Tässä meen nyt siihen mikä on musta asian ydin. Ihmiset ei anna mahdollisuutta, ei toisille, eikä siten itelleen. Miksette? Koska ette uskalla. En keksi muuta järkevää syytä. Mitäänhän ei voi käytännössä hävitä, etenkään suhteessa siihen mitä voi voittaa. Jos joku on yksin, eikä edes oikeasti tapaa ketään joka olis siihen halukas, niin miten luulet että tilanne muuttuu?! Oli syy sitten mikä vaan. Luulisin että halukkaita ja ihan sopiviakin henkilöitä löytyy pienemmistäkin kaupungeista.
En tiedä sitten mitä oikein odotatte? Onko teillä ystävien/kaverien/satunnaisten juttukumppanienkin suhteen samanlaiset ihme kriteerit mitä seurusteluun? Jotenkin käsittämättömän itsekästä ajattelua sellanen. Ymmärrän kyllä sen, että jos pitemmän päälle ei homma vaan toimi tai tunnu sopivalta, niin ok. Eihän sitä väkisin.
Tää lähtee tietysti omista kokemuksistakin pitkälti. Vaikka oon kyllä aika tavallinen ja perusmukava tyyppi, niin seuraa oon löytänyt TOSI harvoin, edes netistä jossa kuitenkin nyt tarjontaa luulis olevan jne. Enempää nyt on vaikea sanoa itestä mutta en nyt usko et oon sen erikoisempi (negatiivisesti tai positiivisesti) kuin ihmiset yleensä, enkä usko et juuri kukaan on. Suomessa vaan taitaa olla toi sosiaalinen puoli sellasta ihme miestissien tuijottelua.
En tiedä sitten mitä oikein odotatte? Onko teillä ystävien/kaverien/satunnaisten juttukumppanienkin suhteen samanlaiset ihme kriteerit mitä seurusteluun? Jotenkin käsittämättömän itsekästä ajattelua sellanen. Ymmärrän kyllä sen, että jos pitemmän päälle ei homma vaan toimi tai tunnu sopivalta, niin ok. Eihän sitä väkisin.
Tää lähtee tietysti omista kokemuksistakin pitkälti. Vaikka oon kyllä aika tavallinen ja perusmukava tyyppi, niin seuraa oon löytänyt TOSI harvoin, edes netistä jossa kuitenkin nyt tarjontaa luulis olevan jne. Enempää nyt on vaikea sanoa itestä mutta en nyt usko et oon sen erikoisempi (negatiivisesti tai positiivisesti) kuin ihmiset yleensä, enkä usko et juuri kukaan on. Suomessa vaan taitaa olla toi sosiaalinen puoli sellasta ihme miestissien tuijottelua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ehkäp onggelman ydin lienee siinä että kun yrittää liiaksi, yrittää liiaksi ja homma menee suohon sen vuoksi...
Joskus ystävän saa ihan itestään... paljon mitään sen eteen tekemättä, mutta myös ne voi menettää yks kaks.... who knows....
Luulin minäkin, kun olen yksinäinen, että netin kautta löytyy...
Jokunen kerta ollut ystävää hakusessa..... ei mitään muuta kuin neuvo, että mene johonkin "raamattupiiriin". Sori nyt vaan, mutta se ei ole kaikkien juttu.
Sitten kuitenkin joka toinen käy täällä valittamassa kun ei ketään ole,
kenelle jutella.
En ymmärrä.
Jos kerron, että hei, minä saattaisin olla, niin sitten on taas hiljaisuus.
Ei tämä vaan toimi, vaikka luulisi.
Ja harvoimpa niitä löytyy ihan vaan vastaantulijoista....en ole kuullut koskaan.
Että yksinäistä on edelleen..
Aloitus postaaja on lapsonen joka on tullut tänne kuittailemaan kuinka hommat hoidetaan pois .
Kun ihminen on on ollut yksin 50vuotta on hieman eri näkökanta asioihin .
Asiat ei hoidu noin helposti kuin jotkut luulee .