Mulla on vain perhe, jossa tuntuu että minua pidetään jonain pettymyksenä ja mustana lampaana, olen ainut epänormaali ja feilaaja meidän perheen lapsista, muut on kaikki tosi suosittuja ja kouluja käyneitä/käyviä. Olen aina nykyään yksinäinen, vaikka en ole yksin, mutta täällä missä asun ei ole sellaisia ihmisiä joista voisi tulla edes kavereita (eri ikäisiä) ainut läheinen "kaveri" jonka seurassa voin olla vapautunut ja jonka kanssa voin tehdä jotain kivaa, on minun sisko ja sekin aina polkee minua ja huutaa, päsmäröi jne. Pikkuveli on ihana mutta se on jo aikuinen mies niin ei sitä kiinnosta enää minun kanssa hengailla. Mulla ei ole kavereita, en ole koulussa, en töissä, en käy missään, en tee mitään, eikä minua innostakaan tehdä yksin mitään, en jaksa enää olla yksin! Mulla on mennyt parhaimmat vuodet nuoruudesta sairastaessa ja lihoneena, olisin minäkin halunnut käydä juhlimassa ja hengailla kavereiden kanssa, olla aktiivinen somessa vieläkin niinkuin kaikki normaalit ja käydä lukion loppuun ja olla vanhojen tansseissa, mennä opiskelemaan, ja kaikkea mitä normaalit nuoret tekee. En jaksais tätä yksinäistä elämää enää.
Mulla ei ole mitään elämässä.
MitäVartenOlen
467
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä valita kullia perseeseen ...kyllä se siitä
Tämä on minun some. Täällä voi kirjoittaa kasvottomana kaikkea, eikä tarvi pelätä että oliko nyt jotenkin nolo päivitys ja tuleekohan edes yhtään tykkäystä jne. Täällä on minun ainut oikeasti tyydyttävä päivittäinen sosiaalinen kontakti. Tarvisin edes pari kertaa viikossa semmosta sosiaalista kontaktia missä voi olla rennosti ja oma itsensä, uskaltaa puhua kaikkea jne.
Suomessa on meitä yksinäisiä ihmisiä about noin miljoona. Ajattele. Yli miljoona. Sulle sanoisin, että liikunta on tärkeää. Ei sen tarvi olla säännöllistä. Kunhan vain liikut ja pidät huolta kropastasi. Huomaat, että pääkin tulee matkassa. Ruokaa voi syödä hyvällä nautinnolla, kun tietää, että kalorit lähtee seuraavalla lenkillä pois. Yritä hankkia joku kaveri, jolle voit kertoa ja jakaa kokemuksia. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Ihan yksin se on vaikeaa, kun pitää pitää kaikki sisällänsä.
Auttaa mutta toivon sulle kaikkee hyvää, että löytäsit hyvän kaverin jonka kanssa vaihtaa ajatuksia ja nähdä jos olisitte lähiseudelta mutta kirjottelukin on iso asia kuten itekin toteat, liikkuvan miehen vinkit oli hyviä, liikkuminen on tosi tärkeetä, monessa mielessä.
Lähetän sulle voimaannuttavia ja hyviä ajatuksia ja jaksamista.