Kerronpa nyt teille rakkaat lukijat rehellisesti tarinaani anonyymiyden takaa. Hävettää ja pelottaa, mihin mun lääkekierre oikein johtaa. Osaan kierrettä olen itse syyllinen, mutta osasta on kyllä vastuussa minua hoitaneet lääkäritkin.
Olen vuosien ajan kärsinyt yksinäisyyteen johtaneesta ahdistuneisuushäiriöstä ja masennuksesta. Lääkkeenä olen käyttänyt parin vuoden ajan Cipralex 20mg 1x1 ja Xanor 0.5mg 1/2-1 x 1-3. Kertaakaan en ole maksimiannostusta ylittänyt. Tästä pienet plussa mulle...:S Xanoria lähinnä huomasin tarvitsevani krapulassa, koska ahdistuneisuus kertautui about sadalla silloin. Olenkin luopunut puoli vuotta sitten alkoholin käytöstä täysin tästä syystä.
Kova halu ja pyrkimys minulla on kuitenkin siihen että voisin paremmin, ja jossain vaiheessa jopa ilman mitään lääkkeitä. Tiedostan senkin että keskushermoston kautta vaikuttavat ns. bentso-lääkkeet pitävät yllä ns. päihdemuistia, ja koska alkoholi alkoi muodostua minulle varsinkin loppuaikoina ongelmaksi, olisi kaikista ns. huumaavista lääkkeistä hyvä päästä kokonaan eroon.
Noin vuosi sitten purin itsenäisesti todella vakavan vuosia kestäneen kodeiini-riippuvuuteni. Silloin vieroitusoireet kestivät usean viikon ajan ja pelkäsin kuolevani. Silloin päätin etten "kodeihin" enää ikinä koske. Nyt kuitenkin kun minulle kävi paha onnettomuus vähän aikaa sitten, jossa satutin selkäni, määrättiin minulle taas Ardinexia...ja minä hullu hain ne apteekista...!!:( Selkäkivut ovat jo ohi, mutta koska lääkäri kirjoitti 200tbl lääkettä, olen jo hyvällä vauhdilla kohti uutta riippuvuutta.
Noh...ei tässä läheskään kaikki:(
Syyskuussa masennukseni todettiinkin sitten olevan enemmänkin kaksisuuntaista mielialahäiriötä, koska välillä mielialani alkoi heittelemään ihan toisesta laidasta toiseen. Aloin käyttäytymään ns. maanisesti ja mm. laihduin 10kg kuukauden aikana. Cipralexia alettiin varovasti purkaa pois, koska se provosoi maniaa, ja rinnalle aloitettiin Deprakine 500mg 1x2, joka on tähän asti ainakin vaikuttanut sopivan minulle, eikä mielialan vaihtelut ole olleet niin rajuja kuin vuoden vaihteen paikkeilla. Deprakinen vaikutusta tukemaan aloitettiin myös Lamictal reilu kuukausi sitten varovasti nostamalla annostusta 25mg joka toinen päivä -> 100mg 1x1, jota maksimiannosta ehdin syödä viikon verran. Lääke aloitettiin masennuksen ns. estolääkkeeksi, koska vaivuin todella syvään masennukseen ns. maniajakson jälkeen ja olin kuukauden täysin toimintakyvytön.
Olin ihmetellyt kummallisia oireita koko kuukauden ajan, mutta pistin ne Cipralexin lopettamisen piikkiin. Silmissä "säkenöi", kun niitä siristeli tai käänsi katsetta, tai päätä nopeasti. Oireet lisääntyivät annoksen kasvaessa, ja viimeisen parin viikon ajan minulla oli pientä lämpöä koko ajan. Samalla kiinnitin huomiota turvonneisiin imusolmukkeisiin niskassa ja kaulalla. Kävin lääkkeitteni käyttöohjeet läpi, ja Lamictalin haittavaikutuksissa mainittiin vakavana haittavaikutuksena kuumeilu yhdessä imusolmukkeiden turpoamisen kanssa yhdessä. Soitin hoitavalle lääkärilleni. Hän sanoi että kyseessä on vakava yliherkkyysreaktio ja lääke on lopetettava mahd. nopeasti. Lopettaminen tehtiinkin kolmessa päivässä. Minulta otettiin sitten varmuudeksi iso verenkuva, jossa onneksi kaikki arvot olivat ihan ok. Nyt lopettamisesta on neljä päivää ja päässä säkenöi edelleen. Lisäksi on alkanut ilmetä jonkinlaista ääniherkkyyttä. Niin kuin kaikki varsinkin korkeat äänet "kirskuisivat" ja vihloisivat korvia ja silmiä välillä säkenöi äänien ärsytyksestäkin. Välillä oireita on enemmän ja välillä vähemmän.
En enää tiedä mikä johtuu mistä:( Xanoria tuli käytettyä tässä kevättalvella aika säännöllisesti, mutta nyt en ole sitä käyttänyt sen jälkeen kun sain "uusia-vanhoja nameja" - kodeja....Kerran päihdeaddikti - aina päihdeaddikti:(
Suoraan sanottuna vituttaa taas tämä tilanne!!! Haluaisin päästä siihen tilanteeseen, että oikeisiin lääketieteellisiin ongelmiini löytyisi oikea, ei päihdyttävä lääke ja että osaisin nukkua ilman ns. kolmiolääkkeitä tai alkoholia. Siitä on vaan niin monta vuotta, etten edes muista, koska olen nukkunut ilman etten jollain aineella olisi "valoja sammuttanut". Aine vaan on vaihdellut vuosien ja kuukausien myötä. Henkinen riippuvuus on siis erittäin suuri ongelma, ehkä suurin. Mulle varmaan pitäisi jonkun vaan alkaa syöttämään Placeboa. Kun niitä vaan sais erilaisina tablettimuotoina...
Mun on tosi vaikea myöntää oikeastaan kenellekään tätä lääkeriippuvuuttani. Vain täällä palstalla uskallan sen tehdä, kun olen nimimerkin takana. Kynnys on siksikin todella suuri, koska vanhempani ovat tällä hetkellä niin iloisia siitä että olen päässyt alkoholista eroon ja että en ole enää ollut masentunut. Työt ovat alkaneet luistaa, olen alkanut harrastamaan liikuntaa ja kaikki tuntuu itsestäkin muuten olevan hyvin. Tämä musta salaisuus vaan painaa mieltä ja omaatuntoakin. Kysyn itseltäni päivittäin, että miksi helvetissä sä teet itelles tän taas... Kun Ardinexit taas loppuu, jatkan Xanoreita, jos vanhat kaavat
Olen vuosien ajan kärsinyt yksinäisyyteen johtaneesta ahdistuneisuushäiriöstä ja masennuksesta. Lääkkeenä olen käyttänyt parin vuoden ajan Cipralex 20mg 1x1 ja Xanor 0.5mg 1/2-1 x 1-3. Kertaakaan en ole maksimiannostusta ylittänyt. Tästä pienet plussa mulle...:S Xanoria lähinnä huomasin tarvitsevani krapulassa, koska ahdistuneisuus kertautui about sadalla silloin. Olenkin luopunut puoli vuotta sitten alkoholin käytöstä täysin tästä syystä.
Kova halu ja pyrkimys minulla on kuitenkin siihen että voisin paremmin, ja jossain vaiheessa jopa ilman mitään lääkkeitä. Tiedostan senkin että keskushermoston kautta vaikuttavat ns. bentso-lääkkeet pitävät yllä ns. päihdemuistia, ja koska alkoholi alkoi muodostua minulle varsinkin loppuaikoina ongelmaksi, olisi kaikista ns. huumaavista lääkkeistä hyvä päästä kokonaan eroon.
Noin vuosi sitten purin itsenäisesti todella vakavan vuosia kestäneen kodeiini-riippuvuuteni. Silloin vieroitusoireet kestivät usean viikon ajan ja pelkäsin kuolevani. Silloin päätin etten "kodeihin" enää ikinä koske. Nyt kuitenkin kun minulle kävi paha onnettomuus vähän aikaa sitten, jossa satutin selkäni, määrättiin minulle taas Ardinexia...ja minä hullu hain ne apteekista...!!:( Selkäkivut ovat jo ohi, mutta koska lääkäri kirjoitti 200tbl lääkettä, olen jo hyvällä vauhdilla kohti uutta riippuvuutta.
Noh...ei tässä läheskään kaikki:(
Syyskuussa masennukseni todettiinkin sitten olevan enemmänkin kaksisuuntaista mielialahäiriötä, koska välillä mielialani alkoi heittelemään ihan toisesta laidasta toiseen. Aloin käyttäytymään ns. maanisesti ja mm. laihduin 10kg kuukauden aikana. Cipralexia alettiin varovasti purkaa pois, koska se provosoi maniaa, ja rinnalle aloitettiin Deprakine 500mg 1x2, joka on tähän asti ainakin vaikuttanut sopivan minulle, eikä mielialan vaihtelut ole olleet niin rajuja kuin vuoden vaihteen paikkeilla. Deprakinen vaikutusta tukemaan aloitettiin myös Lamictal reilu kuukausi sitten varovasti nostamalla annostusta 25mg joka toinen päivä -> 100mg 1x1, jota maksimiannosta ehdin syödä viikon verran. Lääke aloitettiin masennuksen ns. estolääkkeeksi, koska vaivuin todella syvään masennukseen ns. maniajakson jälkeen ja olin kuukauden täysin toimintakyvytön.
Olin ihmetellyt kummallisia oireita koko kuukauden ajan, mutta pistin ne Cipralexin lopettamisen piikkiin. Silmissä "säkenöi", kun niitä siristeli tai käänsi katsetta, tai päätä nopeasti. Oireet lisääntyivät annoksen kasvaessa, ja viimeisen parin viikon ajan minulla oli pientä lämpöä koko ajan. Samalla kiinnitin huomiota turvonneisiin imusolmukkeisiin niskassa ja kaulalla. Kävin lääkkeitteni käyttöohjeet läpi, ja Lamictalin haittavaikutuksissa mainittiin vakavana haittavaikutuksena kuumeilu yhdessä imusolmukkeiden turpoamisen kanssa yhdessä. Soitin hoitavalle lääkärilleni. Hän sanoi että kyseessä on vakava yliherkkyysreaktio ja lääke on lopetettava mahd. nopeasti. Lopettaminen tehtiinkin kolmessa päivässä. Minulta otettiin sitten varmuudeksi iso verenkuva, jossa onneksi kaikki arvot olivat ihan ok. Nyt lopettamisesta on neljä päivää ja päässä säkenöi edelleen. Lisäksi on alkanut ilmetä jonkinlaista ääniherkkyyttä. Niin kuin kaikki varsinkin korkeat äänet "kirskuisivat" ja vihloisivat korvia ja silmiä välillä säkenöi äänien ärsytyksestäkin. Välillä oireita on enemmän ja välillä vähemmän.
En enää tiedä mikä johtuu mistä:( Xanoria tuli käytettyä tässä kevättalvella aika säännöllisesti, mutta nyt en ole sitä käyttänyt sen jälkeen kun sain "uusia-vanhoja nameja" - kodeja....Kerran päihdeaddikti - aina päihdeaddikti:(
Suoraan sanottuna vituttaa taas tämä tilanne!!! Haluaisin päästä siihen tilanteeseen, että oikeisiin lääketieteellisiin ongelmiini löytyisi oikea, ei päihdyttävä lääke ja että osaisin nukkua ilman ns. kolmiolääkkeitä tai alkoholia. Siitä on vaan niin monta vuotta, etten edes muista, koska olen nukkunut ilman etten jollain aineella olisi "valoja sammuttanut". Aine vaan on vaihdellut vuosien ja kuukausien myötä. Henkinen riippuvuus on siis erittäin suuri ongelma, ehkä suurin. Mulle varmaan pitäisi jonkun vaan alkaa syöttämään Placeboa. Kun niitä vaan sais erilaisina tablettimuotoina...
Mun on tosi vaikea myöntää oikeastaan kenellekään tätä lääkeriippuvuuttani. Vain täällä palstalla uskallan sen tehdä, kun olen nimimerkin takana. Kynnys on siksikin todella suuri, koska vanhempani ovat tällä hetkellä niin iloisia siitä että olen päässyt alkoholista eroon ja että en ole enää ollut masentunut. Työt ovat alkaneet luistaa, olen alkanut harrastamaan liikuntaa ja kaikki tuntuu itsestäkin muuten olevan hyvin. Tämä musta salaisuus vaan painaa mieltä ja omaatuntoakin. Kysyn itseltäni päivittäin, että miksi helvetissä sä teet itelles tän taas... Kun Ardinexit taas loppuu, jatkan Xanoreita, jos vanhat kaavat
Vastaukset 1
Vanhimmat
(jatkuu:)
paikkansa pitää. Kun join, käytin lääkkeitä myös, mutten sekakäyttönä kuin pari kertaa. Pää meni niin sekaisin, että ei se ollut edes juoposta hauskaa:( Juoma-aikani käytin muutenkin vähemmän lääkkeitä kuin nyt. Tuntuu että mulla pitäis olla koko ajan joku aine, joka edes vähän päihdyttää.
Olen miettinyt sitä että vaan hävittäisin kaikki Xanorit ja Ardinexit. Ei riitä vielä kantti kerralla hävittämään, valitettavasti. Sitten vielä kun niitä tosi pahojakin ahdistuneisuuskohtauksia tulee ilman viinaakin aina joskus, tosin tosi paljon harvemmin. Pelkään että alkaisi tulemaan enemmän, jos kaapissa ei olisi lääkettä varalla.
Sitten kysymyksiin, joihin toivon asiallisia vastauksia. Tiedän jo itse näet olevani luuseri, juoppo, narkkari etc, eli niistä ei minulle tarvitse kenenkään vaivautua kertomaan. Käyn myös AA:ssa hoitamassa alkoholismiani, mutta siellä pureudutaan alkoholista erossa pysymiseen, ei esim. lääkeriippuvuuteen. Asiasta olen joskus koittanut siellä puhua, mutta ovat kuitanneet olankohautuksella ja sanoneet, että tärkeintä on että et juo. Siihenkin tietty olis varmaan omat kerhonsa, mutta alkaa vuorokauden tunnit olla jo niin täyteen buukattuja, että ei ole oikeesti aikaa enää yhdellekään "harrastukselle".
Niin: Olisiko muilla kertoa vastaavia kokemuksia liittyen Cipralexin purkuun ja vieroitusoireisiin tai Lamictalin sivuvaikutuksiin tai sen vieroitusoireisiin?
Olisiko jollain antaa vinkkejä nimenomaan monipäihdeongelmaiselle, miten päästä eroon kierteestä, jossa riippuvuus aina tuntuu siirtyvän päihteestä toiseen ja loppua ei näy...?!
Unikouluohjeita ihmiselle joka ei enää muista ja jonka elimistökään ei välttämättä enää muista miten aikuisten oikeesti nukahdetaan...?
Neuvoja yksinäiselle, joka pelkää lääkeriippuvuuden paljastumista niin ettei uskalla edes yrittää tutustua muihin…?!
Kertokaapa vielä kokemuksianne siitä, kuinka kauan tällaiset oireet, jotka tulkitsen vieroitusoireiksi jostain lääkkeestä (tuskin enää Cipralex...mutta Xanor tai Lamictal..?) ovat teillä kestäneet? Olo on välillä ihan kamala, kun tuntuu kuin joku antaisi pieniä sähköiskuja miestisseihin eripituisina sarjoina:(
Sitten kun vituttaa nämä oireet, huomaan ottavani pari Ardinexia, koska niistä tulee positiivisempi mieli...plaah mitä mä teen itelleni...:'( Olen jopa harkinnut hypnologille menoa, jotta tästä koukusta tulisi jossain vaiheessa loppu. Onko siitä jollain kertoa kokemusta?
Kiitoksia jo etukäteen teille jotka näette vaivaa ja vastaatte minulle!