Psykiatrian historin mustin kausi oli 1939 ja siitä 25 vuotta eteenpäin. Lobotomialeikkaus. Kumpikin otsa viillettiin aiki ja piukoilla tökiittin hermoradat poikki. Tuloksena oli zombi. Itse olen nähnyt kaksi näitä zombeja aika kauan sitten.
Lobotomialeikkaus
LukulasienKuku
8265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Neuroleptizombeja pyörii ainakin tässä kaupungissa solkenaan.Oli hirveää nähdä miten nauravaisesta ja puheliaasta positiivisella tavalla erilaisesta persoonallisuudesta tehtiin tuhiseva tuskainen olento joka lihoi hyvin nopeasti.Hänelle kehittyi kummallinen päärynävartalo.
Kaipa hänellä on nyt parempi olo ainakin psykiatrien mielestä.
Luepa psykiatrian historiasta. Kyllä ne mustimmat ajat ovat olleet jo ennen lobotomiakautta.--Sieltä periytyy sana seinähullu. Siis hulluja kytkettiin kettingeillä seinään, kun olivat niin rauhattomia ja aggressiivisia. -Suomessa pelkästään jo Lapinahden sairaalalla on synkkähistoria. A.Kivi olisi voinut kertoa hoidoistaan. Entä Seilin saari. Jne.jne.---Mutta tosi on,että nykyistä lääkityskäytäntöä verrataan kemiallisen lobotomian tekemiseen.
Psykiatrian historiasta on vaikea valita mikä on brutaalinta aikaa. Haastaisin väittämällä, että karmeinta aikaa on se mitä elämme, sillä nykyisellään psykiatrian tuhovoima on laajempi kuin koskaan.
Nykyään ihmiset lobotomoidaan väkisin kemiallisesti ja sidotaan kiinni sänkyihin.
Samaa mieltä.Tuhovoima on pahempaa kuin ennen, mutta on myös pystytty auttamaan enemmän kuin ennen. Kun ennen ei pystytty auttamaan lainkaan.
Kyllä muistan kaksi miestä paikkakunnallani, joille oli tehty tämä leikkaus. Toinen oli kaikkien tuntema "kylähullu" höppänäsetä, joka eleli yksikseen ja toinen asua myöhemmin hoitolaitoksessa. Olisivat olleet fiksuja miehiä, mutta heidät oli pilattu lääketieteellisin keinoin.
Itse en ole nähnyt lobotomoitua, mutta eräs mielisairaanhoitajan koulutuksen saanut on kertonut. Fiksu ihminen pystyy elämään itsenäistä elämää toimenpiteen jälkeenkin, tosin mikään ei tunnu miltään. Itse ihmettelen, mistä voi saada motivaation mihinkään toimintaan, jos tunne-elämä on täysin kuollutta.
Toisaalta vaikka itseä masentaisi välillä, niin vastavuoroisesti voi nauttia monista hyvin pienistäkin asioista, mitkä herkkä ihminen huomaa. Lobotomoidulta tämä kaikki on viety. Montakohan lobotomia-potilasta on enää elossa?
Muistaakseni 50-luvulla tehtiin viimeiset lobotomiat. Eli joskus 60 vuotta sitten. Yksi asia, mikä ehkä on edesauttanut lopettamiseen, on ollut esimmäisen neuroleptin tulo käyttöön. Largactil eli Chlorpromatzin. Vieläkin käytössä.
Olisi kannattanut heti vaan Googlailla eikä muistella. "Largun" kohdalal muistin oikein, mutta viimeinen lobotomialeikkaus on tehty 1975.