Tossa syyskuun alkupäivinä olin lenkillä koirani kanssa Kaura_Ahon tien loppupäässä.Sielläpä sitten isänmaame toivo ryömi muistamattomissa ja hoki:Minä en löydä Heiskalantietä.Tarjouduin soittamaan apua.Ei kelvannut.Onneksi ei ollut pakkanen.Minun veljeni pelastettiin viime tipassa sammuneena armeija-aikanaan kymmeniä vuosian sitten.
Ei koskaan tiedä,mitä tulee vastaan
Pikkusisko
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.