Ajattelin alottaa karaten (näin pienessä paikkakunnassa ei paljo muuta vaihtoehtoa ole). Olen kuitenkin kuullut, että juuri ip-lajeissa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, mutta onko se niin että harkoissa saa turpiinsa kovinkin pahasti? Ainaki yheltä kaverilta on murtunu nenä ja vähän huolettaa itteäki, että jos joutuu meneen kotiin korva irti tai muuta vastaavaa.
Kertokaa onko näin! Omat kokemuksetkin tervetulleita....
Kertokaa onko näin! Omat kokemuksetkin tervetulleita....
Vastaukset 6
Vanhimmat
No, ottaen huomioon lajien luonteen on kai myönnettävä, että jotain saattaa silloin tällöin tapahtua.
Ei kuitenkaan yleensä hirveämpiä, sillä juuri niiden lajiluonteiden vuoksi treeneissä kiinnitetään huomiota turvallisuuteen. Voit varsin huoletta mennä. Meneväthän kymmenet tuhannet muutkin, eikä dojoilta kuitenkaan kulje ambulanssien päättymätön kymi lähilasaretteihin.
Ja entäs sitten, jos joskus tulee mustelma tai jotain vastaavaa? Jos lajit kiinnostaa, ne täytyy hyväksyä: "if you can't stand the heat, stay out of the kitchen". Ellei sinulla ole mitään vakavampaa kremppaa, niin miksipä sinä et pärjäisi siellä siinä kuin muutkin.
Olen itse treenannut neljää lajia ja aika pitkään, ja vammat ovat olleet juuri tuollaisia pikkujuttuja. Paetti mitä nyt kerran kannettiin paareilla sairaalaan, mutta se oli kilpailuissa...
Yhdyn Multikan kuvaukseen.
Olen tosin vasta reilun vuoden harrastanut ja vain yhtä lajia, mutta silti voin melko suurella varmuudella sanoa että tuskin tapahtuu pahempia; kerran meillä yksi oli unohtanut leikata varpaankynnet ja repäisi toisen korvaa sen verran että pari tikkiä laitettiin terveyskeskuksessa. Itselle ei ole käynyt muuta kuin että nahka on lähtenyt rystysistä kun on lyönyt koviin mitseihin väärällä tekniikalla, ja muutama mustelma nyt sinne tänne.
Eli siitä vaan. Se turvallisuushan on tärkeä osa harjoittelua treeneissä.
Kyllä meillä harkoissa lätty lätisee ja nuppi
tutisee. On vaan meidän harkat niin kovat, jos
kysellä pitää niin älä lähde. Vittu mullakin on joka paikka kipeänä treenien jälkeen ja aina vaan
mennään. Kyllä siellä kaikkea voi sattua ja sattuu.
Eli olen pidempään harjoitellut muutamaa lajia, karate etupäässä, myös potkunyrkkeilyä ja lisäksi viimeisin innostus on vapaaottelu lukkopaini.
2 kertaa on kisoissa murtunut nenä, kerran silmäkulma, kerran hammas puoliksi, mustelmia, nilkasta repesi kaikki nivelsiteet irti 90-luvun puolivälissä väärin tehdyn potkun ansiosta, molemmat peukalot useita kertoja sijoiltaan (kun lyö otsaan ja ei jostakin syystä ole ollut käsi oikeassa asennossa), sääriluihin tullut kananmunan kokoisia patteja vastustajan kyynärpäistä. Lihasvammoja erilaisia, mm. reisilihaksen repeämä, olkapään revähtymä joka kesti ikuisuuden parantua, kämmenlihaksen hermojen toiminnan loppuminen ja vielä lisäksi ranteen lihasten väliaikainen toimintahäiriö, laaja-alainen.
Nyt ei muuta tule mieleen. Kipeimpiä on olleet murtunut nenä ja sijoiltaan menneet nivelet, sormet ei ole niin pahoja kuin vaikkapa polvi tai nilkan nivelet. Lihashalvaukset eivät ole olleet kipeitä, mutta kylläkin kiusallisia koska esimerkiksi vasen käsi on roikkunut ranteesta hervottomana.
Kaiken kaikkiaan vammat ovat tuloksena täyskontaktiotteluista ja muusta sähellyksestä, perusharrastajalle näitä ei vastaan tule jos on asiansa osaava valmentaja. Sellainen, jolla ei ole tarvettä päteä aloittelijoiden silmissä ja tehdä tarpeettoman lujaa tekniikkaa. Kaiken kaikkiaan valmentajien toivoisi panostavan hyvään opettamiseen siten, että kenenkään ei tarvitse pelätä harjoituksiin menoa siksi, että tahtomattaan joutuisi ottelemaan paljon parempaa tai isompaa vastustajaa vastaan.
Mielestäni vammojen välttämisen A ja O on valmentajan itsensä omaama käsitys turvallisesta ja kaikkia hyödyttävästä harjoittelusta. Eli ei teetetä sellaisia harjoituksia, joissa osa porukasta saa vammoja ja/tai osa porukasta ei saa kuin pahan mielen harjoituksista. Kaiken kaikkiaan harjoituksen pohjimmainen päämäärä on kehittää jokaista harjoittelijaa eteenpäin olkoonpä harrastajan lähtötaso mikä tahansa. "Mustavöiseksi" ei opi kuukaudessa ja nykyiset mustat vyöt ovat hinkanneet aloittelijoina tekniikkaa aiemmin. Jos nykyisiä mustavöisiä olisi vedetty turpaan joka käänteessä ei heillä olisi mustaa vyötä vaan hekin olisivat vaihtaneet lajia.
Summa summarum; ei kun salille treenaamaan vaan.
En nyt sanoisi itseäni vielä pitkän linjan harrastajaksi, mutta useampi vuosi on nyt kuitenkin saleilla heiluttu. Väittäisin, että ainakin meillä (taekwondo) suurin osa haavereista tulee muusta kuin kontaktista. Esimerkiksi omat vammani: nilkan nivelsiteet, nilkan nivelsiteet, nilkan nivelsiteet ja nilkan nivelsiteet. Siis tässä aikajärjestyksessä. Ja kaikki vammat ovat olleet seurausta ei-kontaktitreenistä, jossa olen hiukan liian väsyneenä yrittänyt hiukan liian kovaa. Eli perus urheiluvamma.
Toiseksi eniten vammoja tuntuu sitten tulevan kisoissa. Mutta treeneissä en ole nähnyt vuosien aikana kuin akksi kontaktivammaa: toinen oli potku munille ja toinen oli hyppy kaverin varpaille.
Että meillä ei ainakaan lätty lätise. Mustelmia tulee kyllä, mutta ei hasardeja.
mä oon harrastanu 2,5 vuotta karatea ja mustelmia pahempia vammoja en oo saanu, paitsi kisoissa venähti leuka...niitä mustelmia tulee kyllä melkein joka treeneissä