Työkaveri kehuu koko ajan itseään, miten hyvin hän tekee työnsä ja miten hän pitää koko talon kunnossa. Itseasiassa hän kuitenkin on mestari sälyttämään ne raskaimmat hommat muille (tässä tapauksessa minulle). Kaikki meni hyvin niin kauan kun teit kaiken kyseenalaistamatta työnjaon epäoikeudenmukaisuutta ja olit kaikessa samaa mieltä hänen kanssaan.
Aikaa myöten kuitenkin kun sekä fyysinen että psyykkinen jaksaminen alkoi olla vaikeampaa ja ryhdyin pitämään puoleni, ts. en enää suostunut olemaan se joka tekee raskaimmat työt ja muita isomman työmäärän, alkoikin tämä työkaveri eristää minua ulkopuolelle. Minulle ei enää kerrottu kaikkia työyhteisön yhteisiä asioita, ei otettu mukaan yhteisiin juttuihin ym. Ostivat esimiehellekkin joululahjan, eivät kertoneet minulle mitään koko asiasta ja jättivät nimeni pois lahjasta.
En tiedä mutta tuli vaan mieleen sellainenkin ajatus oliko kyseessä narsistinen ihminen joka alkoi pelata minua ulos kun enää en ollut se "uskollinen hovilainen".
Aikaa myöten kuitenkin kun sekä fyysinen että psyykkinen jaksaminen alkoi olla vaikeampaa ja ryhdyin pitämään puoleni, ts. en enää suostunut olemaan se joka tekee raskaimmat työt ja muita isomman työmäärän, alkoikin tämä työkaveri eristää minua ulkopuolelle. Minulle ei enää kerrottu kaikkia työyhteisön yhteisiä asioita, ei otettu mukaan yhteisiin juttuihin ym. Ostivat esimiehellekkin joululahjan, eivät kertoneet minulle mitään koko asiasta ja jättivät nimeni pois lahjasta.
En tiedä mutta tuli vaan mieleen sellainenkin ajatus oliko kyseessä narsistinen ihminen joka alkoi pelata minua ulos kun enää en ollut se "uskollinen hovilainen".
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuosta nyt syntyy vaikutelma, että tunnet katkeruutta jotakin viisikymppistä "akkaa" kohtaan ja haluat leimata hänet sekä narsistiksi että myös säälittäväksi, mielisairaaksi sekä rikolliseksi. Miksiköhän näin?
Kommentti on suoraan kopioitu toisesta ketjusta.
Meidän työpaikalla toimitaan myös näin. Tämä "työkaveri" on hyvin epävarma itsestään, eikä siedä minkäänlaista arvostelua. Kaikkien pitäisi vain hehkuttaa hänen erinomaisuuttaan. Vaikeaa, kun mitään erinomaisuutta ei ole. Ainoastaan tyhmä ja tyhjä ihminen, joka janoaa kehuja.
Aivan kuin puhuisimme samasta henkilöstä, mutta näitä päivänsäteitä taitaa löytyä lähes jokaisesta naisvaltaisesta työpaikasta. Asetelman kruunaa esimies, jota oikeastaan ei kiinnosta muu, kuin omaan asemaansa liittyvillä eduilla herkuttelu.
Meillä on töissä noin viisikymppinen ihminen, jolla on jatkuva tarve kehua itseään. Kaikki työtehtävät jättää toki tekemättä. Jotenkin tuntuu, että on jäänyt lapsen asteelle. Sata kertaa huomautettu asioiden tekemättä jättämisestä mutta ei vaikutusta. Kyseessä on monen mielestä todella laiska henkilö. Kyseessä lienee myös äärimmäinen itsekkyys, sillä en tiedä ketään muuta, joka kehtaa jättää hommat muille tuossa määrin. Myöskään keskustelua ei tuon henkilön kanssa saa aikaiseksi, ellei puhu hänen asioistaan häntä kehuen.
Niin totta minunkin tapauksessani tuo että asioista ei voi keskustella. Asioista muka neuvotellaan mutta jos olen jostakin asiasta eri mieltä hän runnoo oman tahtonsa läpi. Tämän takia puhuminen ei auta tässä asiassa.
Ja minäkin olen todella ollut hämmästynyt siitä, miten iletään istua esim. ruokatauolla parikin tuntia kun yksi tekee sen ajan töitä.