. *Heh* en meinannut uskaltaa kolmoselle vaihtaa, kun pelkäsin vaihtamista (oli edellisellä reissulla ongelmia), mutta hyvinhän kaikki meni. Vähän kytkinjalka etsii tuntumaa, auto nykii ja hiki virtaa. Tänään on päivä mennyt maatessa (ja krapulassa), mutta huomenna täytyy uskaltautua taas pikku lenkille, yksin! Se taitaa olla ainoa tapa opetella.
Olet oikeassa, että vain harjoittelemalla oppii! Itse ajelin ekoja kertoja (kun ajoin yksin) ihan pikkumatkoja. Ja välillä pyysin iskän matkaan ja hän antoi pikku vinkkejä ja itselle tuli varmempi olo ratissa. Aluksi siis kannattaa vaikka vanhempien kanssa mennä harjoittelemaan johonkin rauhallisempaan paikkaan, ettei heti lähde neljän ruuhkaan palloilemaan.
Kyllä se siitä!!