Polarisoitunut suhde?

Miksei se joka haluaa tavata ehdota tapaamista?

Kenellä on, kenellä ei. Missään vaiheessa en tänne siksi tullut enkä siksi ollut. Kaipailin, etsin, luulin löytäneeni, totesin turhaksi. Olin/olen täällä käyttämässä ja täyttämässä aikaani. Pelkän oikean suhteen haluaisin mutta sitä ei toki täältä löydy. Ei hänen eikä kenenkään kanssa.
Jollakin voi olla noin. Ei toisaalta kovin ihmeellinen ajatus esim varatulle.

En epäile, etteikö virtuaalisuhde voisi tehdä jotakin (japanilaista?) ihmistä onnelliseksi. Olen omalla tavallani onnellinen tässä hetkessä enkä koe tarvetta paeta todellisuutta, vaikka kipeää tekeekin nähdä hänen tanssivan tangoa toisen kanssa.

Jos olisi valittava virtuaalikumppanuuden ja yksinolon väliltä valitsisin jälkimmäisen.

Kummaksiko ap itse ajattelit tässä tapauksessa itsesi. Häneksi joka on täällä vai häneksi joka ei ole täällä?

Ajattelin itseni henkilöksi, joka pukeutui virtuaalikumppanin huonosti istuvaan viittaan sen täydellisesti istuvan viitan ollessa saavuttamattomissa.

Jos toinen haluaa pysytellä ruudun takana, se tarkoittaa että hän on impotentti. Usko pois, kokemusta on.

Kumpiko olet? Minä haluaisin nyt reaalisuhteen. Mikä pelottaa? Eikö se olisi vieläkin parempaa? toi sano impotentiks, ei haittaa, kai sen seisomaan saa tai voi kokeilla ja voihan sitä tehdä muita seksijuttujakin.

En ole onnellinen näin. Pakenen todellisuutta, se on totta. Haluatko minun siis lähtevän pois täältä? Voin yrittää.
Jos tapaisimme, asiat olisi paljon paremmin.