Kun tuolla toisessa ketjussa valitettiin, että Kuusamosta ei saa edes sinappia, tartuin heti toimeen: vuokrasin koiravaljakon Oulusta, lastasin ahkion täyteen sinappia ja suuntasin kulkuni kohti Kuusamoa. Siinä kulkureitillä oli jäljistä päätellen ollut muitakin kulkijoita. Mukaani otin pari etiopilaista tyttöä palvelijoiksini. Kaikkihan tietävät, että etiopilaiset tytöt ovat melkein yhtä kauniita kuin kuusamolaisetkin tytöt, vaikka en ole aivan varma jääkarhuntaljoihin verhoutuneiden kuusamolaistyttöjen ulkonäöstä. Kuusamolaistyttöjen verhoilu ei suinkaan johdu siitä, että he olisivat muslimeja. Hehän ovat melkein järjestään maailman ainoita oikeita uskovaisia, lestadiolaisia siis. Mutta pakkohan siellä äärimmäisissä arktisissa olosuhteissa on verhoutua turkiksiin.
Matka etenikin melko joutuisasti halki Koillismaan lohduttomien maisemien, kunnes jossakin täällä Kuolion seudulla kapeassa polunkohdassa tuli tämä harmittava viivästys: massiiivinen jääkarhu tukki tien. Etiopilaistyttöjen kanssa kiertelimme tuota 500-kiloista ruhoa pohtien ongelman ratkaisua. Koska meillä kaikilla oli takanamme varsin korkea yliopistokoulutus, käytimme pohdinnassamme hyväksi kaikessa tieteessä suosituksi tullutta nelikenttäanalyysia: vahvuudet, heikkoudet, uhat ja mahdollisuudet.
Totesimme jääkarhun vahvaksi. Sen heikkoutena pidimme sitä, että se oli nukahtanut keskelle Kuusamoon johtavaa kulku-uraa. Uhkana pidimme sitä, että jaakarhu heräisi. Totesimme, että tuossa tapauksessa meillä ei olisi mitään mahdollisuuksia. Herääminen alkoi näyttää jopa varsin todennäköiseltä kun koiravaljakkomme koirat rähisivät massiivisen ruhon ympärillä. Etiopilaistytöt lymysivät peloissaan selkäni taakse, vaikkei siitä käsittääkseni paljonkaan turvaa hätätilanteessa olisi, sillä olen vähänläntä miehenkäppänä ja selkäkin on kaponen. Oikeastaan täytyy sanoa, että vaatimattoman ulkonäköni takia minulla ei ole koskaan ollutkaan onnea päästä käsiksi aitoon Suomi-naiseen, vaan olen joutunut tyytymään esimerkiksi etiopialaisiin kaunottariin.
Tiristin itsestäni tämän miehekkään uroteon: kuristin jääkarhun vyölläni. Onneksi vyössä riitti pituutta, sillä olin viime aikoina nautittinut erinäisiö oluisia. Etiopialaistytöt taputtivat. Ymmärsin, että he pitivät minua lähes jumalana.
Koska jääkarhunruho edelleen tukki tiemme emmekä voineet jatkaa matkaamme, majoituimme läheiseen luolaan, jota lämmitämme luolan edustalla alati palavalla nuotiolla. Sapuskaksi lohkaisemme kimpaleita jääkarhusta. Siitä riittää niin meille kolmelle kuin koirillemmekin. Suolaa meillä ei valitettavasti ole, mutta sinappia sitäkin enemmän. Nyt tiedustelisinkin kuusamolaisilta, miten te maustatte jääkarhunlihan? Me olemme käyttäneet mausteena katajanmarjoja ja muita arktisen luonnon tuotteita. Olemme myös tähyilleet sekä Kuusamon että Oulun suuntaan toivoen, että näille selkosille sattuisi muitakin kulkijoita, jotta saisimme kammetuksi jääkarhunruhon polulta sivuun.
Matka etenikin melko joutuisasti halki Koillismaan lohduttomien maisemien, kunnes jossakin täällä Kuolion seudulla kapeassa polunkohdassa tuli tämä harmittava viivästys: massiiivinen jääkarhu tukki tien. Etiopilaistyttöjen kanssa kiertelimme tuota 500-kiloista ruhoa pohtien ongelman ratkaisua. Koska meillä kaikilla oli takanamme varsin korkea yliopistokoulutus, käytimme pohdinnassamme hyväksi kaikessa tieteessä suosituksi tullutta nelikenttäanalyysia: vahvuudet, heikkoudet, uhat ja mahdollisuudet.
Totesimme jääkarhun vahvaksi. Sen heikkoutena pidimme sitä, että se oli nukahtanut keskelle Kuusamoon johtavaa kulku-uraa. Uhkana pidimme sitä, että jaakarhu heräisi. Totesimme, että tuossa tapauksessa meillä ei olisi mitään mahdollisuuksia. Herääminen alkoi näyttää jopa varsin todennäköiseltä kun koiravaljakkomme koirat rähisivät massiivisen ruhon ympärillä. Etiopilaistytöt lymysivät peloissaan selkäni taakse, vaikkei siitä käsittääkseni paljonkaan turvaa hätätilanteessa olisi, sillä olen vähänläntä miehenkäppänä ja selkäkin on kaponen. Oikeastaan täytyy sanoa, että vaatimattoman ulkonäköni takia minulla ei ole koskaan ollutkaan onnea päästä käsiksi aitoon Suomi-naiseen, vaan olen joutunut tyytymään esimerkiksi etiopialaisiin kaunottariin.
Tiristin itsestäni tämän miehekkään uroteon: kuristin jääkarhun vyölläni. Onneksi vyössä riitti pituutta, sillä olin viime aikoina nautittinut erinäisiö oluisia. Etiopialaistytöt taputtivat. Ymmärsin, että he pitivät minua lähes jumalana.
Koska jääkarhunruho edelleen tukki tiemme emmekä voineet jatkaa matkaamme, majoituimme läheiseen luolaan, jota lämmitämme luolan edustalla alati palavalla nuotiolla. Sapuskaksi lohkaisemme kimpaleita jääkarhusta. Siitä riittää niin meille kolmelle kuin koirillemmekin. Suolaa meillä ei valitettavasti ole, mutta sinappia sitäkin enemmän. Nyt tiedustelisinkin kuusamolaisilta, miten te maustatte jääkarhunlihan? Me olemme käyttäneet mausteena katajanmarjoja ja muita arktisen luonnon tuotteita. Olemme myös tähyilleet sekä Kuusamon että Oulun suuntaan toivoen, että näille selkosille sattuisi muitakin kulkijoita, jotta saisimme kammetuksi jääkarhunruhon polulta sivuun.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo teidän Kuolion seudulle pysähtyneiden matkalaisten idea käyttää katajanmarjaa mausteena on ihan OK; noin mekin täällä Kuusamossa olemme tehneet maailman sivu.
Mausteena myös voi käyttää männynneulasia. Myös karpalo antaa tuhdin tujauksen jääkarhunlihapaistiin, jos satutte löytämään karpaloita paksun lumen alta. Sama tietysti pätee puolukkaan. Mustikat ja hillat tietenkin ovat kelvottomia näin talvisaikaan.
Itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä me kuusamolaiset opimme syömään pettuleipää, siis männynkuorta. Tuo ei suinkaan tarkoita, että säisimme sitä ulointa paksua kaarnaa, vaan sen kaarnan sisäosaa, sitä lähes amerikanpekonin veroista siivua, joka on kaarnan ja varsinaisen puuaineksen välissä. Nykyisin käytämme tätä pettua jääkarhunpaistin mausteena.
Eihän teillä ole mihinkään kiirettä sieltä Kuolion seudulta, kun teitä kerran on siellä yksi vähänläntä uros ja kaksi hehkeää etiopilaisneitosta. 500-kiloisesta jääkarhusta riittää syötävää pitkäksi aikaa. Luntakin on luvassa lisää, joten oletettavasti saatte asuinluolanne edustalle upean lumikatoksenkin. Sanoisin, että tämä on sitä elämisen laatua!
tallakin on noteerattu tämä tilanne:
###
Jos_vankimieli-
14.12.2015 11:39
sairaaloissa olisi nyt vähänkään järkeä, ne toimittaisivat Hannan kiireesti tuonne aloittajan mainitsemalle syrjäseudulle, Kuoliolle Oulun ja Kuusamon välille. Siellä on suomi-uros lumen ja jään vankina kahden etiopilaisneitosen kanssa, mies joka ei ole koskaan päässyt käsiksi Suomi-naiseen. Hannahan on varsin sievä ja henkeä Suomi-neitonen, pian 16-vuotias. Hannan toimittaminen sinne olisi oikein hyää terapiaa Hannalle. Hannahan ei toki ole mitenkään sairas, mutta hänen tasapainonsa on järkkynyt 28.4.2015 tapahtumien johdosta sekä erityisesti sitä seuranneista yksinäisistä sellipäivistä... kuka nyt sellaista kestäisi. Se on laadukasta elämää tuolla Jumalan hylkäämillä takamailla luolassa, jota nuotio lämmittää ja jossa ruokaa riittää.
###
Tuossa mainittu 15-vuotias Hannahan murhasi luokkatoverinsa Oonan 28.4.2015 ja sai tästä 11.12.2015 yhdeksän vuoden vankeustuomion, josta hän joutuu kärsimään vain osan niin että hän on vapaa jo vuonna 2017.
niin... niin niin niin ja niin
on noteerattu tämä tielle sammunut jääkarhu:
metsäläinenn
15.12.2015 0:18
olemme keränneet tavallisen Suomalaisen metsäkarhun mrjaisia ulostuksi jolla marinoimme karhun lihat, sillä ajattelemme, että mistä liha on kasvannut sillä sen maustamme. Jääkarhunne on todella paha kulun este, olusesi otto oli sittenkin vähäistä, koska vyösi viimeinen reikä kuristi karhun, runsaammalla olusilla vyösi oli riittänyt karhun taluttamiseksi kuusamoon.
Tarinan_toinen
15.12.2015 6:59
osahan voisi ollakin se, että tarinan sankari todellakin taluttaisi jääkarhun Kuusamoon. Tässä on kuitenkin muutamia ongelmia:
1. Jääkarhun ruhoon on tehty jo aikamoinen lovi kun tarinamme sankari ja etiopilaisneitoset ynnä koiravaljakko ovat louhineet siitä kimpaleita ravinnokseen. Olisiko ehkä niin, että tämä lovi on vielä paikkattavissa, koska seikkaillaan seuduilla, joilla Jumalan Henki vaikuttaa voimallisena? Jumalallehan ei mikään ole mahdotonta.
2. Jos tämä Oulu-Kuusamo -kulku-uralle nukahtanut jääkarhu sattuu olemaan uroskarhu (eikä homo sellainen) niin olisi ehkä vaarallista taluttaa sitä Kuusamon iglukylään, jossa ihmeenihanat kuusamolaistytöt ovat verhonneet itsensä jääkarhuntaljoilla suojautuakseen paitsi pakkaselta myös satunnaisen kesäisen lämpimän päivän sääskiparvilta. Jospa jääkarhu-uros haistaa nuo herkulliset naaraat ja yhtyy heihin? Millaisia jälkeläisiä syntyy kun isänä on jääkarhu ja äitinä kuusamolaistyttö?
sillä seudulla - vai oliko se Taivakoskella - olevat isot miehet ja rehevät naiset nimeltään Turpeinen, Huttu ja Soronen ja jotkut muut nimet, ehkä Ronttikin, ovat saaneet alkunsa jääkarhun ja suomineitosten orgioista. Ihan sydämen kristittyjä niistä on kasvanut. On siis ilmeistä, että jääkarhut vain rikastuttavat meitä.