Moi!
Olen 17-vuotias lukiolaistyttö, ja kannan riesaa nimeltä anoreksia harteillani. Koska en ajatellut kirjoittaa kokonaan auki historiaani, kerron lyhyesti tämän hetkisen tilanteeni.
Olen onneksi jo jäänyt kiinni laihdutustouhuistani jo viime kevättalvella, ja olen saanut apua. Tavoitteeni olisi parantua, ja hoidon suhteen olen myönteinen ja luotan ammattiauttajiini ympärilläni. Tilanteeni ei siis ole niinkään vakava, enkä ole enää hengenvaarallisen alipainoinen.
Mutta vaikka olenkin jo painon suhteen sitä mieltä, että sen tulisi pikkuhiljaa nousta takaisin normaalilukemiin, joulu ja siihen kuuluva syöminen pelottaa. Tiedän, ettei niiden kaikkien suklaiden, torttujen ja piparien tuomat kilot olisi pahitteeksi minulle, mutta se ei ole niin yksinkertaista näin syömishäiriöisen kannalta. Kyse on siitä, etten halua painon pomppaavan tai nousevan nopeasti joulun aikana.
Olen yrittänyt tapella vastaan sitä, että juoksisin kuluttaakseni mahdollisimman paljon, tai jättämällä tahallani tämän, ja ensi viikon alun ruokailuja niukemmiksi, jotten lihoisi (tosin eipä niitä mahdollisia lisäkiloja voi kohdallani lihomiseksi sanoa).
Toivoisin kovasti, etten saisi vastaukseksi vihaa, tai suuttumusta. Tiedän, että pelkoni kuulostaa terveen ihmisen näkökulmasta aika järjettömältä. Tiedän, että pelkoni on turhaa ja häiriön aiheuttamaa, mutten yksinkertaisesti voi sille mitään. Haluaisin kovasti viettää mukavan ja hyvän joulun ilman stressiä syömisestä, kaloreista ja painosta. Sellainen on normaali joulu. Ei sellainen, että jokainen pipari lihottaa varmasti.
Olisi kiva, kun joku selväjärkinen kannustaisi ja olisi kiva kuulla, miten joku normaalipainoinen ja tervejärkinen syö jouluna? Tunnetteko stressiä jouluruuista tai niistä kaikista herkuista? Kuinka paljon liikutte joulun aikana, vai otatteko siitäkään stressiä?
Ehkä haluan vain hieman tukea. On itsestäni kiinni, miten haluan tämän joulun muistaa. Pelottavana ruokahelvettinä, vai ihanana juhlana.
Olen 17-vuotias lukiolaistyttö, ja kannan riesaa nimeltä anoreksia harteillani. Koska en ajatellut kirjoittaa kokonaan auki historiaani, kerron lyhyesti tämän hetkisen tilanteeni.
Olen onneksi jo jäänyt kiinni laihdutustouhuistani jo viime kevättalvella, ja olen saanut apua. Tavoitteeni olisi parantua, ja hoidon suhteen olen myönteinen ja luotan ammattiauttajiini ympärilläni. Tilanteeni ei siis ole niinkään vakava, enkä ole enää hengenvaarallisen alipainoinen.
Mutta vaikka olenkin jo painon suhteen sitä mieltä, että sen tulisi pikkuhiljaa nousta takaisin normaalilukemiin, joulu ja siihen kuuluva syöminen pelottaa. Tiedän, ettei niiden kaikkien suklaiden, torttujen ja piparien tuomat kilot olisi pahitteeksi minulle, mutta se ei ole niin yksinkertaista näin syömishäiriöisen kannalta. Kyse on siitä, etten halua painon pomppaavan tai nousevan nopeasti joulun aikana.
Olen yrittänyt tapella vastaan sitä, että juoksisin kuluttaakseni mahdollisimman paljon, tai jättämällä tahallani tämän, ja ensi viikon alun ruokailuja niukemmiksi, jotten lihoisi (tosin eipä niitä mahdollisia lisäkiloja voi kohdallani lihomiseksi sanoa).
Toivoisin kovasti, etten saisi vastaukseksi vihaa, tai suuttumusta. Tiedän, että pelkoni kuulostaa terveen ihmisen näkökulmasta aika järjettömältä. Tiedän, että pelkoni on turhaa ja häiriön aiheuttamaa, mutten yksinkertaisesti voi sille mitään. Haluaisin kovasti viettää mukavan ja hyvän joulun ilman stressiä syömisestä, kaloreista ja painosta. Sellainen on normaali joulu. Ei sellainen, että jokainen pipari lihottaa varmasti.
Olisi kiva, kun joku selväjärkinen kannustaisi ja olisi kiva kuulla, miten joku normaalipainoinen ja tervejärkinen syö jouluna? Tunnetteko stressiä jouluruuista tai niistä kaikista herkuista? Kuinka paljon liikutte joulun aikana, vai otatteko siitäkään stressiä?
Ehkä haluan vain hieman tukea. On itsestäni kiinni, miten haluan tämän joulun muistaa. Pelottavana ruokahelvettinä, vai ihanana juhlana.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.