Poikaystävälläni oli itsetunto-ongelmia

Tinja-94 kirjoitti:

Seurustelin tämän pojan kanssa puolitoista vuotta ennen kuin ehdotin hänelle, että pitäisikö kokeilla "sitä" joku ilta. Vastaus oli niin omituinen, etten vieläkään kahden vuoden jälkeen oikein tajua. Hän oli aina niin ihana, hauska, huolehtivainen eikä koskaan mustasukkainen kun lähdin tyttöporukalla iltaa viettämään. Vielä omasta mielestäni komea. Ei siis mikään lihaskimppu, mutta solakassa kunnossa ja pitkä 185cm ainakin. Olin ihan lätkässä tähän tyyppiin, mutta hän ei koskaan ehdottanut seksiä. Ajattelin, että hän on herrasmies joka ei kiirehdi. Lopulta olisin halunnut hänet sänkyyn jossa olisi hyväillyt mua ja minä häntä. Kun ehdotin tätä, hän jähmettyi paikoilleen eikä sanonut mitään. Kysyin, että onko hän kunnossa, niin hän sanoi "eikös meillä mene hyvin ihan näinkin?". Aluksi luulin, että minussa on jokin vika ja kun vastakaikua sen asian suhteen ei kuulunut, niin ajattelin olevani jotenkin ällöttävä hänen silmissään. Kuukauden ajan jatkettiin seurustelua ja hän oli oma ihana itsensä. Sitten yks kaverini kysyi ohimennen kun juteltiin aiemmista suhteista ja pojista ylipäätään, että kuinka usein me pidetään kivaa peiton alla. Kun kerroin, ettei olla niin pitkälle päästy, hän suorastaan järkyttyi kun oli nähnyt meidät yhdessä niin monta kertaa milloin missäkin.
Parhaan kaverini poikaystävä oli ollut koko yläasteen ajan poikaystäväni kanssa samalla luokalla ja olivat edelleen kavereita. Sain kuulla, että häntä oli koulukiusattu ja seiskaluokalla joku tyyppi oli ääneen naurahtanut kun oli nähnyt hänen "sen" liikkatunnin jälkeen suihkussa. Ei ollut enää kuulemma käynyt kertaakaan samoissa suihkuissa, vaan mennyt kotiin aina liikkatunnin jälkeen. Mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä pahemmalta oloni tuntui. Osittain siksi kun tiesin nyt poikaystäväni itsetunnon ongelmista ja osittain siksi kun olin hänen selän takana tehnyt salapoliisityötä. Parhaan kaverini poikaystävä ei enää halunnut enää puhua kaverinsa selän takana tämän asioista, mutta lopuksi sanoi nähneensä "sen" muutama kuukausi takaperin saunassa mökillä ja oli ollut ihan normaalikokoinen, eikä olisi uskonut sen aiheuttavan mitään ongelmia missään.
Muutaman kuukauden päästä kysyin uudestaan, että pitäisikö kokeilla seksiä. Hän kieltäytyi ja sanoi, että parempi ettei hötkyillä. Kysyin sitten suoraan, että onko hän neitsyt ja hän vastasi, että on mutta ei se siitä johdu. Kysyin sitten, että onko vika minussa ja hän sanoi rauhallisella äänellä, että ei ole ja pyysi jos vaihdettaisiin puheenaihetta. Lopulta sanoin, etten välitä minkä kokoinen hänellä on, kunhan vain hän olisi mun kanssa. Tämän kuultuaan hän jähmettyi taas ja sanoi kylmän rauhallisesti "en tiedä keneltä olet kuullut ja mitä, mutta tämä suhde ei toimi". Hän muuttui siitä ihanasta ja humoristisesta tyypistä ihan joksikin toiseksi, eikä sanonut mitään. Hän laittoi takkinsa päälle ja lähti pois. Esitin vahvaa, mutta kun hän oli poistunut purskahdin itkuun. Hän oli pistänyt välit poikki myös kaverinsa kanssa jolta olin kuullut hänen ongelmistaan. Lopulta hän muutti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja en nähnyt häntä enää.
Ehdimme seurustella melkein kaksi vuotta ja nyt olen 21. Minulla on ollut muutama poikaystävä tässä välissä jotka ovat olleet itsevarmoja, mutta kukaan ei ole ollut luonteeltaan niin mukava, hauska tai luotettava kuin tämä josta erosin reilu puolitoista vuotta sitten. Vaikka homma meillä jäi paikoilleen ja loppui niin toivon, että on löytänyt jonkun ja että on päässyt yli itsetunto-ongelmistaan. Kauheaa ajatella, että seiska-luokalta lähtöisin oleva pikku juttu voi vielä melkein seitsemän vuoden päästä vaikuttaa toisen elämään, vaikka mitään fyysistä ongelmaa ei koskaan olisi ollutkaan.
Onko kenelläkään vastaavanlaisia kokemuksia poika-tai tyttöystävienne itsetunnon ongelmista ja kuinka ne ovat rajoittaneet yhteistä elämää? Lisäksi aina välillä mietin, olisinko voinut tehdä asiat toisin ettei olisi tarvinnut erota?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä