Joulusadun taikaa

Naurettavan huono!!

Noita Nokinenän joulurieha

Satua vai painajaista?

Aattoaamun sarastaessa, uimapukuiset kaverukset Nipsu ja Kipsu levittivät retkihuovan rannalle, kuumalle sannalle. He avasivat janoisina kylmälaukkunsa.
He olivat käyneet ostamassa sinne kylmiä virvokkeita ja grillattavaa ja nähneet marketissa, vanhanaikaisen höynähtäneen ihmisen kyselemässä kinkkuja ja vanhanaikaisia jouluruokia, mitä ei enää edes myydä. Ihan sekaisinhan vaikutti se fossiili, ihmisparka olevan, toppatakissaan ja pipossaan tällä helteellä, totesivat tirskuen Nipsu ja Kipsu.
Nipsu ja Kipsu levittivät lämpimässä auringonpaisteessa itseensä aurinkovoidetta ja vetivät aurinkolasit silmilleen. He muistelivat hetken entisiä jouluja, kauan, kauan sitten. Ajatella, ei uskoisi, että suomessakin on joskus ollut jouluaattona lunta ja pakkasta. Miten kauan kestikään, ennen kuin kaikki ihmiset tottuivat siihen, ettei talvisin tule enää koskaan lunta, eikä pakkasta. Menihän siinä aika monta vuotta, ennen kuin luopuivat koko pakollisesta joulunviettoperinteestään. Nipsu ja Kipsu nauttivat auringon lämmöstä ja totesivat inhosta värähtäen, että onneksi juhannukseen on vielä paljon matkaa.
Koska silloin jo pitää kaivaa toppatakit ja pakkaskengät ja hanskat taas esille. Silloin tulee suomeenkin taas lunta ja pakkasta ja tämä järvikin jäätyy. Sitten tullaan kyllä pilkille, otetaan kuumaa juomaa termariin. Kipsu otti pitkän huikan siideristään ja röyhtäisi ja totesi vielä, että Aika kauan meni muuten siinäkin, kun suomalaiset luopuivat perinteisestä juhannuksen vietostaankin. Yrittivät hölmöt kuulemma uida avannoissa ja palelivat hampaat kalisten hangessa jäätävässä lumituiskussa, kesävaatteissaan kokkoja katsellen. Yrittävät raahata rapunpieliinsä huurtuneita koivujakin. Jääräpäistä kansaa olleet ennen kyllä, totesi Nipsu ja katseli rantavedessä polskivia pikkulapsia, joita oli tullut vanhempineen viettämään jouluaattoa rannalle.

Satua se on koko joulu.